Elokuun liljoja

 Isot liljat saavat kukkansa aukaistua vasta elokuun puolella. Työtähän se semmoinen teetättää. Samoin nämä ulkomaalaiset, kerrottukukkaiset liljat aukeavat nyt, jos lämpötilat vain suinkin antavat periksi. En suosittele kerrottuja liljoja kenellekään. Tässä kuitenkin yksinkertaisen kaunis ja tuoksuva African Queen kukkii.

Kauniita värejä esittelee puulilja Altari (alla). Se onkin ainoa puulilja, joka menestyy näillä korkeuksilla.

Valkoinenkin lilja on huomiota herättävän kaunis. Alla komeilevat pilkullisina Muscadet-liljan ensimmäiset kukat, aika isot.

Ja valkoisena helottaa Äidin valinta eli alkukielellään Mother's Choise. Kuvakulmasta näkee, että se on pikkuisen pitkähkö.

Tonttujen pihakirppis tulossa

 Puutarhassa on kupeksinut vuosien varrella hirmu lauma tonttuja. Nyt niiden askareet ovat väsähtäneet ja ne joutuvat orjahuutokauppaan; pihakirppikselle!  La - su 13. - 14.8.2022 klo 11 - 15 pidän autotallissani pihakirppiksen, jonka vetonauloja saavat nyt olla nuo sorsakoskelaiset tontut. Muutakin "ITE-taidetta" hyllyiltä löytyy. Vanhoista tauluista ja piirustuksista, veistoksista puhumatikaan, on päästävä eroon, koska niitä on niin turkasesti! Mutta ongelmahan on se, että ketä ne ilahduttaisivat, kuka olisi kiinnostunut.

Kukkasia elokuulle

 Elokuu on vielä kukkimisen huippuaikaa. Näyttävin puska on varmaankin mustilanhortensia kukkiessaan. Läheltä katsoen tulee mieleen pitsimäisyys; terälehtiä sun muita on kahta eri sorttia tällä kasvilla.

Ruusuilla on juuri alkamassa toinen kukintakierros. Tässä Hansa-ruusu on laatinut komean tertun.

Minulla on alueita, joissa annan ketokukkien kasvaa kilpaillen luonnon kukkasten kanssa. Yksi kilpailija on ahdekaunokki, jonka siemeniä ripottelin viime syksynä niitylle. Se antakin hauskan värin alueelleen ja aloitti kukkimisen hieman ruusuruohojen jälkeen.

Samaan värisarjaan kuuluu punakärsämö. Se näyttääkin itse siementävän itseään sinne sun tänne. Hieno kasvi.

 

Liljat yrittävät kukkia

Kaikenlaista harmia sitä on liljoillakin: myyrät syövät sipulit, raekuuro vie terälehdet (eilen). Mutta kuitenkin tähän aikaan liljatkin sinnittelevät.

Liljoissa on loistavia, keltaisia värejä - hienoa! Ja sitten muutamissa on toiseen suuntaan railakat värit: punaiseen tai sinipunaiseen.

Tässä yrittää vanha kunnon Purple Prince vielä muutaman kukkasen vääntää. Takana kärhö.

Haluatko pystyn, melko pitkän, topakan, mukavasti kukkivan perennan väriläikäksi pihallesi? Ratkaisu on preeriamesiangervo, Filipendula rubra. Jos laitat pari kolme tainta lähtemään vierekkäin, saat näytävän loppukesän kukkasen. Kasvi, joka hoitaa itse itsensä, kukkii heinäkuun lopusta elokuulle. Kukkaterttu on mesiangervoille ominainen hörhylä, vaaleanpunainen. Korkeutta minun mesiangervollani on noin 160 cm.

Rusakko, punarinta, siili

 Eläimiä näkyy näin heinäkuun loppupuolella. Punarinta on jo aloittanut muuttomatkansa etelään. Ne piipahtavat pihalla hyönteisiä etsien. Siili taapersi nenä maassa yhtenä päivänä tuossa näkösällä. Vakinainen syömävieras on rusakon poikanen, nimeltään Peni (koska se on niin pieni kesäpoikanen). Toukkia viipotti herukan lehdillä oikein monilukuisasti. Annoin viipottaa.

Herukkaperhonen on kevään ensimmäisiä lentäjiä.
Nokkosperhosia on näkynyt paljon. Olisiko syynä sekin, että olen jo viime vuonna jättänyt nokkosia kasvamaan sinne tänne pensaiden sisälle. Nokkonen on monien perhosten toukille tärkeä ruokakasvi, ei vain nokkosperhoselle. Ja sitten ihminen vihaa nokkosta - että silleen. Ja toiset syövät keitoksissaan nokkosen pois päiviltä - että silleen. No, pitäähän sitä syödä itse kunkin.

Ötököille otollinen kasvi on karhunputki. Niitäkin minulla on pensaiden väleissä oikein suosituimmuuskasveina, koska ne ovat niin jyhkeitä, kuvassa ison ruusupuskan edessä.

Tänä kesänä en saanutkaan kuunnella viimekesäisen vieraan, viitakerttusen, mainiota laulantaa, joka voittaa satakielen mennen tullen.

Heinäkuu loppuu, voih!

 Vähänpä olen ehtinyt kirjoittelemaan tänne blogiin tämän kesän aikana. Vaan voinen kirjoittaa samalla tavalla kuin radiossa musiikkitoimittava Minna Lindgren: "nyt te molemmat kuuntelijani...". Tässä kuitenkin teille molemmille muutamia kuvia heinäkuun lopusta.

Alppipiikkiputki kukkii hauskasti ja kiinnostaa kimalaisia. Kuvassa toinen on jo raatona ja toinen erittäin väsynyt. Myyrät söivät pari piikkiputkeani. Yksi on jäljellä.

Toinen kimalaisten suosikki on nyt keltavuohenkuusama. Tämäkin pörriäinen oli erittäin hyvä kuvattava, koskapa sekin oli väsyneenä lepäämässä.

Nyt on kärhöjen ja liljojen aika.

 

Aistien humaa onko tää?

Heinäkuu ja kukkiminen - siinäpä aisteille huumaava yhdistelmä. Kaiken kiireen keskellä ja helteiden hengästyttämänä en ole paljonkaan ehtinyt pihaa ns. hoitelemaan. Olen täydellisesti joutunut hyväksymään luonnon lait ja ihmisen pienen osuuden siinä tohakassa. Mutta aisteille jää vielä käyttöä. Kuvassa pionit 'Miekkatanssi' ja 'Wladislava' aloittamassa kukkimistaan.

Sormustinkukka on sattumalta sävyltään juuri sopiva malvojen joukkoon.

Tien poskessa oli paljon vuohenputkea kukkimassa: vähän sain revittyä pois, niin että nuokkuluppiot saavat kukkiinsa valoa. Tässä kuvassa kuitenkin edeltävä tilanne: edessä vuohenputkea ja niiden yläpuolella kukkimassa hienot jättimesiangervot (180 cm) sekä vasemmalla pensaina lännenheisiangervot. Kaikilla valkoista kukissaan.