torstai 26. toukokuuta 2022

Ja sitten yht´äkkiä...

 ...onkin tämmöistä: voikukat keltaisina pitkin pihaa. Näin meillä  - entäs teillä? Kyllä kimalaisten passaa tulla herkuttelemaan.



Nyt puhkeavat kukkiin luumupuut, purppuratuomi, tulppaanit ja kevätvuohenjuuret. Narsissitkin yrittävät. Minun narsissini ovat yksittäin siellä täällä. No, ostaessani kuvittelin, että narsissihan tekee sivusipuleita reippaasti ja kohta minulla on narssituppaita joka paikassa. Eipä ole. Luin juuri jostain lehdestä, että nykynarsissit on jalostettu yksittäin kukkiviksi, ei mitään tuppaita tulekaan niin kuin ennen vanhaan. Hollantilaiset ovat ahnetta väkeä, ostapa heiltä kun et muuten saa narsissilisäystä. 
Kuvassa on edessä purppuratuomi kukkimassa ja sen taustalla on vaahtera erikoisen keltaisena tekemässä sekin kukkiaan.

lauantai 23. huhtikuuta 2022

Luonto toimii

Kevään mukana näkyy luonnon toimintaa monin tavoin.

Krookusten kukkiminen on selvä merkki.

Tikka on touhunnut kannon kimpussa. Kanto on lähellä ikkunaa, mutta en ole kuullut koputusta. 

Myyrien väylät löytyvät talven jäljiltä.

Kohta alkaa kukkiminen; nämä ovat kevätvuohenjuuren alkuja.

Tässä on joitakin alkuja, joista en vielä tiedä mitä tästä tulee.

tiistai 29. maaliskuuta 2022

Pensaat saavat nurmikkosi häviämään! Ja luonto kiittää.

Uusintana laitan vanhan tietoiskuni tähän: "Viekottelua pensaisiin" vuodelta 2020 sisältää sen verran kovaa ja ajankohtaista asiaa, että onpi se nyt pakko uusia. Jaksoja on 7, kaikki tässä alla.

Siitä sitten pikku touhuun, jotta pörriäiset ja muu luonto saavat evästä. Ja me ihmiset saamme kauneutta ympärillemme. Nämä kaksi ovat ne tärkeimmät tavoitteet tässä asiassa.

1. PIHA KUKOISTAMAAN !


Pihani on nurmikkoni – onko niin? Onko sinulla ongelma: onko tonttisi ”aakee laakee” ja pukkaa vain heinää? Miten sen saisi kauniimmaksi vähällä vaivalla? Vähäisellä puutarhuroinnilla? Moni ajattelee, että puutarhanhoito on ikävää, koska nurmikon lekkuukin on ikävää. Voisiko olla joku konsti, jolla voisi saavuttaa kauniin ympäristön vähäisellä vaivannäöllä?

Nurmikon ala pieneksi  Motto: pihan nurmialaa on pienennettävä sellaisilla kasveilla, joista on vähän vaivaa. Siis pensailla.

Hissun-kissun ja pienellä rasituksella tämän voi tehdä näin: vuosittain istuta kaksi pensasta. Silloin sinulla jo viiden vuoden kuluttua on kasvamassa kymmennen suurehkoa pensasta, joiden väliin sinun ei tarvitse ruohonleikkurilla edes yrittää. Rahanmenoa et ole huomannutkaan, ja kahden pensaan istuttamisessa kerran vuodessa ei ole ollut suurta vaivaa. Ja kaunista tulee, kunhan et nuukaile mullassa.
Kuvassa alla kaksi erittäin suositeltavaa pensasta kukkaisasussaan; rinneangervo ja lännenheisiangervo (joka oikeasti ei ole "angervo" eli Spirea ollenkaan).


