perjantai 22. lokakuuta 2021

Syksyn työmaa

Aloitettu projekti istutuskuopan laatimiseksi jatkuu. Kiviä nousee tasaiseen tahtiin. Nyt olen päässyt kosketuksiin alinna olevan kallion kanssa; syvyys tulee olemaan noin 50 cm  (vain). Aikaisemmin kumpareessa kepsutteli muutamia luumupuita liian tiuhassa ja varjoon joutuneina; olen niitä monta jo poistanut. Aika huonossa sorassa olivat kasvaneet - ja sen olivat näköisiäkin. Muuten siinä oli vain nurmikkoa. Nyt projektissa on isohkon istutuskuopan kaivaminen.


Ja kiviä löytyy sekä pieniä että isoja. Ongelmaksi koituu, mihin niitä voi siirtää.

Mutta syksyn iloihin kuuluu se, että saa katsella ikkunasta kuinka koristekastikat heiluvat tuulessa.



torstai 14. lokakuuta 2021

Syksyn viime pinnistystä

 Syksy on jo pitkällä, kun ollaan lokakuun puolivälissä. Kärhö Etoile Violette nostaa kuitenkin kukkasensa kohti sinitaivasta. Ja niin korkealla luumupuun oksien varassa, että valokuvaaja joutuu tiiraamaan alta päin. Niinpä kukan väri tässä onkin siis terälehten alta.

Kivan näköisiä hipsuttimia on mongolianvaahtera rakennellut koko kesän. Nehän ovatkin sen siemenet vallan valmistuneet parahiksi! Ne riippuvat hauskasti vaakassa ropsottavissa oksissa.


perjantai 1. lokakuuta 2021

Projektia pukkaa

 Kuivat kelit näin syksyllä saavat aikaan uusia aatoksia ja yrittämisiä, joista tonttu Paksu-Peku sanoo että huh-huh. Siispä uusi projekti lähti rytisemään tuossa talon kulmalla lapion, kangen ja talikon avulla.

Kaivelen nyt monttua semmoiseen paikkaan, johon ennen on kasattu kallion taakse kiviä ja soraa. Siihen oli noussut pieni kumpare, jonka reunan muodostavat nuo kalliot ja minun siihen aikaisemmin tuomani kivet. Näiden taakse kaivoin jo ammoisena vuonna 2014 pienen montun muutamille liljoille ja perennoille (postaus 17.4.2014). Nyt siis levennän monttua. Taas pienenee nurmikon ala.
Kiviähän sieltä tietenkin löytyy; nyt on jo löytynyt mm. parhaimman laatuinen, iso astinkivi. Jatkosta en vielä osaa lausua: tuleeko siihen istutettavaksi syyshortensiaa vaiko jotain muuta.

perjantai 24. syyskuuta 2021

Pompuloita, nuupahduksia ja pörräyksiä

Nyt on yöpakkanen jo käynyt pihalla. Näkyvissä on siis huomattavia nuupahduksia. 

Liuskavaleangervojen isot lehdet näyttävät tosi syksyisiltä yöpakkasen jälkeen.

Nuokkuluppiot tien vieressä nyypöttävät. Kohta nekin nytkähtävät enemmänkin alaspäin. 

Jos liljoista ei poista siemenkotia, saa syksyllä nähdäkseen tuommoisia pulperoisia. Tässä 'Russian Morning' -liljan pompulat.

Kummallista kyllä mehiläiset pörräilevät vielä. Nyt onkin katseltavana aivan polun vieressä oleva pesäaukko, joka vie jonnekin salaperäisyyksien uumeniin. Aukko on melkein nyrkin mentävää kokoa, ja siinä käy aikamoinen trafiikki. Olisikohan niin, että ensin myyrä on ollut asialla ja vasta sitten mehiläiset? Poimulehden lehdet ovat siinä antamassa mittakaavaa. Pörriäinen on juuri laskeutumassa pesäonteloon; sen siiveniskut antavat kuvaan harmaan värin sen ympärille.

sunnuntai 19. syyskuuta 2021

Keltaiseen käännähtää

Syksyn myötä pihalla loistelee - ainakin hetken ajan - keltainen väri.

Päivänliljat ovat syksyllä erityisen hauskoja. Niiden lehtimuoto erottuu nyt hyvin, ja keltainen sitä vielä korostaa.

Kärhöistä matala mantsuriankärhö saa laimeahkon keltaisen värin.

Krassit ja syyskaunosilmät.

Hovijasmike keltaisena. Kuvassa näkyy myös yksi vaakaan taittunut oksa; epäilen että joku pöllö näitä käy öisin taitelemassa.

Kuunliljat kellastuvat kukin eri tahtia. Vasemmalla on vihreänä myös varjohiippa, joka sinnittelee läpi talven melkein ikivihreänä.

 

tiistai 14. syyskuuta 2021

Vielä jaksaa Ritausma-ruusu

 Ritausma-ruusupuska on niin kukassa, että luulisi sen perusteella nyt olevan kesä hehkeimmillään. Vaan onpi syys.


Hienosti on latvialainen jalostaja onnistunut kehitellessään tätä ruusua.

perjantai 3. syyskuuta 2021

Kivistä taidetta

 Siirsin yhtä komeata kiveä - ja siitähän syntyi kivitaidetta!

Alkujaan yritin nostaa tätä kiveä takana näkyvän kivireunan yli, jotta se olisi köpsöttänyt uuden istutusalueen nenässä. Mutta eipä voimat riittäneet eikä äly antanut apujaan siihen työhön. Siispä vaihtoehto B oli siinä aivan lähellä maan tasalla. Tässä kohtaa kiven pystyttäminen olikin sitten helppoa.