Rupesinpa kaivelemaan polkua ison perennaympyrän ja pilvikirsikkapuun väliin. Ajattelin, että polun pinta voisi olla himppusen verran entistä alempana. Tökkäsin siinä kiveen, jota luulin mahdottoman isoksi, mutta nytkähtihän se kangella kopaistessa. No joo, kaivamaan sitä ylös sitten. Sen alta löytyi useita pienempiä murikoita.
Sen jälkeen kokeilemaan, suostuuko polun varrelle aikoinaan (kaivinkoneella) asetettu iso kivi liikkumaan parempaan paikkaan. Suostuihan se, varsinkin kun järjestin sen vierimään vähän alamäkeen. Iso kivihän pitää "istuttaa" pieneen kuopaan; niin teinkin. No, sitä jenkatessa uudelle paikalleen kanki töksähti vähän sivuun: parin sentin syvyydestä löytyi taas ihan uusi kivipaasi. Nostelin sitä vähän ylemmäs näkösälle siihen siirretyn kiven viereen.
Vasta
tämmöisen kivityön jälkeen pääsin asettelemaan perennapenkin uutta
kivireunaa. Penkki hieman laajeni ja kivireuna nousi entistä ylemmäs. Se
ensimmäinen iso kivi pääsi reunukseen mukaan. Tämä kivisavotta kesti
kolme päivää. Tässä kuvia savotasta: toisena kuvana loppunäkymä tänään, kun muutamat koivunjuuret on vielä repimättä polulta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti