keskiviikko 12. kesäkuuta 2024

Luontoretkellä Seuralan ylätontilla

Seuralan yläpuolella on alue, jossa nyt kasvaa monenlaisia kasveja omenapuun, mäntyjen, koivujen ja vaahteroiden alla.


Siellä kulkiessa näet alkavan kesän terveisiä tuomassa puna-ailakit, niittyleinikit, harakankellot, koiranputket ja yllätyksenä pienet punaiset ruusut. Tontin reunamalle karanneen ruusun kukka on pieni, vaaleanpunainen ja yksinkertainen (viisilehtinen) ja kukkii nyt kesäkuun alussa.

Olisikohan kyseessä orjanruusu, koiranruusu vaiko metsäruusu? Tämä ruusu kertoo vanhasta ajasta, jolloin tällä tontilla oli ns. postitalo eli talo, jossa oli postitoimisto ja asuntoja, ehkä kauppakin ja pihalla ruusupensas. Mutta miksi nämä ruusut ovat maanrajassa, tuskin havaittavissa? Olisiko niin, että joitakin vuosia sitten tehty raivaus oli tehty niin tarmokkaasti, että kaikki vihreä sai katketa? Sen jäljiltä ovat nyt noin 60 vuotiaat ruusupensaat hädin tuskin 20 senttisiä. Voi kauhistus!

Muita kasveja, joita näemme siellä, ovat mm. meille tavalliset karhunputket, ohdakkeet ja takiaiset, pörriäiskasvit. Muutamissa kohdissa yrittää menestyä Euroopan hienoin kasvi niittymesiangervo. Senkin menestys näyttää olleen ihmisen armoilla; kasvit ovat kovin pieniä eivätkä kuki – tosin paikka on kuiva. Niittymesiangervo onkin niin hieno kasvi, että se kukkii siemenvaiheesta vasta yhdeksäntenä vuonna. Siispä opiskelemme tunnistamaan sen lehdet.


Tontin kulmalta, ison kiven pohjoispuolelta löytyy lämpäre kivan näköistä imarretta ja pihlajan versoja. Vieressä näemme lahoamisen ja elämisen jälkiä, kun muinoin katkottujen puiden juuret vanhenevat, mutta vierestä lähtee uusi pihlaja.


Uusinta uutta on tontin keskellä pienesti kohoava, pitkulainen lahotuskumpu. Siihen keräsimme alimmaisiksi isojen ruusupensaiden piikkiset oksat. Päälle laitettiin havuja ja muutamia oksanköllyköitä, jotta piikkioksat eivät lähde liikkeeseen.

Näiden kasvien seassa lupiinit yrittävät valloittaa koko alueen. Voi kauhistus, miten paljon lupiinin pieniä versoja on joka paikassa! Lupiinit saivat alustavasti lentävän lähdön, kun katkoin niitä pikkuviikatteella. Lupiini on vahva vastus, se yrittää vallata tontin kahdesta suunnasta Taivalmäentieltä ja Koskentieltä päin. Kuka voittaa tämän taiston? Lupiinilla on voimakas porkkanamainen juuri, johon se varastoi kasvuvoimaa. Samoin sen siemenet ovat hyvin itäviä. Näillä eduillaan ja myrkyillään se valtaa alaa kaikilta muilta kasveilta. Jos jotain pitää katkoa, niin lupiinia.

Seuralan tontti on mukava retkikohde vaikkapa pienten lasten kanssa. Kasvien ihmettelyä kannattaa harrastaa kaikenikäisten.

Tämmöinen oli tontin talo, silloin kun lupiinista ei ollut vaivaa.


maanantai 20. toukokuuta 2024

Ekotekoja tontillesi 26.5.2024

 Tonttu kun olen, niin olen pystynyt sopimaan Sorsakosken kyläyhdistyksen kanssa yhteistoiminnasta: olen voinut mainostaa yhdistyksen nimellä opetustapahtumaa, jota olen markkinoinut nimellä "Ekotekoja tontillesi".  Ensimmäinen tapahtuma on su 26.5. klo 14 ja paikka on tontun piha eli Taivalmäentie 7, Sorsakoski. Sinnepä sitten rientävät ne muutamat... Autot voi jättää mm. koulun parkkipaikalle. Tapahtuma on ilmainen eikä sisällä tarjoilua. Säävaraus ilmeisesti pitää laittaa.

Seuraavat tapahtumat ovat sitten su 30.6. ja su 21.7. klo 14. Silloin katselemme vielä kriittisemmin, miltä se touhu oikein näyttää.

Kiertokävelyn aikana katselemme, miltä näyttää kun ekotekoja on toteutettu. Eihän se hyvältä näytä - kamalaa räpöstelyä. Keväisellä pihalla käyskely sisältää "ekosaarnan". Tulen selostamaan, miksi näitä ekotekoja olen harrastanut. Yritän selvittää, mihin näkökulmiin, tietoihin tai arvoihin toimeni perustuvat.

Tässä lista ekoteoista:

  1. Kasvata keto.

  2. Pienennä nurmikkoa.

  3. Tee lahotuskumpu. Älä polta mitään. Harrasta vain hidasta polttamista eli lahottamista. Lahotus edistää mm. sienien toimintaa. Sienien toiminta tukee kasvien hyvinvointa. Sienet askaroivat myös humuksen lisäämisessä.

  4. Jätä pöllit ja oksat lahottajille.

  5. Älä pyri siisteyteen. Älä haravoi. Ajattele matosia: ne syövät vain irtonaista vihreätä, ne etsivät sapuskaansa vain yöllä. Kuolleen kasviaineksen palautuminen lahoamisen tai matosten syöminkien kautta takaisin multaan on tärkeätä.

  6. Ripsuttele pikkujätteet sinne tänne pensaiden tykö, esim kahvinpöröt. Syö perunat ja omenat kuorineen. Älä osta (lentokoneella tuotuja) appelsiineja tai banaaneja. Pyri vähäisen biojätteen tuottamiseen.

  7. Kasvata mieluummin maanpeitekasveja kuin pidät pensaiden alustat mustalla mullalla. Maapohjan kuivuminen on pienempää ja on tilaa monimuotoisuudelle.

  8. Ruohonleikkurisi toimii sähköllä.

  9. Suvaitse elukoita. Myyrän tekosista ei kannata suiviintua.

  10. Anna luonnonkasvien kasvaa: kevättaskuruoho, leskenlehdet, voikukat, nokkoset, karhunputki, pajut, ym.

  11. Jätä marjoja linnuille: saskatoonit, herukat, aroniat, koristeomenat,... Järjestä niin, että näitä marjapensaita on tontillasi, esim. isotuomipihlaja, pilvikirsikka, kiiltoheisi.

  12. Järjestä niin, että sinulla on mesikasveja: yksinkertaiset pionit, vaahtera, lehtoängelmä, niittymesiangervo ja sen sukulaiset, mesipensaat kuten keltavuohenkuusama, ym.

  13. Tutustu kimalaisiin, myyriin, perhosiin, sieniin, matoihin, kasvien ja varsinkin puiden biologiaan. Lainaa kirjoja kirjastosta.

  14. Mieti, mikä on kauneuskäsityksesi, suhteesi ilmastonmuutokseen ja monimuotoisuuteen, sitoutumisesi ihmisten kulttuurikäsityksiin. Millainen puisto on kaunis? Milloin nurmikko on kaunis? Onko ihmisen nurmikko kauniimpi kuin luonnon nurmikko? Painaako ihmisen kauneuskäsitys enemmän kuin luonnon monimuotoisuus?

  15. Tutki, onko sinulla tarpeeksi tietoa luonnon toiminnasta. Oletko lukenut kirjan Kirsi Lehto: Astrobiologia ? Tajusitko, mistä se kertoo? Se kertoo kasvien tärkeydestä planeetallamme.

  16. Mieti, mitä haluat osaltasi olla tekemässä. Pieniä asuintaloja on Suomessa noin 1 250 000. Vai haluatko olla se, joka ei tee mitään?

    Tässä voin viitata myös aikaisempaan (23.11.2023) postaukseen, jossa enemmän kirjoitin nurmikoista .

     

 

lauantai 27. huhtikuuta 2024

Aurinko paistaa, nyt kaikki penskat ulos!

 Tänään huusi muurahaiskuningatar :  Aurinko paistaa, kaikki penskat ulos! Tottelevaiset, mustat muurahaiset mylläytyivät keon päälle aurinkoon. 

