sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Kuoppageolokijaa

Näin kun nyt olen pyrkinyt syventämään näitä ensimmäisiä istutuskuoppiani, olen pakostakin törmännyt paikallisiin geologisiin oloihin. Enkä nyt ihan justiinsa tiedä, vaikuttaako läheisen tien rakentaminen jollakin tavalla näihin oloihin. Mutta kuopista olen kuitenkin löytänyt a) kiviä ja b) mielenkiintoista soraa ja hiekkaa. Normaalia - OK. Humusta on kaikissa kuopissa noin 20 - 30 cm ensimmäisenä kerroksena.
Kiviä löytyy täältä tien läheisyydestä rutosti paljon. Yleensä ne ovat tuollaisen valkoisen rantahiekkakerroksen alla heti seuraavina. Ja siellä ne nököttävät ihan vieri vieressä. Ne eivät ole pyöreitä palleroita, vaan aika kulmikkaita ja osa on melko vaaleita. (Maallikon arvaus: moreenia.)
Useimmissa kuopissa on humuksen alla vaalea hiekkakerros - hyvin ohutta hiekkaa, hyvän rantahiekan tapaista. Vieressä olevassa kuvassa näkyy tumman humuksen alla vaalea hiekkakerros, jonka alla on vielä toinen, tummempi kerros hiekkaa.



Muutamassa kuopassa alla oleva kerros onkin ruskeaa  (punaruskeaa) soraa - paljon suurempi raekoko kuin edellisessä.





    Tässä kuvassa nämä hiekat ovat vierekkäin: vasemmassa yläkulmassa ruskeaa hiekkaa, keskellä vaaleaa ja ihan oikeassa alakulmassa vertailun vuoksi humusta mustanharmaana lapionmuotioisena paakkuna.

Viereisessä kuvassa on kuoppa, jossa  humuksen alla on ensin kerros vaaleaa hiekkaa ja sitten  punaruskeaa hiekkaa. Alimmassa kerroksessa näkyy olevan iloisia pensaiden juuria. Kiviä en vielä tavannut tästä kuopasta - luuraavat mokomat jossain.
Paikka on korkeuskäyrällä 110 metriä meren pinnasta, kallioinen mäki ja lähellä sen korkeinta kohtaa. Ja seutukunta on semmoisella alueella, jossa hyvin on voinut lainehtia muinainen Ancylusjärvi - tai ainakin joku jäätikköjärvi - semmoiset 10 500 - 9 000 vuotta sitten (8500 - 7000 eKr).
Ovatko kivet a) muinaisjärven rantakivikkoa, b) moreenikiviä vaiko c) tienrakentajien levittämä kivikasa? 

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Kangertamista

Tänään jatkui leuto syksy. Päätin vielä kaivaa muutamaa istutuskuoppaa syvemmäksi. Niissä olikin kivi kiven vieressä. Käytin kankea niiden pikkukivien irrottamiseen. Vaikutti siltä, että olin jonkun kivikasan päällä  kaivelemassa. Sain yhdellä urakoinnilla kolmesta pikkukuopasta kottikärrillisen kiviä!
Tämmöinenkin tetrapakkaus-kivi löytyi siellä kaivellessa:
Kantoja pihalla on nyt useita. Niistä se riesa syntyy keväämmällä. Ensimmäisessä kuvassa on kanto isosta koivusta (keskeltä pihaa) ja siitä jäänyt kaksihaarainen metrinen pölli, josta pitäisi joskus tulla "taidetta". Ja viimeisessä kannot, jotka ovat jäljellä koivuryhmästä tien vieressä.

tiistai 13. marraskuuta 2012

Marraskuun valoja

Lumet sulivat taas toisen kerran. Menin pihalle siirtelemään oksia toiseen kasaan - kun ei ollut muutakaan tekemistä. Sainpahan sieltä tien vierestä kasaa vähän matalammaksi. Siinä toljaillessa otin kuvan tästä pihan ykköskivikosta, kun se siinä loisteli marraskuisen aamuauringon kilossa. Se on etelän puolelle näin komea ja pohjoisen puolelle loiva.
Sama kivikko tasaisemmassa valossa:

 Alakuvassa näkyy pihan vallanneet oksakasat.
Seuraavassa on yhden puun rungosta jätetty tuoli. Sen edessä on pieni "kiviaihe", koska siinä oli semmoinen teräslenkki istutettuna maahan niin, ettei sitä saatu siitä pois. Siispä kivet sen päälle! Edessä on myös yksi syreenin istutuskuoppa.


tiistai 30. lokakuuta 2012

Kalkkia maahan

Tänään ripottelin 75 kg puutarhakalkkia tontille. Tämä kalkitustoimi oli sen verran myöhässä, että pakkaset olivat paakuttaneet kalkit pusseihin. Ja pussi painoi 25 kg. Tämä oli Kekkilän puutarhakalkkia, joka ei ollutkaan rakeista vaan jauhoa. Siinä sanottiin, että helppo levittää, mutta aluksi tuntui aika vaikealta, kun en nääs jaksanut nostaa sitä pussia. Mutta sitten hoksasin aukaista säkit keskeltä ja valuttaa sisältö kottikärryyn. Siinä kottikärryssä oli helppo lapiolla lyödä niitä pakkuja pienemmiksi ja sitten kuljettaa kärryssä koko kalkkilasti haluttuun paikkaan. Lapiolla sitten heittelin kalkkia maahan. Hyvin meni.
Nyt tulee leudompaa säätä ja ehkäpä sateitakin, joten kalkki menee hyvin kohti maata.

