Ruusut riviin

Etupihalle oli rakennettu autopaikat peräti kolmelle autolle. Ajattelin, että kyllä tässä vähempikin piisaa, varsinkin nyt kun tavarankuljetukset ovat toivottavasti ohi. Ei tarvitse enää kipata soraa, multaa tai lankkuja.  Siihenhän tuo alue oli ihan passeli. Istutin siihen riviin neljä ruusua, lajiltaan 'Hansa'. Olipahan homma: alue on tehty kivistä ja sorasta ja se on tampaantunut 30 vuotta siihen kiviseen olomuotoonsa.

Ajattelin, että jos ruusuja kasvatellaan ruukuissa, niin kyllä ne kasvavat tässäkin. Pari kolme päivää kaivoin syvää (60 cm) ojaa, sitten ajoin siihen mullat. Nyt siinä nököttävät hansaruusut. Niiden perään tulee roskakatos kunhan joutuu.

Liiteriprojekti loppuun

Liiterin kunnostaminen alkaa olla loppusuoralla. Maalattia on alennettu ja seinien alaosat saatu irti mullasta (paitsi yhdeltä sivulta, joka on konstikkaampi juttu). Vanhojen tiilenpalasten ja kyllästettyjen lautakappaleiden avulla rakentelin jalat, joiden päälle asettelin vanhoja kuormalavoja.

Eihän se lattia-alan täyttäminen ihan justiinsa niin onnistunut - eihän siinä mittatilauskokoon päästy lähellekään. Keskelle virittelin sitten lankkuja, joiden päällä kyllä uskaltaa kävellä.

Ensi keväänä nähdään, lähtevätkö jalat roudan vaikutuksesta kovastikin liikkumaan. Ideani oli, että tässä ei rakenneta mitään Iisakin kirkkoa: niinpä melkein kaikki osat ovat irti toisistaan, käytin vain kaksi ruuvia yhden pönkäpuun kiinnitykseen.
Nyt sitten vielä oven edessä olevien laattojen uudelleen istutus - pyrkivät talvella nousemaan niin korkealle, ettei ovea saanut auki. Sitten tämä projekti onkin valmis. 
Kaiken sen sekalaisen maa-aineksen, jonka raavin liiterin alta, kärräsin pohjoisrajalla olevan ison kiven luo. Siihen muodostuu "Myyrämäki", jonka edustava laita köllöttää etelän suuntaan. Myyrämäki sen takia, että sinne alle tuli kaikenlaista puuta, kiveä, betonin palasia ja mustaa multaa, että saattaapi myyrille olla tarjolla kivoja koloja siinä mäessä, vaikkei syötävää olisikaan.

Projektia pukkaa

Tänään kaunis sää houkutteli jos jonkonmoiseen projektiin. Roskien polttelu tynnyrissä oli aamupäivän huki. Siinä menivät ruusujen piikkiset oksat ja ne havukatteet, jotka jäivät talvelta. Sitten liiteriprojektiin; maapohja oli jo hiukan sulanut ja sain kärrättyä ainakin neljä kottikärrillistä multaa pois liiterin lattialta. Tämä projekti se vaan jatkuu...
Siinä huilatessa katse harhaili lähineliöillä ja tarkentui vanhoihin kukkalaatikoihin: joku jossakin historian ajassa oli tiilistä muurannut kaksi kukkalaatikkoa. Ne olivat alkujaan etupihalla seisomassa omilla hauskoilla betonijaloillaan. Olin kuitenkin siirtänyt ne sieltä pois ja laittanut sinne liiterin kulmalle jemmaan. Nyt ajattelin, että koetan asetella ne tulevaan ruusukolmioon ison männyn alle. Ajattelun kirkkautta hiersi tieto siitä, että ne mokomat painavat vaikka mitä ja niissä mokomissa ei ole vedenpoistoreikiä pohjassa. No, kokeilija kokeilee toista konstia: voisihan pohjaan saada reikiä tai poistaa koko pohjan. Lyödä napsuttelin toisen tiilijärkäleen pohjaa kangella, ja kas, kohta oli neljä reikää pohjassa.

Innostuin niin, että moukaroin koko pohjan irti. Olipa betonirautaa ristiin-rastiin, mutta hyvin se hajosi kuitenkin. Toinen laatikko suvaitsi hajota siitä kohtelusta. No, ei se mitään. Kyllä niitä palasiakin voi käyttää sen ruusukolmion reunoissa.

...Ja hiukan jatkuu

Kevättyöt jatkuvat nihkeästi tässä koleassa säässä. Tänään sain pikkuisen jatkettua pensaiden kevätleikkausta ja siirryin leikkaamaan jo ruusupuskia. Samalla huomasin, että pienissä keijuangervoissa joku on leikkaukset jo tehnyt: on syöty aika tarkkaan kaikki versojen päät. Muutama tulppaanikin on saanut "rokotusta", kun on yrittänyt nostaa päätään ylös mullasta. Moni vuohenkuusamistani on myös jyrsitty juuresta: jään vaan odottamaan kuinka niille käy.
Ojasta lappasin sankolla vettä saaviin. Arvelen tulevan  kuivan kevään sitten, kun pitäisi istuttaa uusia taimia. Yhden kivenkin sain siirrettyä männyn alle, johon meinaan rakennella kivien reunustaman kohopenkin ruusuille.

Töiden aloitus

Puutarhan kevättöiden varsinainen aloitus oli tänään. Aurinko paistoi, oli kuivaa ja lunta maassa siellä täällä. Aluksi kannoin uuneista ja kiukaasta löytyneet tuhkat marjapensaille, sitten ripottelin kahvinperskat perään. Tuhkaa olin ripsutellut jo keväämmällä hangen päälle - nyt menivät loputkin. Kahvinperskoja riitti vähän perennoillekin ja hangen päälle nopeuttamaan sulamista. Kahvinporothan pitää nykyään erotella jätteistä - aika hyvä juttu puutarhalle, tulee humusainetta joka kahvittelusta. Sanovat, että kalkkipitoista tuhkaa (ja kalkkia) pitäisi laittaa maahan noin kaksi viikkoa ennen kevätlannoitusta. Kalkit sun muuta olisi hyvä saada sateen alle. Säätieteilijät ennustivat sadetta tälle päivälle, mutta ei kyllä nyt siltä näytä.
Seuraavaksi aloitin pensaiden leikkuut. Ensinnä olivat vuorossa marjapensaat ja pihan keskellä versojaan puskeva isotuomipihlaja. 

Keikkuen kevääseen

Kevät keikkuen tuleepi - tontut Keinu-Keke ja Kiikku-Kike

pääsivät kiikkumaan luumupuun oksalle. 
Kevätsointuja soittelee uusi peikko

krookusten vieressä. Siniset ja valkoiset krookukset ovat nyt auenneet.

Kevättä odotellessa voi järjestellä vanhaa liiteriä: pohjilta maata pois, ilmaa seinien vierelle, kuormalavoja lattiaksi.

Hirmuinen järjestely on menossa, mutta sitä hidastaa se, että maan kamara on ihan jäässä tuolla liiterin sisällä.
Lumen sulaminen paljasti ainakin sen, että hiiret tai muut ovat kalunneet lamohietakirsikat kuorettomiksi.

Nämä taitavat olla mennyttä kalua. Olisikohan hiirulaiset olleet asialla, koskapa lähipensiden alla oli näkyvillä paljon hiiren mentäviä heinähuoneita; oli olohuonetta, makkaria, nurkkausta ja työhuonetta. Paljon on ollut porukkaa syömässä!

Kevät tulee !

Kevät tuntuupi nyt oikeasti alkavan: ensimmäiset krookukset odottavat nupullaan auringon säteitä. Tänä aamuna näin ensimmäiset peipposet, ja siihen samalla pyrähti näkösälle myös punarinta. Tosin lunta on  aukeilla paikoilla hulppeasti.
Ruusu-, kärhö- ja pionitilaukset on tehty. Nyt vain jännityksellä odotellaan.