maanantai 25. kesäkuuta 2018

Näinkin voi käydä

Katselin likusterisyreenin toimintaa sen kehitellessä kukkaterttuja, joita tänä vuonna tulee hyvin vähän. Huomasin sivuhaarassa kukkatertun, joka vaikutti lilahtavalta, ihan kuin tavallinen pihasyreenin terttu. Likusterisyreenin kukka on vaalea. Tarkemmin piti kummaa asiaa tutkia. Ja niinhän se olikin; likusterisyreeni on vartettu tavallisen syreenin runkoon peräti 60 senttimetrin korkeudelta. Rungossa näkyy vartekohta selvänä. Saattaahan olla niin, että japaninlikusterisyreenin juuri on herkkä pakkasille varsinkin pienenä. Mutta eipä asiasta virkettu ostettaessa, eikä nettitiedoissa missään mainita varttamisesta. Samapa tuo.
Nyt vain siis saha kouraan, ja pari alta lähtevää sivuversoa poikki.

Kukkimista siellä täällä

Nyt on jo aika ruusujen kukkia.
Pienen pieni Rosa 'Morden Blush' aikoo kohtapuoleen osallistua.
Näin kaunis on Rosa rugosa 'Ritausman' ensimmäinen kukka. Jostain syystä kaikki sen ensimmäiset kukkaset katselevat pohjoiseen päin. Samoin tekee erään kärhön kukat. Onko syynä kuivuus?
Rosa 'Ilo' on melkein täynnä kukkasia.
Kuvassa takimmaisena on lumipalloheisi (nyt kukinta jo ohi), valkoisena keskellä on perhoangervo ja alla edessä isotähtiputki punaisena.

sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Odotellessa kitkentää

Paitsi sateita, odottelen puunkaatajia. Haluan kaadattaa männyt rakennusten läheltä sekä raitaryhmän tien poskesta. Odotellessa en osaa oikein muuta tehdä kuin kitkeä rikkaruohoja ja erityisesti kurmoottaa vuohenputkija. Vuohenputkelta näppään pois kaikki vihreät lehdet, jotka vain havaitsen, ihan pienimmistä pienimmätkin. Ja sitten muutaman päivän päästä tarkastuskäynnillä sama uudelleen. Nimittelen näitä lehdykäisiä sijainnista riippuen pioneereiksi, agenteiksi tai viimeisiksi mohikaaneiksi. Nyt olen jo niin pitkällä tässä tuhotyössä, että tontin keskialue on siivottu - ainakin toistaiseksi. Vuohenputkisodassa ei voi herpaantua, vaan tilannetta on tarkkailtava ainiaan. Paitsi juurillaan, myös siemenillään tämä voimakasvi etenee parhaille kasvupaikoille. Kuvaa siitä mokomasta en tähän laita.

Ruusut alkavat kukkia

Ollaan vielä pikkukesässä eli juhannuksen alla. Ruusut kuitenkin aloittavat jo kukintaansa. Tässä malliksi Teresan ruusu

... ja sitten  pieni taimi, mutta pippurinen ruusu Malvankukka.

Saamme vielä hiukan odotella keskikesän korkeaa kukintaa, samalla kun kieli pitkällä odotamme sateita. Siinä odotellessa voin katsella pensaiden ja kasviryhmien värejä. Alakuvassa ovat esillä edessä vas. loistoangervot, oik. jalopähkämöt, takana keltajapaninangervot,

niiden edessä isolehtisiä kuunliljoja. Vas. takana on rusovuohenkuusama.

tiistai 5. kesäkuuta 2018

Siniset kukassa

Kuiva ja helteinen toukokuun loppu on saanut aikaan sen, että monet kukkijat ovat aikaisessa. Nyt juuri vuorikaunokit pötkähtivät sinisinä kukkimaan. Vuorikaunokki on reippaasti siemenillään leviävä perenna.
Minullakin on nyt näitä kukkivia tuppaita useassa kohdassa. Muuten se on kiva ja tuuhea pehko, joka ei jätä tilaa rikkakasveille.
Tämän vuoden suosituimmuusasemassa on nurmitädyke. Aikaisemmin olen suhtautunut siihen kuin pahimpaan rikkaruohoon, mutta nyt kun se kauniisti kukkii, olen saanut aatoksen, että "onpa hyvä maanpeitekasvi". Niinpä en sitä nyt revi pois; olkoot paikoillaan, ja katsotaan mitä sitten tapahtuu. Käsittääkseni sillä ei ole syvälle painuva juuri, vaan se herkuttelee pintamullassa. Kuvassa nurmitädyke alla ja sen yläpuolelle nouseva kesäpikkusydän, joka onkin tosi hyvä maanpeittäjä ja pitkään kukkija .

lauantai 26. toukokuuta 2018

Kaikki kukkivat toukokuussa!

Nyt toukokuun helteet näyttävät vaikuttavan siten, että kaikki kasvit kukkia rytistävät het´siltään toukokuussa. Patjarikko, tuoksumatara ja tietenkin kesäpikkusydän hömpöttävät nyt jo kukissaan. Pionitkin laativat nuppupallojaan innokkaasti.
Kultatyräkki on yleensäkin aikainen kukkija.

Herttavuorenkilvellä on hauskat kukat, kun katsoja vain malttaa kumartua katsomaan.

Helle ja kuivuus tekevät sen, että toukotöissä on pientä ongelmaa. Jos haluan jakaa tai siirtää kasveja, kuivuus vaikeuttaa uutta juurtumista. Pitäisi kastella ja kastella, mutta mistä vettä. Toinen ongelma on se, että nyt kasvit rynnivät kasvussaan suuriksi ihan ennätysajassa; semmoisen ison, kukkivan kasvin siirto on vaikeampi kuin pienen.
 

sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Kevään tohinaa

Kevätsiivous puutarhassa - mikä se on? Pikkuisen minäkin sitä harrastan, mutta vain pikkuisen. Keräsin liljojen ja muiden pitkien kasvien kukkavarret kasaan. Kasasta tuli melkein kuution kokoinen - no, oisko ollut puoli kuutiota ilmavaa kortetta. Sitten ruohonleikkurilla surrasin ne säpäleiksi: tuli yksi kottikärrillinen maanpeiteainesta heiteltäväksi sinne sun tänne.
Kuvassa näkyy edessä se alue, jossa kortteet odottelivat jauhamistaan. Pienempien lehtien ja korsien kanssa teen niin, että rukkaskäsissäni ryttään ne säpäleiksi ja heitän sinne, mistä ne löytyivätkin. Siinä on siivoukset! Idea on, että kasviaines palautetaan maahan muuttumaan takaisin humukseksi.
Keväiset värit ovat jotain toista kuin keskikesällä. Viirukirjokanukan nuoret lehdet ovat keväällä hennon vihertävät ja eivätkä vielä peitä varsien punaisuutta.
Vino ja nyyköttävä purppuratuomi kanukan vieressä on nyt kukassa.