Tontillasi olisi mahdollisuuksia, jos...

 

Tässä laitan talveksi mietittäväksi asiat, joista kirjoitin kesällä Sorsakosken Rompetorin esitteessä.

 Tontillasi ja palstallasi olisi mahdollisuuksia, jos...

Sorsakoski on hieno paikka. Täällä on taajaan asuttu kylä kahden järven välissä. On omakotitaloja melko isoine pihoineen, rivitaloja pikku palstoineen ja kerrostaloja laajoine tontteineen. On kalliopohjaa, kivikkoa ja hyvämultaista maata. Onpa niillä ihmisen kiva oleilla ja nauttia säästä kuin säästä. Ja ”kukin omalla tontillaan” .

Mutta kuinkas on laita ihmisen älyn, kun hän katselee tonttiaan? Ihminen matkii rikkaampiaan. Tässä tapauksessa englantilaisia lordeja, joiden maisemallinen kauneuskäsitys on 1800-luvulta alkaen ollut laaja, hyvin hoidettu nurmikko kera tammipuun kaukana tuolla noin – ja pari puutarhuria hommissa. Nyt köyhä suomalainen pieneläjä haluaa myös nurmikon tontilleen ihailtavakseen.

Mietipä, mitä ajattelet nurmikosta. Onko nurmikko mielestäsi

• kaunis ja ihana,

• helppohoitoinen vaihtoehto kaikelle muulle,

• ihmisen järjestämä erämaa, jossa on erittäin yksipuolinen kasvusto ja elämä,

• ikuinen riesa, sitä kuulemma pitää hoitaa: perustaa, kastella, lannoittaa, lyhentää, siis ajaa ja trimmata, haravoida ja jopa ilmata (haloo!!!, siis tehdä reikiä maahan!) ja sitten sieltä pitää tappaa kaikki myyrät ja kontiaiset riippumatta siitä kuka on kuka ja olisiko joku rauhoitettu, ja vain sen vuoksi, että olisi siistiä.

Allekirjoittaneen mielipide taitaa jo tulla selväksi ylläolevasta. Melkein kaikki meistä voivat toimia ”omalla tontillaan”, tehdä mitä parhaaksi näkee. Mitä siis minä neuvon nurmikon tilalle? Neuvon istuttamaan sopivia pensaita. Sopivuus löytyy eri näkökulmia pohtimalla, esim. aurinko/varjo, korkeus/mataluus, havu/lehti, kukkia tai ei, marjoja tai ei, tiivis/pörhö, pörriäismagneetti tai ei, hoitotarve vähäinen/ hoitotarve jokunen (esim. ruusupensaat).

Miksi pensaita nurmikon tilalle? Tässä muutamia syitä:

• nurmikon vaatiman työn ja kustannusten väheneminen: voit poistaa työlistaltasi nurmenajon, haravoinnin, bensan oston, hoitotyöt, myyrien vihaamisen, bensakoneen säkätyksen harmin,

• luonnon monimuotoisuuden tuominen tontillesi: parhaimmat kukkivat pensaat ovat pörriäisille elinehto, pensaat antavat eläimille suojaa, mutta myös mahdollisuuksia; esim. pöllöille on tarjolla alaoksia, joilta ne voivat vaania sapuskaansa. Pensaat ja pikkupuut ovat hiilensitojia siinä, missä sinä annat niiden olla.
  

• pensaat tarjoavat luonnolle ja eläimille enemmän etuja kuin perennat, vaikkakin perennoista muutamia voi hyvin käyttää lisukkeina, esim. pioneja, kärhöjä, saniaisia, punalatvaa ja jättimesiangervoja,

• kesäisestä kauneudesta nauttiminen: kukkivat pensaat, värit, pensaiden kaunis ryhmittely, luonnon seuraaminen, laiskottelu,

• luonto toimii monimuotoisesti pensaiden välissä ja alla, kun vain muistat olla toimimatta himosiivoojan tavoin.

Sanot, että pensaathan ne vasta ovatkin työläitä. On mielestäsi paljon kivempaa ajella ruohonleikkurilla ympyrää joka viikko kuin rymytä joskus oksasaksien kanssa pusikossa. Tähän minulla on kerrottavana monen vuoden kokemuksesta: pesaiden hoitelu on erittäin pientä. Jos lasken pois istutuksen ja istutuskastelun, olen 10 vuoden aikana kerännyt mustaherukasta marjoja monta tuntia ja käyttänyt niiden syömiseen minuutteja, seppelvarvulle olen tehnyt ns. tuuhennusleikkuuta yhteenä noin 30 minuuttia ja repäissyt ohikulkiessani muutaman vuohenputken pois. Muille pensaille en ole tehnyt mitään, en edes lannoittanut. Eniten olen ”uhrannut” aikaani ihailuun ja valokuvaamiseen. Ruohoa en ole leikannut korttakaan näiden pensaitteni väleistä. Siellä kasvaa mm. pölkkyruohoa ja syyläjuurta – tunnetko niitä? Nyt myös löytyi musta konnanmarja. Hoitotyötä olen joutunut tekemään paljon yhden pensasryhmän kohdalla; se on orapihlaja-aita. Aita ei ole minun istuttamani, joten joudun kärsimään aikaisempien isäntien tekemistä virheistä.

