Kiivasta alkuvauhtia?

Tänä aamuna tuli Pionien Kodista viesti, joka kertoi että Etelä-Suomessa pionit ovat hurahtaneet kukkimaan just nyt. Mutta meillä täällä kolmosvyöhykkeellä ollaan pikkuisen jäljessä: minunkin pioneistani useimmat ovat mojovalla nupulla. Tosin saattaa tässä lähipäivien aikana käydä kuten etelässä, että kukkimishurahdus tapahtuu rytäkästi. 

Monta pionia on minullakin kukalla. Yllä Sorbet, sen ensimmäinen auennut kukka. Nyt vierailijat: tulkaapa helteestä välittämättä käpsähtelemään ja katselemaan.

Muuta mukavaa tapahtuu myös: päivänliljat keihivät aina uusia kukkiaan.      

Kuvassa näkyy muutakin hauskaa seurattavaa, nimittäin edessä matalana (vielä) harmahtava koristekastikka, jonka kasvua on kiva seurata aina myöhäiseen syksyyn saakka.

Väriläikkiä tarjoavat niittyängelmät, jotka nostavat hattaraisen kukintonsa aika korkealle, yli puoleentoista metriin.

Kukkimisaika on nyt myös tuoksukurjenpolvilla. Ne ovat hyviä maanpeitekasveja.

Muutama vuosi sitten laadin istutusalueen, johon tuli useita ruusupensaita. Nyt se alue näyttää olevan hyvällä mallilla: ruusut ovat löytäneet energiaa kasvulleen ja kukkivat hienosti. Saahan nähdä kuinka tässä käy: ryhmän ruusuista monen pitäisi luontojaan päästä kasvamaan puoleentoista metriin. Mahtuvatko kaikki?

Mutta matkan varrella saattaa tulla yllättäviä esteitä. Viime talven jälkeen näitä esteitä näytti tulleen muutamille vanhoille ruusupensailleni - olisiko syynä olleet nuo myyrät. Rosa Mundi, Alexander McKenzie, John Cabbot ja neilikkaruusu näyttivät suorastaan kuolleilta karahkoilta toukokuussa. Nyt ne ovat virkistymään päin.

 

Kukinnan alkuvauhtia

Kovat helteet ja auringon helotus vauhdittavat nyt perennojen kukinnan alkua. Ruusut porhottavat jo täydessä kukassa, ei kuitenkaan ihan kaikki;  Sointu-ruusu näyttää olevan myöhäinen. Kaikki valkoiset ruusut ovat nyt täydessä kukassaan.

Pionitkin aloittavat. Niistä jännittävin on nyt Buck Eye Belle; hyvin tummanpunainen, dramaattinen.

Siirtoja olen joutunut tekemään tässä kesän alussa. Niistä onneksi useimmat ovat onnistuneet, vaikka sää on ollut kovin kuiva. Alla kuva liuskavaleangervoista, jotka siirsin näkösälle aurinkoon. Kasvi on todella komea, iso ja vaikuttavan värinen - turha sitä on piilossa pitää. Pörriäiset tykkäävät sen kukkatertuista.

Luontoarvoja

Kitkemiseen väsähtänyt tonttu toteaa, että ehkäpä nämä ns. luontoarvot perustelevat hyvin puutarhan ränsistymistä. Alkukesästä oli ihan kiva, että voikukkia oli runsaasti niitä muutamaa pörriäistä varten, joita silloin saattoi havaita. Nyt pörriäisiä on vähän enemmän ja niille on tarjolla niittyleinikkiä ja lemmikkiä. Nam-nam. Ruusutkin aloittavat kukintaansa aikalailla etuajassa.

Piti ottaa kuva pionin nupusta, koskapa se on niin syvän punainen ja hauskasti rypyssä. Täytenä kukkana tämä 'Rubra Plena' on myös tummanpunainen.

Myyrä, erikoistunut sipuliruokaan

Kevät tässä nyt näyttää, että alueen myyrät ovat ruokavaliossaan erikoistuneet liljojen sipuleihin. Varmasti maittavaa ja ravitsevaa se sipuliruoka onkin.

Hirmuisen monta liljaa ei näytä nousevan täksi kesäksi; tyhjää vain löydän vanhojen korsien alta. Viime vuonna menivät hienot 'African Queenit', tänä vuonna meni mm. vanhin ja isoin varjoliljani myyrien suihin. Kun kaivoin sen ylös, löysin vain märäntyneen ja kolotun sipulin.

Salaojaremontin jäljiltä jäi henkiin monta kuunliljaa.

Niitä nyt olen ripottelemassa uusiin paikkoihin. "Kyllä kasvaa!" 

Jos olet kulkemassa tontun tontin ohi juuri nyt, niin tältä se näyttää: 

Tontin reunassa kukkivat valkoisina marjatuomipihlajat (eli saskatoonit). Muut valkoiset taaempana ovat kirsikansukuisia eli pilvikirsikat ja kirsikkapensaat. Takana näkyy sitten purppuratuomi. Tätä valkoväritystä ei kestä kauan - niin kuin ei luonnossa kasvavien tuominkaan valkoisuus.

Varjohiippa, kevään kaunokainen

Varjohiippa on matala, aikaisin keväällä kukkiva perenna. Pieni söpöläinen on juuri nyt kukassa. Varjohiippa pitelee lehtiään kiinni yli talven. Minunkin yksilössä vanhat lehdet ovat lakoontuneina ja melkein ruskeina alimmaisina, ja niiden ylle on hurjalla vauhdilla kasvanut uutta kasvustoa, jonka keskikohdilla pienet kukkaset ovat vyöhykkeenä. Niiden yläpuolelle kurottuvat vielä vaalean vihreät, ihan uusimmat lehdet.

Tämän kuvan ottaminen vaati rähmälleen lankeamista - mutta olipa kiva kuvakulma.

Keväinen aamu ja pienen pienet lehdet pensaissa.

Valkotäpläimikkä, kiva kevään tuoja

Valkotäpläimikät kukkivat juuri nyt. Niillä on tapana peittää aluettaan melko kattavasti ja matalasti. Aivan vaivaton kasvi, sille ei tarvitse tehdä mitään.

            

Kevät tuli, luonnonkauniit aukenivat

Kevään myötä aukeavat ensimmäiset kukkaset. Niistä otan tässä esille vain ns. luonnonkauniit eli leskenlehden ja kevättaskuruohon. Nämä molemmat ovat yleisiä ja sitä kautta hyvin tärkeitä pörriäisille näin keväällä. Siis älä koskaan leikkaa kevättaskuruohoa pois äläkä revi leskenlehteä! Varsinkaan sen takia, että taskuruoho on "kevään lapsi" eli nimeltään Thlapsi caerulescens. Näiden varsi on lyhyt ja kukat pieniä, eivät varmasti haittaa ketään rikkaruohovillikkoa. Vastaavasti tällaiset lyhyenlännät luonnonkauniit vaativat nöyrää kumartumista, jos aikoo tutkia sitä kauneutta. Kuvan kukka on vielä aukeamisensa alussa, koska ilmat ovat olleet kylmät.

Leskenlehtikin, Tussilago farfara, näkyy kukkivan hyvin, vaikka syksypuolella minäkin hermostun niiden suuriin lehtiin ja revin niitä jonkun verran pois. Hyi minua! Leskenlehteä ei pidä syödä kuten voikukkaa; siinä on haitallisia aineita.