Sipulikukat

Tänään sain piilotettua viimeisenkin kukkasipulin maahan. Sattuikin oikein hyvät ilmat suosimaan tätä operaatiota, joten se meni kolmessa päivässä. Istutusputkilon vääntäminen tosin otti koville oikeaan käsivarteen, mutta kätevä peli se on kuitenkin.
Sipuleissa oli krookuksia, tulppaaneita, narsisseja, helmililjoja ja pikkulaukkoja. Tulppaaneista suurin osa oli ns. kasvitieteellisiä (villi)tulppaaneita, kuten metsätulppaani, joiden odotan lisääntyvän itsekseen tulevina vuosina (myöh.huom; eivät lisäänny). Tuntuvat nuo toiset hienot tulppaanit olevan niin niipukkaita - niitä pitää nostella ja laitella ja eivätkä sittenkään kestä montaa vuotta. Semmoinen ei oikein käy minulle.

Kivityötä

Nyt olen toista kertaa kiertämässä kivikkoani tarkoituksena vuohenputkien kitkeminen niin, etteivät ne pystyisi hyökkäämään kivikolle. No, arvatenkin tämä touhu muuttui kivityömaaksi melko pian. Löytyi pari uutta piilokiveä, ja pari näkyvää kiveä siitä liepeiltä suostui liikahtelemaan. Ei muuta kuin sommittelemaan näitä liikkuvia kiviä niiden maassa jököttävien kavereiksi.
Kangella kangertaen ja käsivoimin pyöritellen sain kaksi isoa kiveä mukavasti asettumaan kivikon itäpuolelle. Tältä se sommitelma nyt näyttää. Isojen kivien taakse, ison kallion eteen muodostuu kohopenkki kukkasille.

Tämän homman jälkeen pitää tantereen pintaa kivien edessä alentaa noin 20 - 30 cm (kuvassa vasemmalla lapion ja kangen kohdalla). Siihen tulee polku, joka kiertää kivikon. Näin polulta näkee kaikki mielenkiintoiset kivet siinä sivulla.
Poistettava maa on hyvää multaa, ja sitä voin käyttää jossakin muualla. On siinä vaan rutosti  vuohenputken juuria! Jätän ne multapaakut kasaan pakkasen käsittelyyn talven ajaksi - tottapa uskovat vuohenputkulat!

Syvällisiä merkkejä

Olin katselemassa puutarhan nurkalla paikkaa vielä parille tuijalle, kun silmä osui mullan pinnassa olevaan "pieneen" kiveen. No, sitä siitä sitten kaivelemaan, mutta sepä olikin aika iso möhkäle. Kun sain sen ylös, huomasin sen kyljessä hauskan kuvion.

Olisiko siinä siivilleen nouseva lintu vaiko jyvänen? Kuitenkin merkki jostain syvältä maan uumenista.
No, sitten meni pari päivää, ja rupesin toisessa paikassa kääntelemään pintamaata, jotta saisin kitkettyä vuohenputket pois tulevan perennapenkin alueelta. Melko pian lapio tapasi isoja kiviä. Tältä tämä urakka nyt näyttää  - enempi ketun pesäkololta näyttää.

Pari jytyä kiveä (jotka on pakko jättää paikoilleen) oli vain noin viiden sentin syvyydessä pintamullan alla piilossa. Ei siihen perennapenkkiä laadita ihan helpolla.
Luonnon laatima ympyrämerkki: kattomehitähti on iloissaan ruvennut laajentamaan itseään.

Valloittavaa

Tässä on kuva hyvinvoivasta ketohanhikista. Tämän kasvin alku oli Kausalassa, jossa koppasin pieniä alkuja muovirasiaan tien poskesta. Pieni alku on lähtenyt valloittamaan pihaa ihan tosissaan ja vielä kukkiikin.

Muovikenkä on tuossa vertailukohteena. Lehdet ovat isommat kuin normaalisti, kun kasvi yleensä kasvaa kuivilla, vaatimattomilla paikoilla.
Vanhaa pajun kantoa valloittavat lahottajasienet.

Oravat putosivat puusta ja vaja valmistui

Tämän päivän nimiin valmistui uusi pihavarasto. Nyt se on maalattu; väri on sinertävän harmaa. Loppusilauksena se sai hienot vesikourut ja syöksyrännit, joiden alla keräämme sitten sadevettä saaveihin. Seuraavaksi pitäisi alkaa siivota varaston ympäristöä.

Tänään olin kitkemässä kukkapenkkiä ison männyn alla. Siihenpä puuhun kapusi orava - ja kohta toinen perässä. Eivät näyttäneet olevan kovin sopuisaa sakkia: alkoi oravien takaa-ajot. Välillä ne kävivät läheisessä purppuratuomessa, ja sieltä peräkanaa taas nurmen kautta mäntyyn. Sitten se perimmäinen sai kiinni sen ekan - muutama sekunti nujakkaa pitkin oksia - ja muks!  oravanyytti putosi puusta männyn juurelle. Kurret kapsahtivat takaisin puuhun, kumpikin omalle puolelleen. Minä näin ihan vierestä, miten orava katseli muutaman sekunnin hölmönä siinä puun rungolla, että kuinkas tässä näin kävi. Mutta sitten taas toisen perään ja ylemmäs mäntyyn. Hetken päästä tämä ravaus lakkasi, ja alkoi vain kuulua, miten kävyn roippeet putoilivat alas oravan syöminkien jäljiltä.

Tuhoamista

Olin sitä mieltä, että löysin tontiltani jättiputken versoja (ns. toisen vuoden versoja). Tätä kasvia kasvoi muutaman tontin päässä tuolla alempana mäessä  - muutama kukkiva, iso yksilökin. Kesällä kävin niitä vähän "kurmoottamassa"; katkoin kukinnot ja suihkutin rouduppia lehdille. Luin juuri täältä nettineuvoista, että vanhalle, isolle kasville ei roundupit tehoa kerta käsittelynä.
Niinpä päätin ottaa nämä omalla tontilla kasvavat, pienet yksilöt lapiolla ylös. Kepoisasti ne lähtivätkin. Sitten laitoin ne mustaan muovipussiin. Ainakin juuret lähtevät roskiin. Lehdestä en ihan varma ole, onko kyseessä jättiputki, mutta ainakin se versoruuseke oli samanoloinen ja lehdet vaikuttavan isot. Alkukesästä aluetta oli leikattu ruohonleikkurilla, mutta nyt on ollut pitkä paussi ruohonleikkuussa, ja sen takia nämä versot sattuivat nyt vasta silmään. Hyvästi, jättiputki!

Muuta suunnitelman mukaista toimintaa on toteutunut: klapit siirretty puuvajaan, uuden vajan ovi pohjamaalattu. "Hyvä, minä!"

Vaja valmis

Pihavaja on saanut nyt katon päällensä. Onpa kiva - kohta alkaa varmaankin sataa. Ovi vielä odotuttaa itseään.

Kuten kuvasta näkyy otettiin puupilkkeiden kuivumiskehikko eilen pois. Siitä rojahti kohtuullisen iso klapikasa. Nytpä sitten on pilkkeet siirrettävä puuvajaan. Kottikärry-pelillä sitä alettiin tehdä.
Puutarhan puolella olen tehnyt  muutaman pikkupenkin valmiiksi tulppaanien ja narsissien sipuleita varten. Tilauksessa on satamäärin näitä sipuleita.