Pensassuosikkini, joita haluan mainostaa istutettaviksi kaiken kokoisille tonteille, ovat seppelvarpu, pallotuija ´Globosa`, keltavuohenkuusama, mustilanhortensia, syreenit esim. isabellansyreenit, mustaherukka, lännenheisiangervo ja tähtijasmike.

Mitä siis Sinä ajattelet nurmikoista?  

Luonnon järjestystä

 Kuva kertoo syksystä ja lunnonjärjestyksestä.  Tai luonnon järjestyksestä, koskapa on muodostunut noin selkeä kuvio.

Luonnon oma järjestys on humpsauttanut kuolleet lehdet säännönmukaisesti kuunliljan keskustan ympärille. Keskeltä nousevat vain kuihtuneet kukkavanat. Luonnonjärjestykseen kuuluu, että lehtien vihreät aineet ovat valuneet juurille säilöön. Jäljelle ovat jääneet kuihtuneet, kalmon vaaleat lehdet. Talven mittaan nekin maatuvat paikoilleen saman luonnonjärjestyksen mukaisesti.

En aio pistää tikkua ristiin "siivotakseni" tätä järjestystä. Ensi keväänä vain katseella seuraan, kuinka kuunlilja aloittaa taas kasvunsa.

Syyskuuraa

Kaunis päivä ja aamulla pakkasta. Kuura koristelee pensaiden lehtiä. Syyskuuraa - vaan ei kuraa.

Komealla maksaruoholla on kukatkin pystyssä.

Ruusun lehtiä.

Keltavuohenkuusaman lehdet ja hedelmät.

Pensaiden kesä 13

Syksy saapuu, värit vaihtuvat. Kuvassa vasemmalta koiranheisi, tuijat, pihlaja ja kiiltoheisi. Ja edessä ojan pientareen kasveja.

Syksyisiä harrastuksia

 Lintujen tarkkailu: joku pikkulintuporukka hyppii purppuratuomessa syömässä hyönteisiä. En tunnista lajia.

 Sitten kuului kurkien ääntä - taivaalla kierteli noin vajaan viidenkymmenen kurjen parvi hakien jatkuvasti korkeutta käyttämällä nousevaa ilmavirtausta. Keskustelivat keskenään koko ajan. Se oli hidasta menoa, koska niiden piti aina tehdä ikään kuin vastaympyrä. Minä katselin ja mietin, milloin ne lopettavat korkeuden hakemisen ja muodostavat auran. Kesken kaiken päätin hakea kiikarin: missä kummassa se on - ei löydy - hae nyt kiireellä. No, vihdoin löytyi. Menin ulos -  kurjet olivat kaikonneet varmaankin liukkaassa liidossa etelään, ei kuulunut ääntäkään. Ei pitäisi ihmisen koskaan vaihtaa tarvekalujen paikkoja.

Sipulien istutus: Kunnostusprojekti nurmikon reunan alentamiseksi terassin reunalla on johtamassa kevätkokeiluun. Tulin kysyneeksi itseltäni, millaista multaa tässä reunalla mahtaakaan olla. Kopaisin ja kokeilin: ihan hyvää, joitakin kiviä seassa. Hokasin voivani istuttaa narsisseja just siihen paikkaan. Onhan alue jo myllätty yhteen kertaan. Mylläänpä vielä toiseenkin kertaan ja laitan narsissin sipulit terassin viereen ilahduttamaan keväistä oloa.

 

Pensaiden kesä 12

 Pallotuijat kasvavat melko mataliksi pensaiksi aina lajikkeen mukaan. Thuja Globosa taitaa niistä olla mitoiltaan suurin. Siitä kirjoitetaan, että se kasvaa 100 - 150 cm korkeaksi ja leveäksi, mutta kasvaa hitaasti. Tämmöinen tuija on aivan vaivaton otus puutarhassa. Talven lumet saattavat painaa sen latvusta, mutta keväällä se oikaisee itse itsensä.

Pensaiden kaverina pallotuijat antavat näkymiä myös talvella, ovathan ne ikivihreitä havuja. Kuvan tuijat ovat kasvaneet taimivaiheen jälkeen 9 vuotta ja ovat nyt korkeudeltaan 110 cm. Näille en ole tehnyt mitään näiden vuosien aikana - no jaa, joskus taisin lorauttaa havupuiden vesiliukoista kevätlannoitetta pari sankollista. Siinä se.

Pensaiden kesä 11

Pensaiden ryhmä voi pitää sisällään useita erilaisia pensaita. Tässä kuvassa niitä onkin mahtavasti: vasemmalta matala sinikuusama, korkeahko luumupuu, jossa kiipeilee sinikukkainen kärhö, sitten vihertää mustaherukka, jonka alla suuria lehtiään levittelevät liuskavaleangervot, valkoisena kukkivat mustilanhortensiat. Mustilanhortensia onkin yksi parhaita syyskukkivia pensaita, kestävä ja vaivaton.

Sen takana kasvaa vaahtera ja edessä oikealla alhaalla ruusupensas Sipi. Keskellä on kantona muisto männystä; se toimii nyt tontuille oleilutasona ja ötököille kotipaikkana.

Vanhan luumupuun kaverina on useita vuosia kasvanut viinikärhö Etoile Violette. Monia vuosia siltä meni etsiskellessä olomuotoaan. Nyt se näyttää löytäneen voimaa kukkimiseen ja onpa löytänyt myös sopivat kukittelukohdat  luumupuun oksien väleistä.