tiistai 9. marraskuuta 2021

Kiiltoheisi kasvaa

Kiiltoheisi (Viburnum lentago) on yksi kolmos- ja nelosvyöhykkeellä menestyvistä pikkupensaista. Minun kokemukseni siitä sisältävät mm. sen, että tämä heisi ei olekaan altis lehtiä syöville ötököille kuten koiranheisi. Minulla nämä kaksi heittä kasvavat noin neljän metrin päässä toisistaan. Koiranheittä ötökät syövät mielissään, mutta kiiltoheidessä ei näy mitään.

Kiiltoheisi on aika hidas kasvamaan korkeutta ja leveyttä. Nyt monen vuoden jälkeen viime kesä antoi heidelle puhtia niin, että marjoja on huomattavan paljon - niin kuin on pihlajissakin. Kiiltoheiden marjat ovat mustia. 

Tässä kiva kuvasarja kiiltoheiden vuodesta: kukkiminen valkoisin tertuin, syksyn tullen lehtien kirjavuuden aika, sitten myöhäissyksyllä marjat ovatkin pääosassa.





tiistai 2. marraskuuta 2021

Projekti talvilepoon

 Kovastipa on tonttu huhkinut, kun on saanut monttuprojektin syksyiseen päätökseen. Noin 30 kottikärrillistä uutta multaa montun täytteeksi - ja siinä se.

Reunimmaiseksi asettelin vielä tasaisia kiviä ikään kuin astinkiviksi, joiden yli pääsee kottikärrilläkin. Nämäkin kaikki löytyivät tästä montusta. Toivottavasti ne kuitenkin hillitsevät juolavehnän karkailua uuteen multaan.

Sittenpä tämä urakka jää tauolle odottamaan kevään istutuksia.

sunnuntai 31. lokakuuta 2021

Projekti etenee

 Kaivuuprojekti etenee huimaa vauhtia. Tämä johtuu hyvistä ilmoista - kun ei sada, voi tonttukin uurastaa sen minkä jaksaa.

Kuvassa istutusmonttu alkaa olla melkolailla kaivettu, mutta...
sitten sieltä pohjilta löytyi isohko kivi. No, sitäpä köijäämään montun laidalle. Tässä tonttu on jo päättänyt laittaa kiven montun reunalle, kun ei jaksanut sen pidemmälle.

Siinäpä kivi napottaa reunalla omalla hyllyllään. No, kun hyllyasettelu tuli keksittyä, niin laitoinpa muutkin löytyneet kivet hyllylle.


 

keskiviikko 27. lokakuuta 2021

Luonnossa tapahtuu

Nyt hän on kaatunut lopullisesti: laho koivun pöllikkä, joka seisoi naapurissani ns. kunnan maalla eli tonttien välikössä, kaatui maahan.

Sanon pölliä häneksi siinä tarkoituksessa, että hän ei ole mitätön osa luontoamme vaan yhä edelleen - pötkällään ollessaankin - merkittävä olio. Puun lahoaminen normaaliin tapaansa tarjoaa monenlaista syötävää, kolopaikkaa ja suojaa monille eliöille.
Onhan siinä tätä touhua ollut jo aika monta vuotta, mutta jatkukoon yhä edelleen. Ainoa siirto, jonka tein, oli nostaa viereisen pihdan alle jääneet oksat ylös.
Tyvipuolen repeämä, joka on ilmestynyt kaatumisen seurauksena, on lahoa pitkänomaista höttöä jo valmiiksi. Se maatuu hyvin nopeasti. Jään kuuntelemaan, kuinka tikat tulevat hakkaamaan pölliä edelleen tohjoksi.

perjantai 22. lokakuuta 2021

Syksyn työmaa

Aloitettu projekti istutuskuopan laatimiseksi jatkuu. Kiviä nousee tasaiseen tahtiin. Nyt olen päässyt kosketuksiin alinna olevan kallion kanssa; syvyys tulee olemaan noin 50 cm  (vain). Aikaisemmin kumpareessa kepsutteli muutamia luumupuita liian tiuhassa ja varjoon joutuneina; olen niitä monta jo poistanut. Aika huonossa sorassa olivat kasvaneet - ja sen olivat näköisiäkin. Muuten siinä oli vain nurmikkoa. Nyt projektissa on isohkon istutuskuopan kaivaminen.


Ja kiviä löytyy sekä pieniä että isoja. Ongelmaksi koituu, mihin niitä voi siirtää.

Mutta syksyn iloihin kuuluu se, että saa katsella ikkunasta kuinka koristekastikat heiluvat tuulessa.



torstai 14. lokakuuta 2021

Syksyn viime pinnistystä

 Syksy on jo pitkällä, kun ollaan lokakuun puolivälissä. Kärhö Etoile Violette nostaa kuitenkin kukkasensa kohti sinitaivasta. Ja niin korkealla luumupuun oksien varassa, että valokuvaaja joutuu tiiraamaan alta päin. Niinpä kukan väri tässä onkin siis terälehten alta.

Kivan näköisiä hipsuttimia on mongolianvaahtera rakennellut koko kesän. Nehän ovatkin sen siemenet vallan valmistuneet parahiksi! Ne riippuvat hauskasti vaakassa ropsottavissa oksissa.


perjantai 1. lokakuuta 2021

Projektia pukkaa

 Kuivat kelit näin syksyllä saavat aikaan uusia aatoksia ja yrittämisiä, joista tonttu Paksu-Peku sanoo että huh-huh. Siispä uusi projekti lähti rytisemään tuossa talon kulmalla lapion, kangen ja talikon avulla.

Kaivelen nyt monttua semmoiseen paikkaan, johon ennen on kasattu kallion taakse kiviä ja soraa. Siihen oli noussut pieni kumpare, jonka reunan muodostavat nuo kalliot ja minun siihen aikaisemmin tuomani kivet. Näiden taakse kaivoin jo ammoisena vuonna 2014 pienen montun muutamille liljoille ja perennoille (postaus 17.4.2014). Nyt siis levennän monttua. Taas pienenee nurmikon ala.
Kiviähän sieltä tietenkin löytyy; nyt on jo löytynyt mm. parhaimman laatuinen, iso astinkivi. Jatkosta en vielä osaa lausua: tuleeko siihen istutettavaksi syyshortensiaa vaiko jotain muuta.