Näillä pidetään linnut tyytyväisinä

 Marjoja tuottavat kasvit ovat niitä, jotka osaltaan pitävät pörriäiset ja linnut tyytyväisinä. Kukkiessaan ja tuottaessaan siitepölyä sekä mettä ne ovat pörriäisille - myös koppakuoriaisille - tärkeitä ruokapaikkoja. Sitten kun hedelmät kypsyvä marjoiksi, ovat linnut hanakasti ottamassa suupalojaan. Nyt elämme juuri aikaa, jolloin räkättirastaat keikkuvat marjatuomipihlajan kimpussa ja napsivat ihan raakoja marjoja. Kirsikan marjatkin taisivat mennä raakoina viime viikolla.

Laitanpa tähän luettelon näistä marjovista kasveistani:

sinikuusama ja luumupuu,

kirsikka ja pilvikirsikka,

herukat: musta-, viher-, kultaherukka sekä taikinamarja,

hunajamarja eli makeasinikuusama, 

aronia ja marjatuomipihlaja (saskatooni), 

omenapuu ja koristeomenapuu,

kiiltoheisi ja koiranheisi,

pihlaja ja isotuomipihlaja,

purppuratuomi ja orapihlaja,

ahomansikka ja lillukka,

japaninhappomarja ja mustakonnanmar

ja,

ja marjan näköiset kodat kasvattavat vuohenkuusamat; kelta-, ruso- ja lamovuohenkuusamat.                       Näillä pitää pärjätä. Ihmismäinen ahneus ei yllä moneenkaan näistä, mutta itse kyllä olen ahne yhden omenapuun omenille ja mustaherukoille.

Vieraimmalle näistä tuntuu varmasti mustakonnanmarja (kuvassa), joka on luonnonkasvi ja kalkinsuosija. Sen marjat ovat myrkylliset. Olisiko niin, että linnut niitä voivat reippaasti syödä? 

 

Kunen kututuote?

 Aika kummallista soosia ilmestyi kastelukannuuni tässä muutama päivä sitten. Vihreää munakkelia?

Kenen kutu?  Vai pitäisikö sanoa, keiden kutu? Kaksi tuohon parhaimmillaan tarvitaan. Vai olisiko tässä toimessa ollut vain yksi? Miten sammakko osaisi hypätä kastelukannuun? No, osaahan se tietenkin. Vai joku muu?

Nyt jää kastelukannu ilman käyttöä, kun pitää tutkia, mihin suuntaan tämä ilmiö kääntyy. Onneksi minulla on toinen kannu. 

Pionissa piilossa

 Pioni Nymphe aukoo kukkasiaan juuri nyt.

Kimalaiset ovat innoissaan. Muutamat haluavat tunkeutua melkein nuppuna olevaan kukkaan. Arvaavat jotain, vaikka eivät sisälle näe. "Ja nyt menoksi: 

Tuosta nuin vänkäävyn välistä:

Minä kans haluun: 

Ossoon sitä minnäe: 

Minut ne mokomat ajovat poes!

Työlästä olj, mutta kannatti:

Nyt pittää piästä kottiin":  

 

Voi, jospa...

 Voi, jospa kaikki kukkaiset tekisivät kukkimisensa näin keskittyneen jämptisti kuin pikkuinen kaunokainen-Bellis.

Samaa onneksi yrittää ahomansikka. Molemmat suvaitsevat kukkia kävelypolullani, kun ovat niin vaatimattomia. Kumpaakaan en ole kutsunut pihalleni. Kiitos nyt kuitenkin, kun tulitte!

On ilo kukkia

 Varmaankin ruusu Ilo sanoo itseksensä, että onpa ilo kukkia - on niin paljon punaisia kukkia tuossa puskassa. 

Melkein kaikki ruusuni kerkiävät kukkia ennen 5.7., jolloin on Avoimet Puutarhat -päivä. Eipä nyt mahda asialle mitään: kaikki kasvu on noin puolitoista viikkoa etuajassa.

Vertailen kukintoja

Heisipensaissa (Viburnum) on juuri nyt kukkaterttuja. Minun koiranheisipensaassani on epämuotoisia, jotenkin repaleisia terttuja ja vain yksi, jota voin verrata naapurin kauniisiin ja siroihin terttuihin. Ylempänä tässä on se minun ainoani  ja alempana naapurin kauniit yksilöt.

Koiranheidessä on elukoita vaivaamassa lehtiä. Jonkin verran niitä on myös kiiltoheidessä, mutta paljon vähemmän.

Kiiltoheisi kukkii myös omalla tavallaan vaaleina terttuina:

Lumipalloheisi oli heisistä ensimmäinen kukkija. 

Yleiskuvassa tässä alla monimuotoisuutta: puna-ailakkia, saniaisia, voikukkia, jalopähkämöitä pilvikirsikan alla. 

 

Mojovata kasvua keväällä

Onpa mojovata kasvua näin keväällä tuolla nurkimmaisessa nurkassa Koskentien vieressä: vanhimmat kotkansiivet nostelevat itseänsä jo yli metrin korkeudella ja vieressä kaksi jättimesiangervojen kasvustoa muhjottaa tosi isoina. Kolmas jätti on kiemuroissaan, jotta kuolisiko vai mitähän tekisi. Ja onhan sitä vuohenputkeakin ihan tarpeeksi asti kasvussa.