Syksyllä

 Syksyllä pitää hiukan tehdä puutarhatöitä. Monille syksyinen haravoiminen on ns. suuri urakka. Minulle se ei ole. Haravoin vain poluilta kuolleet lehdet pois, heittelen ne puskien sekaan. Vot, siinä se. Taisin tänä syksynä toimitella tätä työtä kahtena päivänä, kumpanakin noin tunnin ajan. Tietenkin odotan mahdollisimman pitkään, jotta lehdet irtoilevat ja putoilevat maahan. Idea on se, että poluille ei alkaisi muodostua humusta vaan se humus muodostuisi ihan muualle.

Siinä katsellessa huomaan, että hauska suosikkini varjohiippa onkin semmoinen että kun se kevään aloittajana on kovin aikainen, niin onpa se myös syksyllä yksi viimeisistä topottajista puutarhassa.

Sammaltakin alkaa jo esiintyä polkujen reunapuissa.

Kallion päälle okraväriä: seppelvarpu

Syksy antaa värejä sinne sun tänne. Puutarhan keskellä komeilee vanhin seppelvarpuni, jonka syysväri on nyt parhaimmillaan.

Siinä se laajenee ja laajenee, pyrkii kallion päälle. Innostuneena tästä olen laittanut seppelvarpuja moniin muihinkin paikkoihin.

Ötökkä syksyn väreissä

 Eläinkunta saa huomiotani joskus. Pieniä, hiljaisia lintuja oli parvi ruokailemassa isoissa tuijissa. Niillä oli kellertävä vatsapuoli, mutta muita värejä en erottanut kun oli niin aurinkoinen päivä. Olisivatko olleet joitain sirkkuja? Aurinko oli houkutettut myös yhden ötökän, jonkun ökkö-pökköpistiäisen liikkeelle.

Se tutkaili hyvin kiinnostuneena kantoa, palasi aina tovin lennettyään samalle kannolle kiertelemään.

Syksyn värit esiintyvät edukseen hetken ajan. Alla tummana purppuralännenheisi, vihreänä keltavuohenkuusamat, takana syreeni. Alimmassa kuvassa on loistoangervon lehtiä.

Työkalut suurenevat

Työkaluja on sattunut  taas käteen: tällä kertaa oksasaha. Pihalla purppuratuomi ja laikkukirjokanukka kilpailevat valosta ja tilasta. Minä pomona/tuomarina kallistuin kanukan puolelle ja sahasin poikki tuomen niitä oksia, jotka ulottuivat kanukan päälle. Tämä tuomi on semmoinen, että se innokkaasti haluaa tehdä juuriversoja. Niidenkin poistamisessa työkalut tylsyvät. 

Nyt tuomen takaa kivasti pilkistävät vaaleina kanukan lehvät, kuvassa oikealla. Vasemmalla mustilanhortensia.

Kuolleisiin puihin voisi tietenkin kokeilla sahaa, mutta...

Kuvassa vasemmalla edessä näkyvät kuolleen likusterisyreenin oksat ja niiden takana mongolianvaahteran terhakat oksat siemenkodista punaisina. Mutta enpä nyt kiiruhda tämmöiseen työhön. Kannattaa odotella.

Syyskuu työn tohinassa ja katselussa

 Syyskuu alkoi työn tohinoissa. Viimeksi postasin, että pitäisi ottaa joku työkalu käteen. No, olen ottanut; isot oksasakset, joilla leikkelin ruusujen rönsyileviä versoja. Ruusupuskan ja pionin välille ilmestyi aukko.

Aukon kohdalla pitäisi alkukesästä kasvaa isoa unikkoa. Ensi kesänä tämä aukko varmaankin täyttyy taas tuon ruusun versoista - kasvu on niin haipakkaa.

Toinen ruusu, neilikkaruusu, ei rönsyile. Nyt syyskuussa se vielä pitää kukkaset topakasti pystyssä.

Syksyn keltaisia kukkia on siellä sun täällä. Pensashanhikit ovat syyskukkivia, tavallisia pensaita. Tässä matala (n. 50 cm) pensashanhikki kasvaa leveähkösti harmaan kiven kaverina  ja joukkoon mahtuu vielä hiirenporraskin, jota en ole raskinut repiä pois. Keltainen ja harmaa käyvät hyvin yksiin.

Hyvin käyvät yksiin myös valkolaikkuiset kasvit: laikkukirjokanukka ja hopeatäpläpeippi.

Keltainen elokuun väri

 Keltainen on myös elokuun väri. Nauhuksissa vierailee pörriäisiä. Sama kuhina kävi hieman aikaisemmin keltavuohenkuusamassa.

Puutarhani olemus on nyt semmoinen, että pitäisi jaksaa tehdä ns. rajoittamistöitä. Oikeastaan kaikki muut hommat on nyt tehty. Nyt, monen vuoden jälkeen, kasvu on reipasta, ja monesta puskasta näkee, että liiankin reipasta. Pitäisi ottaa työkalut käteen ja lähteä leikkelemään.

 

Elokuun liljoja

 Isot liljat saavat kukkansa aukaistua vasta elokuun puolella. Työtähän se semmoinen teetättää. Samoin nämä ulkomaalaiset, kerrottukukkaiset liljat aukeavat nyt, jos lämpötilat vain suinkin antavat periksi. En suosittele kerrottuja liljoja kenellekään. Tässä kuitenkin yksinkertaisen kaunis ja tuoksuva African Queen kukkii.

Kauniita värejä esittelee puulilja Altari (alla). Se onkin ainoa puulilja, joka menestyy näillä korkeuksilla.

Valkoinenkin lilja on huomiota herättävän kaunis. Alla komeilevat pilkullisina Muscadet-liljan ensimmäiset kukat, aika isot.

Ja valkoisena helottaa Äidin valinta eli alkukielellään Mother's Choise. Kuvakulmasta näkee, että se on pikkuisen pitkähkö.