Rusakko, punarinta, siili

 Eläimiä näkyy näin heinäkuun loppupuolella. Punarinta on jo aloittanut muuttomatkansa etelään. Ne piipahtavat pihalla hyönteisiä etsien. Siili taapersi nenä maassa yhtenä päivänä tuossa näkösällä. Vakinainen syömävieras on rusakon poikanen, nimeltään Peni (koska se on niin pieni kesäpoikanen). Toukkia viipotti herukan lehdillä oikein monilukuisasti. Annoin viipottaa.

Herukkaperhonen on kevään ensimmäisiä lentäjiä.
Nokkosperhosia on näkynyt paljon. Olisiko syynä sekin, että olen jo viime vuonna jättänyt nokkosia kasvamaan sinne tänne pensaiden sisälle. Nokkonen on monien perhosten toukille tärkeä ruokakasvi, ei vain nokkosperhoselle. Ja sitten ihminen vihaa nokkosta - että silleen. Ja toiset syövät keitoksissaan nokkosen pois päiviltä - että silleen. No, pitäähän sitä syödä itse kunkin.

Ötököille otollinen kasvi on karhunputki. Niitäkin minulla on pensaiden väleissä oikein suosituimmuuskasveina, koska ne ovat niin jyhkeitä, kuvassa ison ruusupuskan edessä.

Tänä kesänä en saanutkaan kuunnella viimekesäisen vieraan, viitakerttusen, mainiota laulantaa, joka voittaa satakielen mennen tullen.