 

2. VALITSE PENSAAT HUOLELLA

Pensaat sinun on kuitenkin valittava huolellisesti. Neuvo 1: valitse aina pensas, jota suositellaan kasvuvyöhykkeelle 4 tai ylemmäs (kun olemme vyöhykkeellä 3). Neuvo 2: sinun on tiedettävä pensaasta sen tuleva korkeus ja leveys, kukkiminen sekä auringon tarve. Kaikki nämä tiedot löydät netistä. Mutta mistä saat pensaan nimen? Kavereilta! Käy kyselemässä ja katselemassa kavereiden pihoja. Katselemalla saat hyvän käsityksen, miten tuuhea, täyttävä tai topakka haluamasi pensas on.
Korkeus ja leveys vaikuttavat niin, että istutat isot pensaat reunoille, pienet kulkuväylien lähelle. Suunnitelma olisi hyvä olla ennen kuin ryhdyt työhön. Tästä kerron seuraavalla kerralla lisää.
Kukkiminen: netistä löydät kasvitietoja. Kaverit osaavat luonnehtia pensaita paremmin kuin netti ja kertoa kukkimisen ajankohdan, värin ja kukkien koon tai runsauden. Valoisuuden ja auringon tarve kullekin kasville löytyy netistä. Kun sanotaan, että ”oikea kasvi oikeaan paikkaan”, se ensisijaisesti tarkoittaa oikeaa valon määrää sille kasville.
Neuvo 3: tarkastele pihaasi eri vuodenaikoina. Missä varjot hallitsevat keväällä ja syksyllä, missä kesällä? Missä kuljet kesällä ja missä talvella? Mille alueelle kolaat hirmu määrän lunta? Tarvitaanko lapsille leikkitilaa? Tällaisten tietojen pohjalta voit piirrellä suunnitelmaasi.
Yllä kuvassa on eräs näkökulma, jossa etualalla on loistoangervo, keltaisina näkyvät keltajapaninangervot, vasemmalla taustalla on keltavuohenkuusama. Kahden viimemainitun välissä on polku. Taustana on luonnonmetsää. Pensaiden välissä on perennoja.

3. PENSASALUEEN SUUNNITTELUSTA


Pensaita istutettaessa kannattaa olla suunnitelma niiden sijoittelusta. Joskus muinoin harrastettiin puiden ja pensaiden istuttamista riviin. Idea lienee lähtöisin erittäin laajojen ympäristöjen kaunistamisesta. Nykyään tontit ovat pieniä, joten ideatkin saisivat olla uusia. Mitäpä olisi istuttaminen siksak-muodostelmaan? Varsinkin silloin kun halutaan peittävyyttä, siksak-muoto on oivallinen. Silloin pensaat peittävät paitsi toisiaan osittain, myös tausta jää tiukasti peittoon.
Isot pensaat kannattaa sijoittaa takimmaisiksi. Jos aluetta jää pajon ennen kävelypolkuja tai oleskelualuetta, niille tienoin voi ryhmitellä eri kokoisia pensaita niin, että ne aina pienenevät etualalle tultaessa ja sijoittuvat limittäin. Tai lisänä voit käyttää joitakin kestäviä perennoja ryhmänä kuten pioneja.

Lisäksi on muistettava, että keskikokoinenkin pensas jättää varjoa taakseen – siis joudut miettimään, mitä suunnittelet varjopuolelle. Suunnittelun perusasia on tuntea tontin ilmansuunnat. Useimmat pensaat viihtyvät aurinkoisella paikalla, jotkut puolivarjossa. Hyvin harvat pensaat menestyvät varjossa.

Vaihtelu on sinänsä arvokasta. Siispä mieti, istutatko yhtä ja samaa lajia paljon, vaiko erinäköisiä kasveja vierekkäin. Minä olen toteuttanut vaihtelua tontin pitkällä sivulla laittamalla sinne ainakin kuutta eri pensasta tiheästi kasvamaan. Muutamien erikoisten pensaiden kohdalla kahden kappaleen taktiikka on hyvä: kaksi vaaleaa laikkukirjokanukkaa muodostavat isohkon ja kauas näkyvän ryhmän. Pensasryhmissä kannattaa muistaa värikkäät pensaat. Paitsi kukkien väriä on olemassa myös eri värisiä lehvästöjä; on tummanpunaista, kellertävää ja valkolaikkuista. Ja tietenkin havut näyttävät aivan toiselta kuin lehtevät pensaat. Talven näkymää kannattaa suunnitella; pienetkin havupuut ja -pensaat ovat komeita myös talvella ja tarjoavat suojaa pikkulinnuille.
Alla kuvassa on pionien takana vasemmalta syreeni, idänheisiangervo, takana pihlaja, valkoisina kukkimassa kaksi hovijasmiketta. Aivan kuvan alalaidassa näkyy suosikki matalista pensaista, seppelvarpu.

4. ISTUTA PENSAS HYVIN

Neuvo 4: istuta pensas kunnolla. Kuori nurmikko juurineen pois ainakin metrin läpimittaiselta alueelta. Kaiva istutuskuoppa ainakin 50 cm syväksi, leveyttä saisi olla saman verran. Laita uutta multaa kuoppaan; peltomultaa tai pussimultaa, kompostia lisäksi ja/tai lannoiteaineena esim. hevonkakkaa tai kanankakkaa. Hiekkaa voit pikkuisen lisätä huoletta. Lannoitetta et tarvitse, jos käytät kokonaan kaupasta ostamaasi pussimultaa, joka on jo lannoitettu. Lisäksi ripsuttele kalkkia (ei hortensioille). 
Laita taimi ruukkuineen ämpäriin veteen lillumaan (siis ruukku kokonaan veden alle) noin 30 minuutiksi ennen istutusta. Kastele istutuskuoppa juuri ennen taimen asettamista yhdellä sankollisella vettä. Kun otat taimen irti ruukustaan, huomaat että se on saattanut kasvattaa juuret kiepille. Silloin revi kieppiä auki. Sitten vaan taimi paikoilleen ja multaa sekä kastelua päälle. Ensikastelu vie ainakin yhden sankollisen. Seuraavan viikon aikana kastele tainta kaksi tai kolme kertaa, aina sankollinen kerrallaan. Tämän jälkeen voit harventaa kastelua. Ensimmäisenä kesänä kasvi tarvitsee kuitenkin tarkkailua ja lisäkastelua silloin tällöin. Muista; ei pientä kastelua, vaan sankko tai puolikas kerrallaan. Erinomainen juttu on, jos muotoilet istutusalueen pieneksi kummuksi. Uusi, ilmava multa litistyy kuopassa jo yhdessä vuodessa, ja lopuksi taimi saattaa istua montussa, johon syksyn sateet jäävät vaivaamaan, jos et muotoile kumpua.

Kuvassa on istutettu ruusu Poppius, joka on yksi vähätöisistä ruusupensaista. Se on kertakukkiva ja kukkii edellisvuoden versoista, joten sitä ei tarvitse leikata kukkimisen lisäämiseksi eikä vanhoja kukkia tarvitse leikata pois. Vain kuolleet versot leikattaan pois, tai haluttaessa vanhimmat versot juuresta asti.  Istutusalue on ympäröity juurikankaalla. 
 

5. PENSAIDEN HOIDOSTA


Useimpia pensaita ei tarvitse hoidella suurestikaan. Kuolleet oksat leikataan pois - siinä se. Erikseen hoideltavia ovat keskikokoiset tai pienet ruusupensaat ja marjapensaat, kuten herukat. Näiden ruusujen jokavuotiset leikkaukset tähtäävät runsaaseen kukintaan, herukoilla samoin eli runsaaseen marjasatoon.

Monet muut pensaat ovat hoitajalleen erittäin helppoja. Esimerkiksi mustilanhortensiasta annetaan neuvo: älä leikkaa. Vuohenkuusamat, tuijat, jasmikkeet, syreenit, heisiangervot ja angervot menestyvät monen monta vuotta aivan nykäisemättä. Lisäravinteita annetaan vain neljän-viiden vuoden välein. Joistakin pensaista saattaa joskus olla aiheellista leikata haitalliseen suuntaan kasvavat versot tai oksat: näitä ovat mm. koristeomena, kirsikat, marjatuomipihlajat ja aroniat. Isot ruusupensaat ja idänvirpiangervo pyrkivät innokkaasti kasvattamaan uusia juuriversoja ja näin saamaan uutta tilaa itselleen. Joskus niitä on rajoitettava.

Syksyn tullen pensaiden pudonneita lehtiä ei kannata haravoida pois. Parasta on jättää ne niille sijoilleen ja antaa maatua siihen. Silloin ravintokierto on kohdillaan. Polkuja kannattaa tietenkin haravoida ja viskata lehdet siihen vieressä kasvavan pensaan alle. Näin luonto kompostoi itse.
Vähäisistä hoitotoimista ei ole kuvaa tähän liitettäväksi. Sen sijaan on kuva, jossa tuoli odottaa kasvun ihailijaa istumaan ja löhöämään. Etualalla kasvaa neilikkaruusu, keskellä kukkii Sointu-ruusu ja sen takana vaaleana näkyy kaksi laikkukirjokanukkaa vieressään tumma purppuratuomi.


