Tonttulan piha on mukana Avoimissa puutarhoissa 5.7.2026

 Laettoo pässäytin pihani mukaan Avoimiin puutarhoihin, jotka avautuvat su 5.7.2026. Teemana tapahtumalle on "ilmastoviisas puutarha". No, kuinkahan tuo olisi tontun kohdalla? Mitä se ilmastoviisaus on minun tapauksessa? Siitä aion kuvallisesti kertoa ja keskusteluttaa kuulijoitani Sorsakosken Seuralassa ke 1.7.2026 klo 18. Kerron mm. lahotuskummuista; miksi ja miten, pensaat; miksi ja mitkä, perennat; miksi ja mitkä, marjakasvit: miksi ja mitkä, keto; miksi ja kuinka, luonnon elukat; miksi ja miten, luonnonkasvit suosikkeina, yms. Tämmöisen luennoimisen perästä onkin sitten kiva kierrellä sunnuntaina klo 12 - 17 pihan polkuja pitkin ja tehdä just semmoisia huomioita kuin Tonttu haluaisi sinun tekevän.  No, näitä viisaustuumailuja olen kirjoitellut tähän blogiin mm. tunnisteilla lahopuutarha, lahopuu, monimuotoisuus, pensaat. Tervetuloa molempiin tapahtumiin.

Älä siivoa!

Tänä vuonna aikainen kevät ja lumien sulaminen ovat siivittäneet monien ajatukset kevätsiivoukseen puutarhassa. Kevätsiivous on turhaa - varsinkin liian aikaisin tehtynä. Aina kun haravoit lehtiä, siirrät pikkuötököiltä niiden suojat pois. Kylmyys tulee sitten seuraavana yönä näille ötököille. Maatuvat heinät ja lehdet antavat niille suojaa myös linnuilta. Olethan nähnyt, kuinka viisaat linnut, mm. rastaat, osaavat käännellä ja heitellä lehtiä etsiessään ravintoa, eli juuri niitä pikkuötököitä. Toisen elo on toisen kuolo, mutta itse olen mieltä, että luonnonmukainen todennäköisyys on ihan hyvä tässä asiassa. Toimikoon sitten se minun tontillani. 

Tärkeää on minun ennkoida etukäteen epäedullisia sattumuksia, joista on kokemuksiakin kertynyt. En siis siivoa varjoliljan vanhoja versoja pois aikana, jolloin uudet versot alkavat vasta nousta. Syy tähän on se, että jänikset osaavat päättömästi loikkia ihan missä vain. Ne mokomat pystyvät katkaisemaan varjoliljan hennon kasvun törmäilyllään. Siispä jätän vanhat varret seisomaan pitkäksi aikaa. Siinä seisoessaan ne kertovat jäniksille: älä hypi tästä, kierrä. 

Filosofinen näkymä puutarhaan päin

Sain juuri luettua kirjan Juhana Torkki, Järkevä onni, stoalainen tie mielenrauhaan, Otava 2025. Samana päivänä oli uutisissa maininta, että viimeisin vuosikymmen oli kuumin maapallon lämpötilojen mittaushistoriassa. Siinä sitten ihmeekseni huomasin, että stoalainen ajattelu passautuu myös ilmastonmuutoksen vastustamiseen aivan hyvin. Juhana Torkki tuo omassa tekstissään monesti esille nykyisen maapallon tilan ja ihmisten ajattelemattomuuden sekä välinpitämättömyyden vaikutukset. Samalla hän tietenkin kirjassaan antaa stoalaisia neuvoja asiaan suhtautumiseksi. Kun aikoinani 1980-luvulla eka kerran luin Marcus Aureliuksen mietelmät (silloiselta suomennetulta nimeltään ”Itsetutkiskeluja”, uusi suomennos nimellä ”Itselleni”), en arvannut, että tämä filosofia olisi niin selvästi sattuva myös tähän elon piiriin. 

Esimerkki Torkin tekstistä sivulta 336: Kohtuullisuuden puute ilmenee kulutuskeskeisessä kulttuurissa, jossa jatkuva kasvu ja materiaalinen vauraus ovat ensisijaisia tavoitteita. Ympäristön kantokykyä rasitetaan jatkuvalla ylikulutuksella, ja ekokriisi johtuu pitkälti siitä, ettei ihmiskunta ole pystynyt asettamaan rajoja omille haluilleen. Elämäntapaa pitäisi yksinkertaistaa ja luonnonvaroja käyttää säästeliäämmin, mutta nykyaikana tällainen nähdään usein menestyksen vastakohtana.

Torkin kirjassa stoalaisuus esittäytyy laajemmin kuin Marcus Aureliuksen tekstissä. Nyt siis teidän senkin. Siispä monimuotoisuutta lisäämään ja lajikatoa vastustamaan käymme nyt puutarhoissamme näin ennenaikaisen kevään kynnyksellä, hop-hop.

Muurahaiset kevään ulkoilupäivää viettämässä

 Aurinko paistaa ja lumet ovat jo sulaneet muurahaiskeon päältä. Siis ulkoilupäivä. Muurahaisten keossa riemukkaat ulkoiluryhmät näkyivät tummina läikkinä, joissa murkut vieri vieressä nökköttäen ja toistensa päällä könyten viettävät kevätpäivää. Keossa näkyy monttu kyljessä; olisikohan tikka käynyt rovehtimassa.

Toiset tippuivat innoissaan alas toisten niskoilta - ropsis vaan. Jonkinmoista innostusta ilmeni näiden liikkeissä. Sopiihan sitä intoilla, kun nyt tämä ryhmäliikuntapäivä oli 20.3.2026, kun se oli vuonna 2024 huhtikuun  27.päivä.

Video muurahaisten ulkoilupäivästä.  Siinä kuvatessa huomasin, että semmoisessa kohdassa, johon lankesi haavan varjo, ei ulkoilijoita ollut yhtään, mutta heti aurinkoisessa kohdassa oli. Lisäksi kerron, että pilvisenä päivänä tarkkaillessani tätä ulkoilua, totesin seuraavaa: ei murkun murkkua näkyvissä.

Mikrometsä - mikä ja miksi?

Tiede Luonto -lehdestä (8/2025) huomasin jutun, jossa esiteltiin mikrometsää. Sen idea on, että pienikin pläntti metsämäistä luontoa toisi eläville olioille mahdollisuuksia elämiseensä. Onpa kiva: arkkitehdit ja rakentajat saavat tottua uuteen asiaan. Me pikkutonttien puutarhurit tiedämmekin jo edut, joita luonnonmukaisuus ja monilajisuus (ilmeisesti toiselta nimeltään siivottomuus ja sotkuisuus) antavat olioille. Etuja ovat mm. pörriäisten, lintujen ja kaikkien muiden olioiden elävyys ja toiminta, siinä sivussa kauneus pensaiden kukkiessa, rehevyys ja vähätöisyys. Siihen päälle mukavat yllätykset, joita toimiva luonto sitten järjestää tarhurin hoksattaviksi.

Artikkelissa pohditaan ihmisen estetiikkaihalua: ”Mikrometsätyyppinen kasvillisuus ei ole samalla tavalla siistiä kuin perinteinen istutettu kaupunkikasvillisuus. Villinä kasvava mikrometsä voi herättää ajatuksen hoitamattomasta pusikosta tai pöheiköstä.” Niinpä. Monien kohdalla opitut, vanhat kuviot tekevät tepposensa ajatteluun. Kaatunut puunrunko herätti ennen ajatuksen rumuudesta, mutta nythän sen pitää panna ihminen ajattelemaan hidasta lahoamista ja sen tuomaa elon monimuotoisuutta sienineen, mikrobeineen ja hyppyhäntäisineen.

Niitä mukavia yllätyksiä ovat mm. pensaassa laulava viitakerttunen, puskan alla menestyvät mustakonnanmarja ja syyläjuuri, komeat karhunputket, makoilevat kultakuoriaiset, reippaat matoset, sienet ja jäkälät, muurahaisten polku ja nouseva muurahaiskeko, harmaapäätikan vierailu kannon kyljessä, pensaista löyvät linnunpesät. Ikäviä yllätyksiä olivat ne kuolleet jäniksenpojat. Semmoista on elo olioiden keskuudessa.

Tammikuun kuva on graafinen

 Kovin graafiselta näyttää tammikuussa otettu yleiskuva pihalle päin.

Lunta on vähän. Olihan tuota pakkastakin kuukauden vaihteessa ihan mojovasti -25 astetta. Ja saihan siinä jotain auringonvaloakin napattua helmikuun puolella valokuuvaan. Sama asetelma näytää sitten ihan toiselta!

Joulun taikaa

 Joulu tulla jolkotti, vaan eipä tullut lunta. Vaikuttaakohan tämä vähälumisuus ensi kesän kasvuun:  jos juuret vahingoittuvat, kun ei ole lumikerrosta suojana? 

Vähillä lumilla kameraan osuvat melko omituiset kuvat, jotka tonttu otti jouluna. 

Japaninsarat ovat melko ikivihreitä - näyttävät paremmilta kuin kesällä!

Luumupuuhun kiipeillyt kärhö on melko dramaattisen näköinen, koskapa lehdet ovat tummuneet, mutta pysyvät kiinni.

Polun reunassa on tarkasteltavaa:  jokunen lahottajasieni pöllin päällä.

 

Katse vähän ylemmäksi niin näkyy vaaleaa: mustilanhortensian kuivuneet kukat pysyvät nekin topakasti kiinni melkein koko talven.