Heidän kirjojaan

 Tiedoski vielä, että Juha Hurmeen kirja vuodelta 2022 Tiu tau tilhi  on mukavaa luettavaa.  Ja Kerttu Kotakorven kirja Suomen luonto 2100 : Tutkimusretki tulevaisuuteen (2021) on taas vähemmän mukavaa, mutta toivottavasti rakentavaa.

Kukin omalla tontillaan

 Eilen 1.2.2023 satuinpa katsomaan YLEn 1-kanavan Puoli seitsemän -ohjalmaa. Siellä mainio kirjailija Juha Hurme selitti hienosti luonnon ja metsän laajaa merkitystä kaiken muun selittämisen lisäksi. Hän mm. totesi, että näemme metsän yläpuolisen osan, vaan toinen mokoma merkittävämpää metsää onkin maan alla. Ohjelman lopussa mukaan tuli meteorologi Kerttu Kotakorpi keskustelemaan luontokadosta. Yhdessä he pähkäilivät, että yksittäinen ihminen tekee osansa siellä missä hän on. Kerttu lausahti: "Itse kukin omalla tontillaan".

Mainiosti sanottu!  Tämä lausahdus sopii tavallisille omakotiasukkaille ja myös kerrostaloasukkaille erinomaisesti silloin, kun he miettivät osuuttaan luontokadon estämiseksi. Tee se omalla tontillasi. Minun neuvoni ovat nämä:

- vähennä nurmikkoalaa,

- istuta puuvartisia kasveja muistaen, että pensaat ovat puuvartisia; sinulla on siis kauniita vaihtoehtoja tukuttain,

- älä tee paljon töitä, älä varsinkaan puutarhatöitä; eli älä ryhdy toimenpiteisiin, jos jossain kasvaa pölkkyruoho,

- toimi lahopuutarhan hyväksi, jätä lahoavaa puuta ynnä muuta tontillesi.

Omana esimerkkinäni ovat seuraavat kuvat, jotka kertovat hovijasmikepensaiden (2 kpl) ympäristöstä kameran silmin.

Tässä kuvassa jasmikkeiden edessä näkyvät pikkuinen mänty ja herukkapensas. Ja villisti kasvavaa ruohoa.

Yllä kuvassa on syvyttä niin, että pionien takana on laaja, nouseva kivi, jonka päällä heinä yrittää kasvaa. Kiven takana polku ja vasemmalla erilaisia pensaita.

Tämän kuvan olen varmaankin ottanut juuri monimuotoisuuden takia. Tässähän näkyy vaikka mitä!

Tässä kuvassa ovat nokkosetkin mukana. Nokkoset ovat tärkeitä monelle perhoslajille.

 

Valaistumista talveen ja kaikkeen muuhunkin aikaan

 Yleisesti esitettiin kysymys: miksi olet onnellinen suomalainen? Minä vastasin näin. Olen onnellinen, koska tämä yhteiskunta antoi mahdollisuuden opiskella, tehdä töitä (yhteiskunnalle minun tapauksessani) ja saada palkkaa. Ja nyt olla eläkkeellä. Tätä onnellisuutta lisää nyt se, että olen valaistunut. Kävelin kirjastoon, luin kirjan Astrobiologia - Elämän edellytyksiä etsimässä, jonka Kirsi Lehto on kirjoittanut. Olen valaistunut siitä, että nyt tiedän seuraavaan tosiasian.

Planeettamme ilmasto-ongelmat voivat ratketa vain kasvien ja sinilevien avulla.

On ihmisten asia antaa kasveille tämä mahdollisuus työskennellä planeetan hyväksi.

Annatko sinä, arvoisa lukija, kasveille tämän mahdollisuuden? Vai oletko nurmenkasvattaja omalla tontillasi? Saman kysymyksen voi esittää kerrostaloissa asuville taloyhtiön osakkaille.

Syksyllä

 Syksyllä pitää hiukan tehdä puutarhatöitä. Monille syksyinen haravoiminen on ns. suuri urakka. Minulle se ei ole. Haravoin vain poluilta kuolleet lehdet pois, heittelen ne puskien sekaan. Vot, siinä se. Taisin tänä syksynä toimitella tätä työtä kahtena päivänä, kumpanakin noin tunnin ajan. Tietenkin odotan mahdollisimman pitkään, jotta lehdet irtoilevat ja putoilevat maahan. Idea on se, että poluille ei alkaisi muodostua humusta vaan se humus muodostuisi ihan muualle.

Siinä katsellessa huomaan, että hauska suosikkini varjohiippa onkin semmoinen että kun se kevään aloittajana on kovin aikainen, niin onpa se myös syksyllä yksi viimeisistä topottajista puutarhassa.

Sammaltakin alkaa jo esiintyä polkujen reunapuissa.

Kallion päälle okraväriä: seppelvarpu

Syksy antaa värejä sinne sun tänne. Puutarhan keskellä komeilee vanhin seppelvarpuni, jonka syysväri on nyt parhaimmillaan.

Siinä se laajenee ja laajenee, pyrkii kallion päälle. Innostuneena tästä olen laittanut seppelvarpuja moniin muihinkin paikkoihin.

Ötökkä syksyn väreissä

 Eläinkunta saa huomiotani joskus. Pieniä, hiljaisia lintuja oli parvi ruokailemassa isoissa tuijissa. Niillä oli kellertävä vatsapuoli, mutta muita värejä en erottanut kun oli niin aurinkoinen päivä. Olisivatko olleet joitain sirkkuja? Aurinko oli houkutettut myös yhden ötökän, jonkun ökkö-pökköpistiäisen liikkeelle.

Se tutkaili hyvin kiinnostuneena kantoa, palasi aina tovin lennettyään samalle kannolle kiertelemään.

Syksyn värit esiintyvät edukseen hetken ajan. Alla tummana purppuralännenheisi, vihreänä keltavuohenkuusamat, takana syreeni. Alimmassa kuvassa on loistoangervon lehtiä.

Työkalut suurenevat

Työkaluja on sattunut  taas käteen: tällä kertaa oksasaha. Pihalla purppuratuomi ja laikkukirjokanukka kilpailevat valosta ja tilasta. Minä pomona/tuomarina kallistuin kanukan puolelle ja sahasin poikki tuomen niitä oksia, jotka ulottuivat kanukan päälle. Tämä tuomi on semmoinen, että se innokkaasti haluaa tehdä juuriversoja. Niidenkin poistamisessa työkalut tylsyvät. 

Nyt tuomen takaa kivasti pilkistävät vaaleina kanukan lehvät, kuvassa oikealla. Vasemmalla mustilanhortensia.

Kuolleisiin puihin voisi tietenkin kokeilla sahaa, mutta...

Kuvassa vasemmalla edessä näkyvät kuolleen likusterisyreenin oksat ja niiden takana mongolianvaahteran terhakat oksat siemenkodista punaisina. Mutta enpä nyt kiiruhda tämmöiseen työhön. Kannattaa odotella.