Työkalut suurenevat

Työkaluja on sattunut  taas käteen: tällä kertaa oksasaha. Pihalla purppuratuomi ja laikkukirjokanukka kilpailevat valosta ja tilasta. Minä pomona/tuomarina kallistuin kanukan puolelle ja sahasin poikki tuomen niitä oksia, jotka ulottuivat kanukan päälle. Tämä tuomi on semmoinen, että se innokkaasti haluaa tehdä juuriversoja. Niidenkin poistamisessa työkalut tylsyvät. 

Nyt tuomen takaa kivasti pilkistävät vaaleina kanukan lehvät, kuvassa oikealla. Vasemmalla mustilanhortensia.

Kuolleisiin puihin voisi tietenkin kokeilla sahaa, mutta...

Kuvassa vasemmalla edessä näkyvät kuolleen likusterisyreenin oksat ja niiden takana mongolianvaahteran terhakat oksat siemenkodista punaisina. Mutta enpä nyt kiiruhda tämmöiseen työhön. Kannattaa odotella.

Syyskuu työn tohinassa ja katselussa

 Syyskuu alkoi työn tohinoissa. Viimeksi postasin, että pitäisi ottaa joku työkalu käteen. No, olen ottanut; isot oksasakset, joilla leikkelin ruusujen rönsyileviä versoja. Ruusupuskan ja pionin välille ilmestyi aukko.

Aukon kohdalla pitäisi alkukesästä kasvaa isoa unikkoa. Ensi kesänä tämä aukko varmaankin täyttyy taas tuon ruusun versoista - kasvu on niin haipakkaa.

Toinen ruusu, neilikkaruusu, ei rönsyile. Nyt syyskuussa se vielä pitää kukkaset topakasti pystyssä.

Syksyn keltaisia kukkia on siellä sun täällä. Pensashanhikit ovat syyskukkivia, tavallisia pensaita. Tässä matala (n. 50 cm) pensashanhikki kasvaa leveähkösti harmaan kiven kaverina  ja joukkoon mahtuu vielä hiirenporraskin, jota en ole raskinut repiä pois. Keltainen ja harmaa käyvät hyvin yksiin.

Hyvin käyvät yksiin myös valkolaikkuiset kasvit: laikkukirjokanukka ja hopeatäpläpeippi.

Keltainen elokuun väri

 Keltainen on myös elokuun väri. Nauhuksissa vierailee pörriäisiä. Sama kuhina kävi hieman aikaisemmin keltavuohenkuusamassa.

Puutarhani olemus on nyt semmoinen, että pitäisi jaksaa tehdä ns. rajoittamistöitä. Oikeastaan kaikki muut hommat on nyt tehty. Nyt, monen vuoden jälkeen, kasvu on reipasta, ja monesta puskasta näkee, että liiankin reipasta. Pitäisi ottaa työkalut käteen ja lähteä leikkelemään.

 

Elokuun liljoja

 Isot liljat saavat kukkansa aukaistua vasta elokuun puolella. Työtähän se semmoinen teetättää. Samoin nämä ulkomaalaiset, kerrottukukkaiset liljat aukeavat nyt, jos lämpötilat vain suinkin antavat periksi. En suosittele kerrottuja liljoja kenellekään. Tässä kuitenkin yksinkertaisen kaunis ja tuoksuva African Queen kukkii.

Kauniita värejä esittelee puulilja Altari (alla). Se onkin ainoa puulilja, joka menestyy näillä korkeuksilla.

Valkoinenkin lilja on huomiota herättävän kaunis. Alla komeilevat pilkullisina Muscadet-liljan ensimmäiset kukat, aika isot.

Ja valkoisena helottaa Äidin valinta eli alkukielellään Mother's Choise. Kuvakulmasta näkee, että se on pikkuisen pitkähkö.

Tonttujen pihakirppis tulossa

 Puutarhassa on kupeksinut vuosien varrella hirmu lauma tonttuja. Nyt niiden askareet ovat väsähtäneet ja ne joutuvat orjahuutokauppaan; pihakirppikselle!  La - su 13. - 14.8.2022 klo 11 - 15 pidän autotallissani pihakirppiksen, jonka vetonauloja saavat nyt olla nuo sorsakoskelaiset tontut. Muutakin "ITE-taidetta" hyllyiltä löytyy. Vanhoista tauluista ja piirustuksista, veistoksista puhumatikaan, on päästävä eroon, koska niitä on niin turkasesti! Mutta ongelmahan on se, että ketä ne ilahduttaisivat, kuka olisi kiinnostunut.

Kukkasia elokuulle

 Elokuu on vielä kukkimisen huippuaikaa. Näyttävin puska on varmaankin mustilanhortensia kukkiessaan. Läheltä katsoen tulee mieleen pitsimäisyys; terälehtiä sun muita on kahta eri sorttia tällä kasvilla.

Ruusuilla on juuri alkamassa toinen kukintakierros. Tässä Hansa-ruusu on laatinut komean tertun.

Minulla on alueita, joissa annan ketokukkien kasvaa kilpaillen luonnon kukkasten kanssa. Yksi kilpailija on ahdekaunokki, jonka siemeniä ripottelin viime syksynä niitylle. Se antakin hauskan värin alueelleen ja aloitti kukkimisen hieman ruusuruohojen jälkeen.

Samaan värisarjaan kuuluu punakärsämö. Se näyttääkin itse siementävän itseään sinne sun tänne. Hieno kasvi.

 

Liljat yrittävät kukkia

Kaikenlaista harmia sitä on liljoillakin: myyrät syövät sipulit, raekuuro vie terälehdet (eilen). Mutta kuitenkin tähän aikaan liljatkin sinnittelevät.

Liljoissa on loistavia, keltaisia värejä - hienoa! Ja sitten muutamissa on toiseen suuntaan railakat värit: punaiseen tai sinipunaiseen.

Tässä yrittää vanha kunnon Purple Prince vielä muutaman kukkasen vääntää. Takana kärhö.

Haluatko pystyn, melko pitkän, topakan, mukavasti kukkivan perennan väriläikäksi pihallesi? Ratkaisu on preeriamesiangervo, Filipendula rubra. Jos laitat pari kolme tainta lähtemään vierekkäin, saat näytävän loppukesän kukkasen. Kasvi, joka hoitaa itse itsensä, kukkii heinäkuun lopusta elokuulle. Kukkaterttu on mesiangervoille ominainen hörhylä, vaaleanpunainen. Korkeutta minun mesiangervollani on noin 160 cm.