Päivänlilja Frans Hals

  Päivänlilja Frans Hals on tänä kesänä näyttäytynyt minulle yllätyksellisen  komeasti. Nyt näyttää uusia kukkanuppuja tulevan aina vaan. Pihan keskellä siis paistelee kelta-oranssi kukkarypäs.

Alkujaan herra Fans Hals oli hollantilainen taidemaalari, jonka maalauksista on nyt olemassa museo. Värit liljassa ovat samanoloiset kuin hänen maalauksessaan, joka tunnetaan nimellä "Peeckelhaering" ja suomalaisessa wikipediassa nimellä "Mulatti".

Värikkäistä puuliljoista eräs komeimmista on nimeltään Altari. Yksi yksilö minulla on kovin tasapuolinen: se on laatinut kukat jokaiselle suunnalle, paitsi sille, jossa vastassa on iso ruusupensas varjostamassa (länsi). Tämä lilja on kestävin puuliljoista.

Elokuun liljoja

 Isot liljat saavat kukkansa aukaistua vasta elokuun puolella. Työtähän se semmoinen teetättää. Samoin nämä ulkomaalaiset, kerrottukukkaiset liljat aukeavat nyt, jos lämpötilat vain suinkin antavat periksi. En suosittele kerrottuja liljoja kenellekään. Tässä kuitenkin yksinkertaisen kaunis ja tuoksuva African Queen kukkii.

Kauniita värejä esittelee puulilja Altari (alla). Se onkin ainoa puulilja, joka menestyy näillä korkeuksilla.

Valkoinenkin lilja on huomiota herättävän kaunis. Alla komeilevat pilkullisina Muscadet-liljan ensimmäiset kukat, aika isot.

Ja valkoisena helottaa Äidin valinta eli alkukielellään Mother's Choise. Kuvakulmasta näkee, että se on pikkuisen pitkähkö.

Liljat yrittävät kukkia

Kaikenlaista harmia sitä on liljoillakin: myyrät syövät sipulit, raekuuro vie terälehdet (eilen). Mutta kuitenkin tähän aikaan liljatkin sinnittelevät.

Liljoissa on loistavia, keltaisia värejä - hienoa! Ja sitten muutamissa on toiseen suuntaan railakat värit: punaiseen tai sinipunaiseen.

Tässä yrittää vanha kunnon Purple Prince vielä muutaman kukkasen vääntää. Takana kärhö.

Haluatko pystyn, melko pitkän, topakan, mukavasti kukkivan perennan väriläikäksi pihallesi? Ratkaisu on preeriamesiangervo, Filipendula rubra. Jos laitat pari kolme tainta lähtemään vierekkäin, saat näytävän loppukesän kukkasen. Kasvi, joka hoitaa itse itsensä, kukkii heinäkuun lopusta elokuulle. Kukkaterttu on mesiangervoille ominainen hörhylä, vaaleanpunainen. Korkeutta minun mesiangervollani on noin 160 cm.

Heinäkuu loppuu, voih!

 Vähänpä olen ehtinyt kirjoittelemaan tänne blogiin tämän kesän aikana. Vaan voinen kirjoittaa samalla tavalla kuin radiossa musiikkitoimittava Minna Lindgren: "nyt te molemmat kuuntelijani...". Tässä kuitenkin teille molemmille muutamia kuvia heinäkuun lopusta.

Alppipiikkiputki kukkii hauskasti ja kiinnostaa kimalaisia. Kuvassa toinen on jo raatona ja toinen erittäin väsynyt. Myyrät söivät pari piikkiputkeani. Yksi on jäljellä.

Toinen kimalaisten suosikki on nyt keltavuohenkuusama. Tämäkin pörriäinen oli erittäin hyvä kuvattava, koskapa sekin oli väsyneenä lepäämässä.

Nyt on kärhöjen ja liljojen aika.

 

Pompuloita, nuupahduksia ja pörräyksiä

Nyt on yöpakkanen jo käynyt pihalla. Näkyvissä on siis huomattavia nuupahduksia. 

Liuskavaleangervojen isot lehdet näyttävät tosi syksyisiltä yöpakkasen jälkeen.

