... tai ei siis maata, vaan kukkaismaata. Suunnittelun kärpänen iski näin syksyn tullessa, ja mieleen juolahti, että tätä uutta kukkaympyrää voisi laajentaa aivan hyvin. Kuvassa näkyvät kastelukannut
olisivat tulevan laajennuksen reunalla. Siis nurmikkoa pois ja kukkaisia tilalle. Näin syksyllä talikkotyötä ja keväällä istutusta; siinäpä suunnittelmaa.
Nyt kun syysleimut kukkivat, on tietenkin mielessä, että tuolla alalla voisi olla syysleimuja. Saahan nähdä, pysyykö aatos lujassa.
Nyt huomaan, että syysleimu 'Swizzle' tekee muita isommat kukkatertut ja lisäksi tämä leimu on aika roteva kooltaan. Kiva niin.
Jaa-ha, tontun pihalla tuli nopsaan luettua hauska tonttukirja, jonka on kirjoittanut Antti Leikas: Tonttu, matka pimeyteen, Kustannusosakeyhtiö Siltala 2018. Hauska kirja, jota mainitaan ensimmäiseksi tonttutrilleriksi. Juu, trillerihän se; siinä on hirtehisiä viitteitä yhteen jos toiseenkin sarjatrilleriin, joita minä en kaikkia varmaan tunnistakaan (James Bond/ Hobitti/ ?). Mutta uutta tietoa tontuista tuli yltäkyllin. Hauskaa kirjassa on se, että siinä nivotaan yhteen tarinaan tontut, multamaan elävyys, sienet, puut, kosmologia, biologia ja vielä jotain muutakin. Näistä multa, sienet, puut, biologia ja tontut ovat ihka tuttuja puutarhurille - tietenkin. Tuttuja eivät olleet Edwin Abott Abott eikä rabbi Judah Loew.
Tässä kuva herra Saunatontusta. Se on siis fiktiivinen näkemys eli veistos tontusta, ei itse tonttu, joka edellisen kirjan mukaan on ties mitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti