Sorsakosken puutarhakerhossa suunniteltiin niin, että järjestämme kasvien kukkiessa muutamia "infopäiviä" Anjan pihalla (eli Tontun pihalla). Ensimmäiseksi tulee ruusu- ja pionipäivä torstaina 20.6. Silloin toivoaksemme ruusuista iso osa kukkii reippaasti. Nyt nupputilanne näyttää siltä, että samalla on katseltava myös pioneja.
Päivän tarkoitus on keskustella näistä kasveista ja niiden soveltuvuudesta meidän oloihimme. Hoitovinkkejä vaihdamme innokkaasti. Monesti on niin, että kasvin hankintaa harkitseva näkee esim. netissä tai esittekuvissa vain kasvin kukan lähikuvan. Täysin arvoitukseksi jää, millainen puska tai ruipelo kasvi on kokonaisuudessaan. Tähän ongelmaan koetamme saada pientä valaistusta.
Vakikerholaiset muistavatkin, että heille kellonaika on illalla klo 18. Tonttu on varautunut siihen, että päivän aikana kuka tahansa voi tulla katselemaan ruusuja ja pioneja - ei tarvitse olla "vakikerholainen".
Sateen sattuessa varapäivä on ti 25.6. (juhannuksesta johtuen) tai siitä aina seuraava sateeton päivä. Tervetuloa!
Seuraavat tutkittavat kasvit ovat liljat ja kärhöt myöhemmin kesällä.
Tontun pihalla normaalit työvaiheet ovat seuraavanlaiset (kuten tänäänkin).
1-vaihe: ajattelet istuttavasi kaksi pikkuista tainta, otat taimet esille ja sotket hiukan multaa kottikärriin, varaat pari sankollista vettä.
2-vaihe: talikolla särjet sitä maata, johon suunnittelit istuttavasi kukkaset, jotta voisit uudella mullalla hiukan parantaa istutusaluetta. Talikko kolahtaa kiveen.
3-vaihe: talikolla ja lapiolla tutkailet, millainen kivi se siellä alhaalla oikein on. Toteat, että onpa iso. Haet kangen.
4-vaihe: rupeat kyhnyttämään kiveä ylös, ja siinäpä se päivä meneekin.
5-vaihe: sitten sommittelet kivelle hyvän paikan; tämän päivän päivän kivi soveltui astinkiveksi siihen lähelle. Laitat kiven hyvin paikalleen niin, ettei se heilu eikä keiku.
6-vaihe: sen jälkeen rupeat alkuperäiseen hommaan eli istutat ne kaksi pikku tainta.
Tässä kuvassa siirretty kivi on ylhäällä keskellä isoin kivi, istutetut taimet ovat kuvassa keskellä.
Kesä aivan kohisee tullessaan. Siis ulkona sataa... Helteitä pidettiin muutama päivä, mutta nyt päästiin takaisin normaalikuvioihin.
Nyt on tämmöisen aika: lumipalloheisi pompottelee pallojansa aika muikeasti tänä vuonna. Nyt näyttää myös japaninlikusterisyreeni tekevän juhlallisen määrän kukkanuppujaan. Viime vuosi oli sille lepovuosi; ei yhtään kukkaa. Omenapuuni kukinta oli nyt hyvin vaisua. Onneksi muilla naapureilla oli komeampaa.
Kaverilta olen saanut tämmöisen keltavaleunikon, josta minulla on yksi mätäs. Kirjoituksissa sanotaan, että se lähtee reippaasti itsekin siementämään - kunhan kerkiää. Kauniin näköinen on.
Useita vuosia minulla on ollut japaninakileijoja, mutta vasta nyt ne näyttävät innostuneen leviämään sinne ja tänne. Saavat kyllä levitä, koskapa ovat niin koreita.
...että kirvat imevät pienen ruusuntaimen sairaaksi! Sitä vaan naiskennellaan, vaikka pitäisi ahmien syödä kirvoja. Tuossahan nuo kirvat ovat ihan tyrkyllä. Senkin pullerot!
Siirryttiin kesäkuulle ja luonto rehevöityi ihan silmissä. Toukokuun lopussa on saatu sateita aina muutaman päivän välein, joten heinät ja voikukat oikein porhaltavat ylöspäin juuri nyt. Siis jotain pitäisi tehdä, mutta aurinkoisena päivänä on mukava katsella kimalaisia voikukissa. Erähnä päivänä näin kolme kultakuoriaista yhtäaikaa mylläävän arovuokkojen kukissa - ovat ne aika mönkijöitä.
Puiden värimaailmassa ollaan siirrytty pilvikirsikan ja marjatuomipihlajien valkoisesta koristeomenan tummaan lilaan. Maanpinnalla keltainen on nyt päävärinä: voikukat, kultatyräkit ja kevätvuohenjuuret loistavat keltaistaan joka puolelle.
Uusien kasvien istutustoimissa olen päässyt jonkun verran eteenpäin: muutama pallotuija ja liuta pikkukasveja on päässyt uusiin paikkoihin vanhan omenapuun tienoolle. Koillisnurkalle olen siirtänyt nauhuksia ja saniaisia. Urakka jatkuu.
Kevään todella saapuessa alkavat ensimmäiset, kiireiset kukkaset pukkaamaan kukkiaan esille. Kummallista kyllä näyttävä, iso keisarinpikarililja on ihan ensimmäisiä.
Tästä kasvista sitä sitten onkin huolta ja murhetta. Huhtikuun lopusta aina toukokuun puoleenväliin sitä on peiteltävä harsokankaalla joka yö, jotta yöpakkaset eivät tappaisi yritystä heti alkuunsa. Verkkoaitaa on viritettävä ympärille, jotta jänis ei loikkisi huolimattomasti yli. Ja tänä vuonna kävi sitten niin, että isoin kasvi ei jaksanut pitää kukkapäätään pystyssä vaan vaati tukea - kunnes taittui niin pahasti, että leikkasin sen maljakkoon.
Muita kiiruhtajia ovat purppuratuomi, sinikuusama ja luumupuut sekä perennoista valkotäpläimikkä ja varjohiippa. Kohta putkahtavat kukkaan kirsikat, marjatuomipihlajat ja herukat.
Seuraavan kerran puutarha-asioista kiinnostuneet "kerholaiset" - "kerholainen" tarkoittaa ketä vaan joukkoon putkahtavaa henkilöä - tutustuvat pensaisiin ja niiden monipuoliseen käyttöön pihoilla. Kokoonnumme maanantaina 20.5. klo 18 Seuralassa.
Pensaita on nykyään tarjolla vaikka mikälaisia. Olisiko meillä tarvetta tausta-, aita- vaiko reunapensaasta? Vielä on monia muitakin tarpehia tai tarkoituksia pensaille.
Tässä kuvassa laikkukirjokanukka toimii "tilanjakajana". On sillä yksi toinenkin tarkoitus, mutta sen minä kerron siellä kerhossa maanantaina.
Ps: Kerroin, että tämmöinen pensas voi toimia värin antajana puutarhassa. Erityisesti tämä laikkukirjokanukka antaa valkoista säväystä kesäiseen ilmeeseen, koska sen lehdissä on paljon valkoista. Muita värikkäitä ovat esim. purppuraheisiangervot, keltajapaninangervot ja hopeapensas.