Tonttu tuli katsomaan: huomasi keon aivan mustana, kuhisevana kumpuna. Oikein piti tarkkaan tiirata, ovatko nuo kaikki todella muurahaisia. Ovat ne: muurahaisia toinen toisensa päällä. Pienimmät jäivät alle. Tomerimmat vartijat hyökkäsivät valokuvaa ottavan tontun kengille.

Tänään tonttu näki eka kerran eläissään lieron menevät madonreikään. Ensimmäinen havainto oli, että pitkä, noin 20 senttinen liero hitaasti matkaa jonnekin. Noin metrin pituisen maallisen matkan jälkeen pysähdys, ja liero oikein körmisti etuosaansa ruvetessaan suunnistamaan alaspäin. Parin kymmenen sekunnin päästä liero oli häipynyt omaan koloonsa. Madonreikä oli maassa aivan huomaamaton paikka.

perjantai 26. huhtikuuta 2024

Pensaiden talvi 4

Taitaa pensaiden talvi olla lopullaan. Takatalvi hyinen on kuitenkin heittänyt uusia lumia pensaiden päälle. 

Kyllä tästäkin toivutaan. Nyt voitiin jo ennen tätä takatalvea nähdä, kuinka hyvin mm. viirukanukat ovat oikaisseet itsensä. Talvellahan ne olivat aivan köntällänsä. Nyt niiden punaiset varret odottelevat toukokuuta.


perjantai 12. huhtikuuta 2024

Pensaiden talvi 3

Muutamat pensaat pystyvät pitämään versonsa  hankien yläpuolella. Silloin ongelmaksi saattaa tulla se, että pensas maistuu makoisalta jänisten mielestä.

Jänikset tykkäävät kuninkaanangervosta. Sitä on järsitty jonkun verran. Kuninkaanangervo on tiheä ja pysty pensas. Se ei ole moksiskaan näistä syömingeistä.


Ikävämpi kohtalo on ruusulla nimeltään Ilo. Se on maistunut jäniksille viime talvena oikein hyvin, koska Ilon pitkät versot ovat piikittömiä. Seuraus on ikävä: syötyihin versoihin ei tule ensi kesänä kukkia. Tämä sen takia, että Ilo on kertakukkiva pensas ja sen kukat muodostuvat edellisvuoden versoihin. Ilo on vaikea suojattava, koska sen versot huipultelevat kahden metrin korkeudessa.

keskiviikko 10. huhtikuuta 2024

Pensaiden talvi 2

Näin surkean näköisesti hapsottava laikkukirjokanukan varret hangen keskellä. Heti kovien hankiaiskelien mentyä kanukat ovat melko hyvässä järjestyksessä punaisine varsineen. 


Päinvastoin kuin edelliset seisoivat syreenit melko pystyssä koko talven. Välissä myös yksi saskatooni eli marjatuomipihlaja.


Myös herukkapensaan olemus näyttää lohduttomalta talvella. Kesällä se on taas topakka kuin mikä! Herukan takana kaksi pystyä hovijasmiketta.


Suojassa voi menestyä. Vajan seinustalle kiivennyt kärhö

on jäänyt lumipainoista täysin vapaaksi. Sen sijaan vajojen väissä kasvavat  aroniat ovat saaneet päälleen katolta pudonneet vyöryt.

tiistai 9. huhtikuuta 2024

Pensaiden talvi 1

 Talvella ei tonttukaan pääse likelle pensaitaan, koskapa tuota lunta tuli runsaasti tänäkin talvena. Mutta olipa tässä maalis-huhtikuussa muutamina päivinä niin mojovat hankiaiskelit, että likelle meno onnistui oivallisesti. Niiltä hankiaisilta sain kuvia, jotka kertovat pensaiden talvesta. 

Aina ei hyvältä näytä. 

Tässä nälkäiset jänikset ovat käyneet pienen vaahteran kimppuun.

Lumi on painavaa. Siinä käy näin.



Tässä on pari kuvaa lännenheisiangervojen ryhmästä. Se kasvaa aurattavan tien tuntumassa - niinpä se on saanut päällensä aikamoiset kinokset. Mutta ei hätää;  kyllä nämä keväällä nousevat ihan itse.