maanantai 29. lokakuuta 2012

Suunnitelmia korkeista pensaista

Nyt olen etsinyt tietoja pensaista (lehtipensaista) ja niiden korkeuksista. Ajatukseni on, että pensaatkin muodostavat nousevan "aallon" kohti Koskentietä. Lopullisen kasvukorkauden mukaan (tavallisimipia?) pensaita ovat tällä kasvualueella:
3 - 10 m pilvikirsikka
2 - 4 m kiiltoheisi, villaheisi
2 - 3 m rusokuusama, 
lännenheisiangervo, 
lumipalloheisi
1,50 m keltakotakuusama, 
marjasinikuusama, 
kultaherukka
sinikuusama, 
taikinamarja, 
idänvirpiangervo, norjanangervo
syyshortensia
1 m   pensashanhikki
0,50 - 1 m kevätatsalea, 
pikkusyreeni, 
vuohenkuusamat, 
kuninkaanangervo
0,50 m  marjasinikuusama Anja
20 cm  grönlanninhanhikki,
lamohietakirsikka, 
lamoherukka.
Kasvitietoja löytyy mm. sivuilta Suomalainen taimi, Puutarha Tahvoset, Harvialantaimi ja Taimikko Ruhanen.
Minun ykkössuosikkini on tietysti lännenheisiangervo, josta minulla on hyviä kokemuksia Kausalasta. Toiseksi suosikiksi saattaa tässä ajan myötä tulla pilvikirsikka (joka on joko puu tai pensas).
Näiden (joidenkin) pensaiden mukana tulee olemaan tuijaryhmä ja ehkä jokunen kuusi (en tiedä vielä mikä).
Katsaus eteen päin: tämän kirjoitin kesällä 2019. 
Pihallani on tien vieressä epämääräisissä riveissä
- 3 lännenheisiangervoa; voivat hyvin, kasvaneet noin 180 senttisiksi,
- 1 kiiltoheisi; voi hyvin, kukkii, oli hidas kasvussaan,
- 2 rusokuusamaa, eivät näytä hyviltä, matalia ja kärsiviä,
- 1 kultaherukka; vähän liian rento, mutta voi hyvin.
- 3 marjatuomipihlajaa; mallia "puu" (ei "pensas"), voivat hyvin, tekevät marjoja, pituutta on yhdellä noin 2m, toiset lyhyempiä, sutajakoita, eivät mitenkään pulskia,
- 2 taikinamarjaa; alkuvuodet hyvin hitaita kasvamaan (syynä ehkä varjostava raita), nyt voivat hyvin, korkeus vain 60 cm, en ole leikannut,
- 1 idänvirpiangervo; voi hyvin, tekee juuriversoja ehkä liikaa, korkeus noin 2 m,
- 2 mustilanhortensiaa ja 2 kuutamohortensiaa; voivat hyvin ja kukkivat kokeasti, nyt 2019 yksi kuoli, kun myyrä söi juuret, korkeus 160 - 120 cm,
- 1 pihasyreeni, oli alkuksi hidas, nyt voi hyvin ja kukkii, korkeus noin 180 cm,
- 1 koiranheisi, voi hyvin vaikka kirvat syövät lehtiä paljon, korkeus noin 220 cm,
- tuijia on eri-ikäisinä ainakin 15, voivat hyvin, 'Brabant' oli nopeasti kasvava, nämän muodostavat varsinaisen näköesteen paikoitellen,
- 3 metsäkuusta; voivat hyvin, näitä olen leikellyt melkein joka vuosi, jotta ne tuuheutuisivat,
- nurkalla on koivuangervoja 6 kpl, voivat hyvin.

torstai 25. lokakuuta 2012

Omenat

Tänään ravistelimme omenat alas puusta, koska oli jo semmoinen pakkaspäivä. Tämä omenapuu tuottaa punaisia talviomenoita, jotka olivat aika kitkeriä silloin elo-syyskuussa, mutta nythän niitä jo syö. Voi olla, että emme saa kaikkia syötyä.
Toinen omenapuu oli varjossa eikä siinä nähty kuin kaksi omenaa. Nekin hävisivät männyn kaatuessa siitä vierestä maahan. Ne vaikuttivat vaaleilta omenoilta.
Kauppareisulla kävin ostamassa puutarhakalkkia kolme säkkiä  á 25 kg.

Kalkkia pinta-alalle

Eilen oli hiukan sateinen päivä ja plussan puolella. Tänään on ensimmäinen pakkasaamu tänä syksynä. Löysin eilen liiteristä vajaan säkin puutarhakalkkia; se oli 20 kilon säkki. Ripottelin kalkit tuonne maahan. Eihän sitä riittinyt kovin isolle alalle. Sanovat, että kalkkia pitäisi ensikalkitukseen olla 30 kg per aari ja sitten joka komas vuosi ylläpitokalkkia 10 - 15 kg per aari.