6. PENSAIDEN ALLE SOPIVAT MAANPEITTOKASVIT


Jos sinua harmittaa, että rikkaruohot valtaavat pensaasi juurialueen, voit istuttaa sinne maanpeittokasveja. Minä pidän parhaimpina maanpeittokasveina seuraavia: ketohanhikki, hopeatäpläpeippi, metsämansikka, tuoksumatara, kelta-ansikka, tuoksukurjenpolvi ja varjoisalle paikalle valkotäpläimikkä ja matalat kuunliljat.

Jos pensaita on paljon ja ne ovat melko tiuhassa, silloinhan on aivan sama, mitä niiden välissä kasvaa. Rikkoja ei kannata silloin kitkeä pois (paitsi heti istutuksen jälkeen), koska ne tarjoavat sitä luonnon monipuolisuutta, jota paljon kaivataan myös puutarhoihin. Nurmikon vähentäminen on juuri tätä samaa tavoitetta. Erinomaisen hyväksyttäviä kasveja pensaiden väleihin ovat mm. leskenlehti ja voikukka (keväällä pörriäisille hyvin tärkeät mesikukat), kauniita ovat kevättaskuruoho, ruusuruoho, keltamatara, maahumala, apilat, ojakellukka, karhunputki ja koiranputki, puna-ailakki ja päivänkakkara, puhumattakaan sellaisista hauskuuksista kuin pölkkyruoho ja syyläjuuri.

Mielestäni nykyaikainen puutarhuri voi hyvin suvaita luonnonkasveja pihallaan. Enää ei pidetä ihanteellisena sitä 1950-luvun puutarhanäkymää, jossa pensaiden ja isoimpien kukkasten penkit murottivat mustalla mullalla emännän uutteran kitkennän jälkeen. Tähän sopinee puolin ja toisin sanonta ”antakee armoo”.

Loppulausuma: miksi pensaita, miksi nurmikko pieneksi? Kasvun monimuotoisuus on parempaa kuin yksipuolisuus. Nurmikko on työläs kohde pihalla. Siis pois jatkuva työ ja ajanhukka, pois bensan kulutus, pois inha koneen säksätys, pois leikkurin puhdistus, joka mielestäni on ruohonleikkuun ikävin osa. Tilalle kukkivaa kauneutta, muhkeita näkymiä, laiskottelua ja kesästä nauttimista, suojaa pikkueläimille ja ruokaa pörriäisille.  Väliin nopea mainos: YLEn 1-radiossa ti 7.4. 2020 klo 15 kuunneltava ohjelma:

15.02  Kulttuuriykkönen
Hoidettu nurmikenttä oli ensin englantilaisten ja ranskalaisten aristokraattien linnojen ja kartanoiden kuriositeetti, mutta nyt nurmi ympäröi meillä halvimpienkin asuinalueiden kerrostaloja. Siitä on tullut standardi ja sen kunnosta ja kauneudesta kilvoittelun aihe. Onko vesisyöpön ja aikaa vaativan peitteen, pölyttäjien kannalta kitsaan nyrhityn nurmikon aika jo ohi? Kulttuuriykkönen pohtii hoidetun nurmikon olemassaolon oikeutusta ja kruunaa sen seuraajan. Keskustelemassa ovat vastikään Elämän tarkoitus - Suuntana merkityksellinen elämä -kirjan julkaissut filosofi Frank Martela ja hyönteisasiantuntija, projektisuunnittelija Jani Järvi Luonnontieteellisestä keskusmuseosta Luomuksesta ja kestävän kehityksen mukaisen ympäristörakentamisen asiantuntija Juha Kivimäki. Lähetyksen juontaa Pauliina Grym.
Alla kuvassa on muutamia matalia kasveja laukkukirjokanukan edessä: valkoisena kukkii kaukasiankellokki (itse siementävä 2-vuotinen), punaisena akileija, aivan vasemmassa alareunassa rönsyilee ketohanhikki. Muuten alueelta löytyy heinää ja metsämansikkaa aika paljon.

