Marjapensaat leikattu

Näin toukokuussa pitää leikata herukkapensaista vanhat versot pois. Senpä tein pari päivää sitten. Herukasta joutavat pois yli neljävuotiaat versot. Näin vanhat ja "uupuneet" versot saadaan pois syömästä elinnesteitä. Uudet versot saavat voimaa ilmestyäkseen juuristosta esille. Satoisuus paranee.
Näin aurinkoisina päivinä ovat ensimmäiset narsissit kukassa. Myös hopeatäpläimikkä on aloittanut kukkimisen.

 

Marja-aroniat alas

Marja-aronia-aita (kiva sana) on nyt leikattu alas noin 20 - 30 cm:n tapeille. Nyt jäämme odottamaan kesän kasvua, ja sitten seuraava leikkaus ottaa pois kaiken muun paitsi 15 cm uutta kasvua. Ja näin joka vuosi aina kesä-heinäkuun vaihteessa, kunnes aita on halutussa korkeudessa. Silloin jätetään vain 5 cm. Leikkaus yritetään tehdä niin, että aidan läpileikkauskuva olisi A:n muotoinen - silloin sekä ala- että yläoksat saavat valoa. Jos aita kasvaa haipakasti, tehdään toinen vuotuinen leikkaus maalis-huhtikuussa (meidän korkeudella ehkä huhti-toukokuussa). Marjasato menetetään, mutta saadaan sopusuhtainen aita.
Edellisen leikkauksen jälkeen oli niin paljon muuta hommaa, että leikkaukset unohtuivat. Niinpä marja-aronioista kasvoi vapaita, pitkiä, repsottavia varsia, jotka kyllä kukkivat ja marjoivat hyvin. Mutta ei ne marjat olleet niin hyviä, että mieli tekisi säilöä. Kivempi, että aita pysyy kuosissaan.

Vyötä itsesi!

Sateisena päivänä voi tehdä työtä helpottavia "tukitoimia". Tupen tekeminen oksasaksille on yksi semmoinen. Puutarhurille on suureksi avuksi, jos pihalla kulkiessa on mukana oksasakset eli "sekatöörit", niin kuin ruots-suomalaiset sanovat. Mitenkäs ne keikkuisivat mukana; tietenkin samalviisiin kuin puukko - vyöstä tupessa roikkuen.
Tupen tekoon tarvitsin kirpparilta ostetun laukun nahkaa, vahalankaa (puukot.fi  /siis ei pikilankaa vaan vahalankaa) ja työkaluja: sakset, pihdit, kolmen sorttiset äimät eli neulat ja sormustimen. Vyön olin ostanut jo männä vuonna. Tämmöinen siitä tuli. Nyt täytyy vain muistaa vyöttää itsensä, kun lähtee pihalle töihin.

Krookukset

Krookukset jo kukkivat.

Hui hirvee, mitä tuli tehtyä!

Kaadoin omenapuun. Tai oikeastaan tuhosin omenapuun, koskapa jätin rungot tököttämään pystyyn.

Periaatehan olisi semmoinen, ettei vanhoja isoja puita, eikä varsinkaan omenapuita saisi kaataa. Mutta nyt oli perusteita tehdä näin. Tämä puu oli vanha, kasvanut aika isoksi ja se varjosti suurta aluetta keskellä pihaa. Lajiltaan se oli erittäin myöhäinen. Omenat alkoivat normaalivuonna kypsyä joskus lokakuussa. Viime vuonna ne kypsyivät vasta marraskuussa, ja suurin osa ei kypsynyt ollenkaan. Joka syksy näiden omenoiden takia piti vahtia muumio-omenia, yrittää poistaa niitä ja kantaa niitä sankokaupalla maakuoppaan haudattavaksi. Mitä tekee omenapuulla, josta ei koidu muuta kuin työtä? Ei mitään. Sai mennä. Tulevaisuudessa tyrröttävät rungot tulevat toimimaan kärhöjen tukina. Tämän omenapuun alla olevalle nurmialueelle minulla on jo mojovat suunnitelmat olemassa.

Hankikanto huhtikuussa

Tänä aamuna oli kiva kuljeksia hankiaisilla. Eipä monesti tule tallustaneeksi näillä korkeuksilla, millä nyt on tuo hangen pinta. Se hankiainen auttoi hyvästi myös omenapuun leikkauksessa. Nyt on toinen omenapuu sopivasti leikattu.

Alkutalven lunta

Nyt ollaan vasta loppiaisessa ja lunta on ihan tarpeeksi eli turkasen paljon. Lumitöitä saa tehdä semmoisella kuntoiluasenteella, että kun heitän lunta kinoksen yli, niin se korvaa jumpassa semmoisen selän kiertoliikkeen sekä hauisvoimailun. 
Mutta orapihlaja-aita on nyykästynyt lumen alle. Toivottavasti oikenee keväällä.

Kovasti teen mittauksia ja suunnitelmia kohteena talon terassin korjaus.