Nuokkuluppiot tien vieressä nyypöttävät. Kohta nekin nytkähtävät enemmänkin alaspäin. 

Jos liljoista ei poista siemenkotia, saa syksyllä nähdäkseen tuommoisia pulperoisia. Tässä 'Russian Morning' -liljan pompulat.

Kummallista kyllä mehiläiset pörräilevät vielä. Nyt onkin katseltavana aivan polun vieressä oleva pesäaukko, joka vie jonnekin salaperäisyyksien uumeniin. Aukko on melkein nyrkin mentävää kokoa, ja siinä käy aikamoinen trafiikki. Olisikohan niin, että ensin myyrä on ollut asialla ja vasta sitten mehiläiset? Poimulehden lehdet ovat siinä antamassa mittakaavaa. Pörriäinen on juuri laskeutumassa pesäonteloon; sen siiveniskut antavat kuvaan harmaan värin sen ympärille.

Elokuun lämpöä

Kesän lämmössä aukeavat myös kerrotut liljat. Tässä kerrottu tiikerililja. Se onkin ollut hellässä hoidossa, kun on saanut varttua kasvatuslaatikossa.

Kesän projekti on näin elokuussa sitten valmis. Isot kivet ovat paikoillaan, ja multa siellä sisällä korotetussa penkissä odottelee ensi kevättä.

Tien poskessa näyttää aika kivalta, kun mustilanhortensia kukkii ja tienpitäjä on antanut hauskan näköisten heinien jäädä pystyyn.

 

Kukkivathan ne

Nyt kukkivat semmoisetkin kasvit, jotka muina vuosina niipottavat. Niihin kasveihin kuuluu ehdottomasti kerrottukukkainen lilja 'Magic Star'. Tavallisena kesänä se ei saa tarpeeksi valoa, joten kukat jäävät pieniksi ja ruskeiksi, usein ne eivät edes aukea. Mutta tänä kesänä on riittänyt auringonpaahdetta!

Tästä toisesta kukkijasta ei voi sanoa, että se olisi milloinkaan niipottanut. Ruusu Ritausma on erittäin innokas kukkija tavallisinakin kesinä. Nyt se yrittää aloittaa kolmatta kukkimiskierrosta! Yksi latva on aivan tursuksissa kukista ja nupuista. Ja siihen viereen molemmille puolille on tekeillä lisää nuppuryhmiä.

Tähän elokuun alkuun sattuu kivasti syysleimujen kukinta.

 

Sade saapui

 Elokuu toi hiukan sadetta. Jotkut kasvit ehkä kerkiävät siitä nauttia. Olisiko yksi niistä nautiskelijoista lilja Mother´s Choise ? Se on aika pitkä, topakka, valkoisena kukkiva lilja. Minun yksilöni ovat ilmeisesti välttyneet myyrien ruokailuilta, koskapa ne ovat komeimpia pihani liljoista tätä nykyä.

Toisin on laita liljan Purplle Prince. Nyt ne käväisivät kukassa hät'hätää nopeasti ja senkin aikaa olivat kovin kärsivän näköisiä.

Isoista pensaista mustilan hortensialla näyttää menevät hyvin. Kukkaterttuja on paljon. Kuvassa sen edessä levittävät isoja lehtiään liuska- ja sorvivaleangervot, jotka siirsin tähän paikkaan keväällä. Olipa jännittämistä, miten ne edistyivät kuivuudessa. Tosin kanniskelin näille vettä  sankkokaupalla.

Kivityömaa edistyy hiukan; pienillä kivillä tilkitsemistä vaatii tämä urakka.

 

Elokuu alkaa

Pitkiin lijoihin kuuluu lilja Muscadet. Hauskat punaiset täplät kukassa tekevät valkoisen ihanuuden vielä hauskemmaksi.

Keväällä piilottelin krassin siemeniä sinne tänne. Nyt ne ilahduttavat reippailla väreillään.

Hirmuinen kivityömaa on avautunut.

