Syyskuun loppu on nyt aurinkoinen. Pilvikirsikka saa väriä lehtiinsä. Vielä olen voinut nauttia päiväkahvit terassilla. Muutama päivä sitten saapui luppakorvainen jänis makoilemaan aurinkoiselle kivelle noin viiden metrin päähän, kun hiljakseen kahvittelin. Sama tyyppi oli aikaisemmin makoilemassa talon seinustalla, kun menin ja häiritsin sitä. Eikä tuo kahvitaukokaan pitkään kestänyt; arka jänis lähti loikkimaan pakoon, kun en jaksanut pysyä paikoillani. Toisena päiväkahvitaukona lennähti suruvaippa kannolle. Sain siitä kuvan, johon piti mahduttaa myös Fasu-tonttu kaikkine veitsineen.