7.  ERÄIDEN PENSAIDEN KORKEUKSIA

Tässä muutamia pensassukuja vyöhykkeelle III
korkeat:
pihlajat
tuijat
koristeomenapuut (jänissuojaus tarpeen)
kirsikkapuut

hieman yli 2 metriä:
kirsikkapensaat
syreenit
jasmikkeet
lumipalloheisi
kanukat
isot ruusupensaat (Ilo, Linnanmäen Kaunotar, Kempeleen Kaunotar)

alle 2 metriä:
heisiangervot (Physocarpus)
sinikuusama (jänissuojaus tarpeen)
ruusupensaat (1 - 1,5 m), esim. suomalaiset Sointu, Sävel, Lumo, Tornionlaakson ruusu

noin 1 metri:
keltavuohenkuusama
hortensiat
herukat
monet angervot (Spirea-suku, ks. alla luettelo)

0,5 metriä tai alle:
pallotuijat
pensashankki
loistoangervo
rinneangervo
koivuangervo
keltajapaninangervo
seppelvarpu
verhoangervo

Spirea-suvun pensaita eli angervot:
idänvirpi-, keiju-, keltajapanin-, kiimingin-, koivu-, kuninkaan-, lamopensas-, loisto-, norjan-, rinne-, rusopaju-, ruusu-, siperianvirpi-, valkopaju- ja verhoangervo.

Tämä viekottelu loppui tähän. Tavataan pihalla kunhan kesä tulee.
 

tiistai 1. maaliskuuta 2022

Lunta, lunta...

Lunta, lunta, aina vain lunta, laulaa Salvatore Adamo laulussaan, joka on sangen tunnettu Suomessakin. Niin on tänä talvena meilläkin ennätysmäärin lunta. Taitaa tämä ilmastonmuutos tuoda meille aikaisempaa enemmän kosteaa lunta.

Mutta laulaapa Adamo myös "Petit Bonheur" eli pieni onni. Onko pikkuinen onni se, että joskus aurinko paistaa hangille?

Tämän kuvan edessä on omenapuun "raaskio" ja takana naapurin siperianpihta, joka on aika ylevän näköinen "kuusipuu", sekä kaksihaarainen mänty, joka kesällä pelottelee minua narisuttamalla niitä runkojaan.

Huvin vuoksi ja kuntoilun merkissä olen aukaissut polun hankien keskelle.
 

tiistai 9. marraskuuta 2021

Kiiltoheisi kasvaa

Kiiltoheisi (Viburnum lentago) on yksi kolmos- ja nelosvyöhykkeellä menestyvistä pikkupensaista. Minun kokemukseni siitä sisältävät mm. sen, että tämä heisi ei olekaan altis lehtiä syöville ötököille kuten koiranheisi. Minulla nämä kaksi heittä kasvavat noin neljän metrin päässä toisistaan. Koiranheittä ötökät syövät mielissään, mutta kiiltoheidessä ei näy mitään.

Kiiltoheisi on aika hidas kasvamaan korkeutta ja leveyttä. Nyt monen vuoden jälkeen viime kesä antoi heidelle puhtia niin, että marjoja on huomattavan paljon - niin kuin on pihlajissakin. Kiiltoheiden marjat ovat mustia. 

Tässä kiva kuvasarja kiiltoheiden vuodesta: kukkiminen valkoisin tertuin, syksyn tullen lehtien kirjavuuden aika, sitten myöhäissyksyllä marjat ovatkin pääosassa.





tiistai 2. marraskuuta 2021

Projekti talvilepoon

 Kovastipa on tonttu huhkinut, kun on saanut monttuprojektin syksyiseen päätökseen. Noin 30 kottikärrillistä uutta multaa montun täytteeksi - ja siinä se.

Reunimmaiseksi asettelin vielä tasaisia kiviä ikään kuin astinkiviksi, joiden yli pääsee kottikärrilläkin. Nämäkin kaikki löytyivät tästä montusta. Toivottavasti ne kuitenkin hillitsevät juolavehnän karkailua uuteen multaan.

Sittenpä tämä urakka jää tauolle odottamaan kevään istutuksia.

sunnuntai 31. lokakuuta 2021

Projekti etenee

 Kaivuuprojekti etenee huimaa vauhtia. Tämä johtuu hyvistä ilmoista - kun ei sada, voi tonttukin uurastaa sen minkä jaksaa.

Kuvassa istutusmonttu alkaa olla melkolailla kaivettu, mutta...
sitten sieltä pohjilta löytyi isohko kivi. No, sitäpä köijäämään montun laidalle. Tässä tonttu on jo päättänyt laittaa kiven montun reunalle, kun ei jaksanut sen pidemmälle.

Siinäpä kivi napottaa reunalla omalla hyllyllään. No, kun hyllyasettelu tuli keksittyä, niin laitoinpa muutkin löytyneet kivet hyllylle.