Viime kesäkuussa tulikin kuvattua paljon pilviä. Tässä vielä muistojen haikailua niiden kuvien myötä, jotka otin juhannusaamuna.
Juhannus on melkoinen merkkipäivä, ja sen sää on jollakin tavalla merkittävä asia. Näyttipä olleen selkeätä juhannusaamuna noin klo 3:30.
Nouseva aurinko antaa väriä pieniin, kevyen näköisiin pilviin.
Tässä vielä toinen otos; tumma pilvilautta oli matalalla, ja sen takana oleva pilvenhöytäle oli korkeammalla pystyen heijastamaan auringon valoa.
Lumet hupenevat meiltä koko ajan. Tonttukin pystyy vaivattomasti kulkemaan tontillaan ja tekemään huomioita. Esimerkiksi sen, että jänönen on mielistynyt syömään japaninsaraa, joka on ainavihanta laji. Jänö kaivaa vähät lumet pois ja pistelee saran lehdet poskeensa. Näköjään on kelvannut myös loistoangervon varret.
No, muistellaanpa kuitenkin viime kesäkuuta. Silloin pilvet venkoilivat taivaalla aika mukavasti. Nämä kaksi kuvaa ovat nääs samalta päivältä kuin edellisessä postauksessa olleet kesäkuun pilvet.
Sattuipa somasti tänään, kun meillä on kirkas talvipäivä. Otin pari kuvaa taivahan pilvistä. Kun niitä rupesin tänne blogiin laittelemaan, niin huomasin eräiden kesäkuun pilvien suuresti muistuttavan näitä tämän päivän pilviä. Tehdäänpä nyt sitten vertailua.
Tässä tämän helmikuun pilvet, jotka haipuivat pois melkoista vauhtia.
Ja sitten vertailuun ne viime kesäkuun pilvimassat. Ne näyttävät olevan jotenkin tiukemmassa kuin nämä helmikuiset, jotka ovat enemmän lämpäremäisiä.
Nyt kun tammikuu on taaperrettu ja luntakin on saatu sen verran, että ruusuille on voitu lapioida sitä suojaksi, voimme hetkeksi muistella viime kesää. Kesäkuussa 2019 säät olivat kovin vaihtelevia. Tässä yksi kuva pienestä, yksinäisestä pilvenhuttelosta, joka varmaankin hetken päästä haihtui pois. Toinen kuva kertoo kauniisti, miltä näyttää ukkoskuuron jälkeen.