Laitanpa tähän listan hankalista kasveistani. Hankaluutta on vastassa monenlaista - varsinkin laiskalle puutarhurille.
Vuorikaunokki tekee siemeniä paljon. Innokkaasti ne siemenet sitten itävät aurinkoisilla paikoilla. Jos sen taimen siihen unohtaa, on sen juuri ehtinyt kasvamaan semmoiseksi pötkylä-härpäkkeeksi että! Talikkoa tarvitaan.
Päivänkakkara tekee sekin terhakoita siemeniä. Se lähtee kasvamaan ihan mihin vain: sorapolulla ja toisten kasvien tyvellä kasvavat minun useimmat kakkarani. Onneksi sitä on helpompi poistaa kuin vuorikaunokkia.
Huiskunauhus on edellisten kaltainen. Sen juuri pysyy tiukasti maassa, onhan se eräänlainen peruna kiinni suoraan kasvuvarressa.
Sormustinkukka on tunnetusti hyvä leviämään. Sen kaksivuotisuus ja suuri koko auttavat puutarhuria hillitsemispuuhassa. Eli sormustinkukkaa voin valikoidusti kasvatella sopivalla paikalla.
Lamovuohenkuusama on liian "lamo", ei ole hyvän näköinen. Sen kaverit keltavuohen- ja rusovuohenkuusamat ovat paaaljoon-paljon parempia.
Poimulehti (laidunpoimulehti) tekee sekin hirmuisen määrän pienen pieniä siemeniä. Kun taimi pääsee hieman varttumaan, on sillä jo komea juuristo. Varsinkin kun vanhan kasvin yrittää nyhtää ylös, pääsee tietämään juuriston tehokkuuden; se varmasti syöpöttelee kaikki kasvuaineet lähitienoon pinnalta. Tavallista poimulehteä kivempi on tunturipoimulehti, kaunis ja vaatimaton. Mutta ikävä kyllä tavallinen poimulehti luontomme kasvina on siemenineen niskan päällä nyt ja tulevaisuudessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti