Nyt ovat menossa heinäkuun helteet - tommosta yli 30 astetta varjossa vaan. Ei tonttukaan jaksa oikein puuhastella. Sillä aikaa voin kuvata kukkivia liljoja, jotka nyt topsottavat penkissään toista vuottaan. Ne ovat kasvaneet pituutta verrattuna viime vuoteen.
Vaalea 'Sweet Surrender' (tekee useita kukkia samaan varteen tiiviisti) ja tumma 'Night Flyer' (tekee 2 - 3 kukkaa varteen haarovasti).
Tässä blogissa eläkeläistonttu tekee muistiinpanoja puutarhastaan ja seuraa puutarhan kasvamista. Tonttu haluaa nyt kannustaa kaikki luopumaan nurmikoista ja kasvattamaan pensaita!
sunnuntai 27. heinäkuuta 2014
lauantai 26. heinäkuuta 2014
Uusia suunnitelmia pukkaa
Tuli mieleeni taas uusia suunnitelmia - nimittäin lisätä pikkupensaita sinne tänne. Kun sain siivottua tonttia noista vuohenputken raadoista, saatoin katsella alueita vähän kriittisesti. Onhan siellä monessa paikassa ammottavaa tyhjyyttä, joka odottaa lisäystä kasvivalikoimiin. Aikasemmin taisin ajatella, että perennat siellä täyttäisivät paikkoja. Mutta eipä se niin olekaan helppoa - niitä pitää hoitaa ja kitkeä! Paljon helpompaa on täytellä aukkoja pikkupensailla.
Eilen kävin ostamassa Heikkisen Kukkatalosta 27 pikkupensasta ja 4 perennaa. Mukaan tuli angervoja, vuohenkuusamia ja kääpiöpajua, kaksi pionia ja kaksi syysmaksaruohoa. Niissäpä riittääkin puuhaa lähiviikoiksi. Helle ja vähät sateet laittavat nyt rajoja touhulle.
Eilen kävin ostamassa Heikkisen Kukkatalosta 27 pikkupensasta ja 4 perennaa. Mukaan tuli angervoja, vuohenkuusamia ja kääpiöpajua, kaksi pionia ja kaksi syysmaksaruohoa. Niissäpä riittääkin puuhaa lähiviikoiksi. Helle ja vähät sateet laittavat nyt rajoja touhulle.
keskiviikko 16. heinäkuuta 2014
Uusia ruusuja
Uusista ruusuistani, siis tänä keväänä istutetuista, pari kanadalaista on avannut kukkiaan. Rosa 'Morden Centennial' tekee kauniita, hiukan karamellinpunaisen värisiä kukkia. Yllättävän kaunis!
Rosa 'Champlain' taas tekee hiukan pienempiä, täyspunaisia kukkia, joita näkyy kehittyvän paljon yhteen varteen.
Muista kukkijoista karamellinpunaa muistuttavat loistoangervon kukat. Sen tertut painavat niin paljon, että varret lakoontuvat.
Kovaa kukkimisintoa osoittaa pieni kukkanen, kaukasiankellokki, joka tässä kasvaa sarviorvokkien välissä.Se ei ole kellokukka (Campanula) ollenkaan, vaan Symphyandra pendula -sukuinen.
Arovuokko on jo kukkinut ja saanut siemenetkin tehtyä; nyt sen kiinteä, pallukkamainen siemenkota aloittaa siementen pursottamisen ulos - kuin vaaleana vanutuppona.
PS. Eilen aukesi ensimmäinen liljan kukkanen; se on yksi viime vuonna istutetuista liljoista.
Rosa 'Champlain' taas tekee hiukan pienempiä, täyspunaisia kukkia, joita näkyy kehittyvän paljon yhteen varteen.
Muista kukkijoista karamellinpunaa muistuttavat loistoangervon kukat. Sen tertut painavat niin paljon, että varret lakoontuvat.
Kovaa kukkimisintoa osoittaa pieni kukkanen, kaukasiankellokki, joka tässä kasvaa sarviorvokkien välissä.Se ei ole kellokukka (Campanula) ollenkaan, vaan Symphyandra pendula -sukuinen.
PS. Eilen aukesi ensimmäinen liljan kukkanen; se on yksi viime vuonna istutetuista liljoista.
perjantai 11. heinäkuuta 2014
Vaalea terttu
Japaninlikusterisyreeni on pitkään kehitellyt kukkaterttuaan. Nyt tertussa pienet kukkaset ovat avautuneet ja kukkaterttu on tullut mahtavasti esille.
Puu on istutettu vasta tämän vuoden keväällä, joten tämä kukkiminen on ensikertainen täällä. Pieni puu ei toistaiseksi jaksa tehdä muuta kuin tämän yhden tertun, mutta se jo lupailee puun kukkimisesta juhlallista ilmiötä. Likusterisyreeni viihtyy vyöhykkeellä IV asti. Se on syreeninsukuisista se, joka kukkii heinäkuussa.
Puu on istutettu vasta tämän vuoden keväällä, joten tämä kukkiminen on ensikertainen täällä. Pieni puu ei toistaiseksi jaksa tehdä muuta kuin tämän yhden tertun, mutta se jo lupailee puun kukkimisesta juhlallista ilmiötä. Likusterisyreeni viihtyy vyöhykkeellä IV asti. Se on syreeninsukuisista se, joka kukkii heinäkuussa.
perjantai 4. heinäkuuta 2014
Uutta kivityömaata ja kivireunaa
Rupesinpa kaivelemaan polkua ison perennaympyrän ja pilvikirsikkapuun väliin. Ajattelin, että polun pinta voisi olla himppusen verran entistä alempana. Tökkäsin siinä kiveen, jota luulin mahdottoman isoksi, mutta nytkähtihän se kangella kopaistessa. No joo, kaivamaan sitä ylös sitten. Sen alta löytyi useita pienempiä murikoita.
Sen jälkeen kokeilemaan, suostuuko polun varrelle aikoinaan (kaivinkoneella) asetettu iso kivi liikkumaan parempaan paikkaan. Suostuihan se, varsinkin kun järjestin sen vierimään vähän alamäkeen. Iso kivihän pitää "istuttaa" pieneen kuopaan; niin teinkin. No, sitä jenkatessa uudelle paikalleen kanki töksähti vähän sivuun: parin sentin syvyydestä löytyi taas ihan uusi kivipaasi. Nostelin sitä vähän ylemmäs näkösälle siihen siirretyn kiven viereen.
Vasta tämmöisen kivityön jälkeen pääsin asettelemaan perennapenkin uutta kivireunaa. Penkki hieman laajeni ja kivireuna nousi entistä ylemmäs. Se ensimmäinen iso kivi pääsi reunukseen mukaan. Tämä kivisavotta kesti kolme päivää. Tässä kuvia savotasta: toisena kuvana loppunäkymä tänään, kun muutamat koivunjuuret on vielä repimättä polulta.
Sen jälkeen kokeilemaan, suostuuko polun varrelle aikoinaan (kaivinkoneella) asetettu iso kivi liikkumaan parempaan paikkaan. Suostuihan se, varsinkin kun järjestin sen vierimään vähän alamäkeen. Iso kivihän pitää "istuttaa" pieneen kuopaan; niin teinkin. No, sitä jenkatessa uudelle paikalleen kanki töksähti vähän sivuun: parin sentin syvyydestä löytyi taas ihan uusi kivipaasi. Nostelin sitä vähän ylemmäs näkösälle siihen siirretyn kiven viereen.
Vasta tämmöisen kivityön jälkeen pääsin asettelemaan perennapenkin uutta kivireunaa. Penkki hieman laajeni ja kivireuna nousi entistä ylemmäs. Se ensimmäinen iso kivi pääsi reunukseen mukaan. Tämä kivisavotta kesti kolme päivää. Tässä kuvia savotasta: toisena kuvana loppunäkymä tänään, kun muutamat koivunjuuret on vielä repimättä polulta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)