Tänään kaunis sää houkutteli jos jonkonmoiseen projektiin. Roskien polttelu tynnyrissä oli aamupäivän huki. Siinä menivät ruusujen piikkiset oksat ja ne havukatteet, jotka jäivät talvelta. Sitten liiteriprojektiin; maapohja oli jo hiukan sulanut ja sain kärrättyä ainakin neljä kottikärrillistä multaa pois liiterin lattialta. Tämä projekti se vaan jatkuu...
Siinä huilatessa katse harhaili lähineliöillä ja tarkentui vanhoihin kukkalaatikoihin: joku jossakin historian ajassa oli tiilistä muurannut kaksi kukkalaatikkoa. Ne olivat alkujaan etupihalla seisomassa omilla hauskoilla betonijaloillaan. Olin kuitenkin siirtänyt ne sieltä pois ja laittanut sinne liiterin kulmalle jemmaan. Nyt ajattelin, että koetan asetella ne tulevaan ruusukolmioon ison männyn alle. Ajattelun kirkkautta hiersi tieto siitä, että ne mokomat painavat vaikka mitä ja niissä mokomissa ei ole vedenpoistoreikiä pohjassa. No, kokeilija kokeilee toista konstia: voisihan pohjaan saada reikiä tai poistaa koko pohjan. Lyödä napsuttelin toisen tiilijärkäleen pohjaa kangella, ja kas, kohta oli neljä reikää pohjassa.
Innostuin niin, että moukaroin koko pohjan irti. Olipa betonirautaa ristiin-rastiin, mutta hyvin se hajosi kuitenkin. Toinen laatikko suvaitsi hajota siitä kohtelusta. No, ei se mitään. Kyllä niitä palasiakin voi käyttää sen ruusukolmion reunoissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti