Kolmas kaivuri toden sanoo

Tänään tuli tontille möyryämään kolmas kaivuri. Vuokralaite tämäkin - ja tämän tuulettajan hihna piti kutinsa. Vuokraus tuli Martikaisen Konevuokraamolta. Työ saatiin loppuun asti nopeassa tahdissa. 

 Aikamoisia kiviä se jaksoi nostella. Tämä kaivuri oli hieman isompi kuin ensimmäinen: painoltaan tosin kaksi kertaa niin painava. Isojen pajunjuurakoiden kimppuun se ei kuitenkaan kyennyt pureutumaan. Ne on jätettävä maatumaan. 
Piha on nyt ympäriinsä myllätyn näköinen. Eikä siellä passaa silmät kiinni kävellä: putoaa vielä istutuskuoppaan.

Kaivuri kaivoi kannot pois

Tänään oli semmoinen päivä, jolloin kauhalla ja etukuormaajalla varustettu kaivuri kävi kaivelemassa maata. Pääasiallinen tehtävä oli raivata vajan alle jäävä alue perustusta varten. Siinä nyt sattui olemaan jyhkeä männyn kanto. Laskin siitä kannosta puun iäksi 41 vuotta. Kannosta ehdimme saada hauskan pöydän sahaamalla paksu pätkä pois siitä.

Ja pitihän sen kannon nousta, kun kaivurimies aikansa uurasti sen kanssa. Samalla koneella lähti ylös myös osa pajunjuurakoista keskeltä tonttia. Kaivurimies teki siirretystä maasta tilapäisen kulkuväylän Koskentieltä suoraan tontille: siitä pääsi illalla kuorma-auto tuomaan sorakasan vajan pohjalle. Muuten kuormaa ei olisi saatu paikalleen näin näppärästi.
Kylän historiakirjan ("Kuin Hackmannin hyllyltä", Jouko Kokkonen, 2005) mukaan tämä  alue on ollut heinäpeltoa vielä 1974. Näin kertoo kirjassa oleva valokuva asiasta. Kuvassa pajurivistö kasvoi entisessä pellon sarkaojassa. Samoin kaivurin täyttämät kuopat olivat näitä "muinaisia" sarkaojia.

Istutettuja pensaita

Viime päivinä olen saanut istutettua tien poskeen taikinamarjan, kolme lännenheisiangervoa ja kaksi kaunokuusamaa, marjatuomipihlajan (saskatoon), pari kiiminginangervoa, puistosyreenin ja idänvirpiangervon. Vähän sisemmälle tontin reunaan olen istuttanut lumipalloheiden, kultaherukan, purppuratuomen ja kiiminginangervon. Tulossa on siis vaihteleva, kukkiva pensasreuna tielle päin.
Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, nyt pitäisi olla otollinen istutuskausi:  vanhan kansan mukaan on hyvä istuttaa kasveja, kun on kasvavan kuun aika, "nous-kuu". Se loppuu ensi lauantaina, kun tulee täysikuu. Myös ulkomaalaisten merkkien mukaan oli otollista - nokikolari kävi! =engl.uskomus= kun näet nokikolarin, olet onnekas, voit vaikkapa toivoa jotakin.

Taimikaupasta

Kävin ostamassa pensaiden ja puiden taimia Heikkisen Kukkatarhalta eteläisestä Kuopiosta  - ja kyllähän siellä raha vaihtoi omistajaa. Toisaalta sain koko satsin haluamiani pensaita ja jokusen puun taimen. Koska satsi oli melko iso, laitoin listan sinne tarhalle ennakkoon: niinpä ne taimet olivat siellä valmiina odottamassa minua. Ihme kyllä ne kaikki mahtuivat kerralla pakettiautoon. Siitäpä sitten istuttamaan...Tahti taitaa olla noin 3 istutusta päivässä.
Lauantain vietin Varkaudessa rakukeramiikan kurssilla, mutta ehdinpä kuitenkin aamulla ennen lähtöä tuuppaamaan maahan neljä versoa isotuomipihlajasta. Ne otin pihan keskellä kasvavan puun juurelta. Toivotaan, että ne lähtevät kasvuun - pidin niitä kolmisen päivää märässä ojamudassa ennen istutusta.(Myöh.huom: eivät lähteneet elämään.)

Kone toimii...

Tänään tuli avuksi pieni kaivinkone kuljettajineen tekemään istutuskuoppia pensaita varten. Pienuudestaan huolimatta se kaiveli hyvin tehokkaasti. Se pystyi siirtelemään isoja kiviä ja särkemään juurakkoja.

  

 Kaikki näytti menevän loistavasti ja nopeassa tahdissa, kunnes tuulettajan hihna katkesi! Homma jäi puolitiehen.

Istutuksia ja muutoksia

Viime päivinä olen istuttanut kaksi Isabella-syreeniä paikoilleen; ne olin ostanut innoissani jo viime keväänä ja laittanut valeistutukseen. Yksi Mustilan hortensia sai myös paikkansa hiukan männyn varjossa. Neljä pikkukuusta sain kalakaverin mökiltä - toivotaanpa, että ne lähtevät kasvuun.
Koillisnurkkaan laitoinkin kaksi näistä kuusista. Lisäksi aion tupata sinne nurkimmaiseksi sirotuomipihlajia, jotka nopeampikasvuisina antanevat tilapäistä näkösuojaa.(myöh. huom: nämä tuomipihlajat eivät lähteneet elämään.)
Tämä on se "kulttuurimaisema", jota yritämme peittää näkyvistä. Näkymä on tullut entistä enemmän esille, kun olen joutunut raivaamaan pajupusikkoa uusien kasvien (esim. syreenien) tieltä.

Taiteilijan ispiraatio on ehkä ollut rajallista laatua ja ilmaisukyky harjoitteluasteella, mutta huomattavaa on vastavärien nerokas käyttö. Kuvassa istutetut kuuset ja tuijat nököttävät pieninä etualalla.
Risusavottaa olemme tehneet niin, että nyt on enää yksi rankapino keskellä tonttia ja toinen oksakasa omenapuiden lähellä.
Nyt on tullutkin aika tehdä suunnitelmiin muutoksia! Syreenien viereisen polun laitan mutkittelemaan hieman suunniteltua enemmän, jotta saan katkaistua näkymän kivikolle. Siihen eteen laitan ainakin kolme isoa pensasta peittämään näkymän kivikolle. Sitten kulkijan pitää kiertää ne ja vasta sen jälkeen aukeaa näkymä eteenpäin!

Nyt se alko se mummon pesu!

Nyt se alko se mummon pesu! Näin meillä tavattiin sanoa ennenvanhaan, kun aloitettiin joku isompi homma. Nyt minulla alkoi se istutushomma. Homma lähti toimimaan heti sen jälkeen, kun sain pihalle 10 kuution multakasan. Olen saanut istutettua kaikki 7 tuijaa. Viisi niistä näyttää seisovan rivissä, kun katselen niitä tuvan ikkunasta, vaikka todellisuudessa ne ovat sik-sak-rivissä.
Mitähän se sanonnan mummon pesu oikein oli? Kaksi vaihtoehtoa siinä on:  1) mummo oli kuollut ja ruumiin pesu alkoi,  tai 2) mummon oli niin huonokuntoinen, että hänen saunottamisensa oli kova urakka parille ihmiselle.