Keskellä pihaa oli pläntti, jossa kasvoi kaksi pientä tuiviota. Ne olivat kovin heikossa kunnossa, joten en paljoa säälinyt, kun siirsin ne muualle. Nyt se alue saa kivireunuksen ja sisäänsä uutta multaa. Joskus ensi vuonna istutan siihen jotain.

Kukkiminen ja kuivuus

Tämän kesän harmina ovat olleet kovat helteet ja kuivuus. Erityisesti kärhöt ovat kovilla. Kuitenkin punainen Madame Julia Correvon on kasvussaan mennyt eteenpäin -  ja noussut ihan korkealle. Toisilla on ongelmia.

Toinen kärhö, Entel, on sekin kukkimassa nyt paremmin kuin ennen. Sen kaveri, Etoile Violette, on hyvin kärsinyt;  liekö syynä myyrät vaiko ikä ja huono hoito.

Onnellisia sattumia: viime vuonna istutin kaksi African Queen -liljaa ja ihmettelin, kun eivät nousseet. No, nyt näyttää siltä, että ne vaan pitivät tuumaustauon: "Olisiko tämä tienoo ollenkaan otollinen? Taitaapi olla." Nyt nämä nuoret sipulit ovat saaneet aikaan yhden kukan kumpainenkin. Tässä toinen niistä harmaamalvikin kaverina.

Nyt onkin lilja-aika. Muutamia liljoja on vielä ihailtavina myyrien ruokapitojen jäljiltä. Tätäkin keltaista Dazzle-liljaa oli paljon komeampi ryhmä vielä pari vuotta sitten.

 

Komeaa

Liljat osaavat olla komeita omalla tavallaan. Muoto, koko, topakkuus ja vaikuttava väri, siinä komeudelle tarpeita.

Liljaryhmä 'Purple Prince' on mielestäni liljojen komeudesta hyvä esimerkki. Alla olevassa kuvassa niille kontrastia antavat  'Dazzle' -liljat.

Pitkät huitaleet

Näin loppukesästä alkavat korkeatkin kasvit kukkimaan. Minulla preeriamesiangervot ovat jo loppusuoralla. Niiden vaaleanpunaiset kukinnot huiskivat noin 160 sentin korkeudessa.

Monet liljatkin ovat melko korkeita. Tässä keltainen, topakka suosikki Dazzle ensimmäisine kukkineen.

Näitäkin piti olla olemassa enemmän tässä ryhmässä, vaan ovat tainneet joutua myyrien suuhun. Tämähän tietää sitä, että puutarhaelinkeino tulee ensi vuonnakin tuottamaan hyvää tulosta niin Hollannissa kuin  Suomessakin, kun meikäläinen on toimitus- ja maksulinjan viimeisenä.

Liljat kallellaan

Taitaapi taas olla myyrien tekoja nämä: monet liljani kasvavat kenossa! Paitsi että monet liljat eivät ylipäätään nousekaan, niin lisäksi vielä tämä.

Onkohan myyrä jo rouskuttamassa sipulia vai onko vain tehnyt kulkutiensä liian läheltä?

Monenlaisten kaatuilujen joukkoon kuuluvat mystiset oksien taittumiset ja longistumiset; isossa ruusupensaassa ja korkeassa jasmikkeessa. Olen epäillyt, että yön tunteina siellä olisi vieraillut joku pöllö tutkimassa myyräapajia.

Tässä vielä muutama kuva ruusuista. Ruusu ´Morden Snowbeauty´ tekee tänä vuonna kukkavartensa hieman ylemmäs kuin ennen. Kovin on hento - tarvitsisi ehkä tuen.

Ruusu ´Monte Cassino´ tekee jatkuvasti uusia kukkia; tässä yksi niistä kauneimmillaan - kestävät vain niin vähän aikaa nämä kukat.

Vasta nyt istuttamaan

Vasta nyt pääsin aloittamaan taimien istutuksen - ihan oikeasti. Onhan tässä ollut muutama kylmä viikko esteenä - ei ole huvittanut tehdä paljon mitään. Mutta eilen tuli paketti, jossa olivat tilaamani muutamat taimet. Niistä koristekastikat laitoin penkkiin kasvamaan tänään. Aikaisemmin tosin laitoin jo muutamia liljoja multiin; älysin tilata 'African Queen'-trumpettilijaa pari kappaletta kokeeksi. Yksi aikaisempi on edistynyt pihallani oikein hyvin: siis miksipä ei lisä olisi hyväksi. Lisänä tuli myös värikkäitä 'Starlight Express Border'-liljoja.
Satuin kävelemään oikopolkua vanhan tonttialueen läpi, josta mökki ja sen piharakennukset on purettu ties milloin. Siinäpä silmään osui nousevia liljatupsuja: ahaa - emäntäisellä on täällä ollut kukkapenkki! Tänä aamuna sitten menin ja kaivoin siitä ylös liljoja, joita vuohenputkien juuret kovasti häiritsivät. Pienet sipulit muistuttavat kellertävine suomuineen varjoliljoja. Mielenkiinnolla täytyy nyt seurata, mitä niistä sukeutuu. Ennen vanhaan liljat taisivat olla joko varjoliljoja tai ruskoliljoja.

Syksyn värejä

Tänä syksynä on oikein kivoja syysvärejä puissa. Kelpaa niitä katsella.

Nyt on melkein kaikki syystyöt tehty: puutarhan kalusteet viety varastoon, kukkaruukut tyhennetty, saavit ja sankot putsattu, trimmeri puhdistettu,  omenat soseutettu. Mutta vielä on edessä vanhojen liljojen jakamista. Liljat taantuvat kukkimisessaan, kun sipulin vierelle kasvaa uusia tytärsipuleita liikaa. Silloin pitää erotella sipulit toisistaan ja istuttaa ne vaikkapa uusiin paikkoihin. Tänään nostin muutamia sipuleita: mukana oli myös minun vanhin 'Sweet Surrender'-liljani. Se olikin kasvattanut yhteen murikkaan peräti kymmenen sipulin rykelmän.

Punaista

Punaista väriä on nyt paikka paikoin näkösällä. Lilja 'Miss Feya' on viimeisin kukkija liljoista.

Tässä vielä kuva liljasta 'Stargazer', jonka punaisuus on tuommoista valkokirjavaa sorttia:

Melko punaisina keikkuvat myös punalatvat. Niiden punaisuus on himmeätä ja taitettua. Kasvi itse on kuitenkin näyttävä, koska se nousee topakkana noin 160 cm:n korkeuteen, ja kukkatertut heiluvat ylimpinä.

Näitä ostin tänä keväänä pari uuttakin; ne yrittävät myös kukkia nyt, vaikka varret ovat vielä lyhyet.

Loppukesän kukintaa

Viimeiset liljat kukkivat nyt elokuun tietämissä. Yksi värikkäimmistä liljoista on 'Royal Sunset'.

Sille vetää vertoja väreissä ja tuoksussa 'Stargazer', joka minulla näyttäisi hiekan taantuvan viime kesästä.

Kummallista kyllä myöhäisenä kasvina kukkii nyt japaninkurjenmiekka 'Crystal Halo', mutta onhan siinäkin värejä ihan vaikka muille jakaa.

Ruusuista 'Morden Centennial'  vaan jaksaa yllättää; se näyttää nyt riehaantuneen tekemään uusia kukkanuppuja. Tämän ruusun siirsin tähän uuteen, aurinkoiseen paikkansa keväällä ja pelkäsin pahinta, vaan näyttääpä käyneen päinvastoin. Uusia, isoja, komeita kukkia tulee päivästä toiseen - kunhan vaan ruusu ei yrittäisi liikaa näin loppukesästä, jotta jäisi puhtia myös ensi kevääseen.

Uusintakukkimista harrastaa myös matala ja pieni 'Morden Blush'. Alla kuvassa mukana on myös pieni vaalea perhonen hyvin maastoutuneena.

Muita perhosia on lennellyt melko vähän, mutta olen onnistunut näkemään häiveperhosen naaraan ja useita keisarinviittoja.
Unikot houkuttavat kimalaisia. Kuvassa on unikon lehden alla torkkuva, väsynyt kimalainen.