Viime päivinä olen raatanut haavan juurien kanssa. Talon pohjoispuolella on varjoinen alue, jonne olen suunnitellut pensaita. Siellä ruohikon pinta, joka oikeasti on sammalikkoa, on aivan tasaista, eikä ns. kaatoa ole ollenkaan. Pintavedet keväällä sulavat siis aivan suoraan alas päin. Siispä touhuan siihen pienen pintaviistouden seinästä pois päin.
Mutta tässä työssä törmään haavanjuuriin. Niitä on sitten tuhottomasti! Ja ovat tiukassa! On ohutta ja paksua juurta, syvässä ja matalassa sekaisin.
Muutamia pikkutaimiakin olen tavannut terhakasti nousemassa juurista. Nämä juuret eivät lähde liikkumaan muuten kuin talikon, kangen ja lapion yhteisheilutuksella. Haavat saavat alkunsa naapurin (kunnan) puolella kasvavista nuorista puista. Rajan omalla puolella kasvaneet puut olen jo sahannut pois. Viime vuoden lopulla kunnan miehet kaatoivat emäpuuna toimineen ison haavan. Ikävä kyllä naapurin puolelta nuoret haavat varmaankin kasvattavat aina vaan uusia juuria minun multa-alueelleni. Mitenkähän pensaiden istuttamisen käy?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti