Vierailijat kaukaa ja läheltä

 Muutamaviikko sitten löysin semmoisen "aikavierailijan", joka oli ehkä kuitenkin lähialueelta kotoisin. Se on horsmakiitäjän toukka. Aika jyhkeä otus, pituutta sormen pituuden verran, mutta näköä niin että pelottaa ketä tahansa. Laitoin sen jatkamaan aikamatkaansa horsman lehdelle. Se vaikutti olevan aika jäykällä tuulella - ei liikutellut itseään. Ehkäpä koteloituminen oli jo lähellä.

Pari päivää sitten lueskelin terassilla ja kuulin pienen kaukaisen äänen: joku ehkä lentää taivaalla! Katse ylös:  näin viisi kurkea lentämässä aika korkealla. Suunta oli luoteesta kaakkoon. Seurasin kurkien lentoa. Muutaman hetken päästä jostain liitää lompsahti neljä muuta kurkea kohti näitä viittä, ehkä suunnasta itä. Nätisti ne hissun kissun muodostivat yhteisen auran, jonka suunta olikin sitten suoraan etelään. Olivat melko kaukaa tulossa ja pitemmälle menossa.

Kesän mittaa huomaan lähivierailijan kurkkivan: terassin alta piipahtaa sisilisko esiin. Se on hyvin pieni, mutta ehkäpä se löytää jotain syötäviä hämähäkkejä terassin alta.

Muutama päivä sitten aikoi yksi muukalainen tulla ihan ruokavieraaksi: keittiön pöydällä vaelsi pienen pieni leppäkertun näköinen. Se oli musta pallukka, jossa oli kaksi punaista pistettä - ehkä se oli nimeltään kaksipistepirkko. Kokoa oli vain kolmen millimetrin luokkaa. Ohjasin vieraan kohteliaasti ulos  - enhän tämmöistä otusta ole ennen tavannutkaan.

Päivänlilja Frans Hals

  Päivänlilja Frans Hals on tänä kesänä näyttäytynyt minulle yllätyksellisen  komeasti. Nyt näyttää uusia kukkanuppuja tulevan aina vaan. Pihan keskellä siis paistelee kelta-oranssi kukkarypäs.

Alkujaan herra Fans Hals oli hollantilainen taidemaalari, jonka maalauksista on nyt olemassa museo. Värit liljassa ovat samanoloiset kuin hänen maalauksessaan, joka tunnetaan nimellä "Peeckelhaering" ja suomalaisessa wikipediassa nimellä "Mulatti".

Värikkäistä puuliljoista eräs komeimmista on nimeltään Altari. Yksi yksilö minulla on kovin tasapuolinen: se on laatinut kukat jokaiselle suunnalle, paitsi sille, jossa vastassa on iso ruusupensas varjostamassa (länsi). Tämä lilja on kestävin puuliljoista.

Outoa ja kummaa

Sienimaailma on suuri ja ihmeellinen. Kannolla köllivä sieni onkin

nimeltään ratapölkkysieni. Tänä vuonna se on saanut aikaiseksi yhden ison ja pari pientä itiöemää, joita tonttu Fasu vahtii.

Mutta mitä onkaan ilmestynyt lahoavan raidan rungolle? Ei ole nyt tietoa,

olisiko se joku paranvoi, nahakka, vuotikka vaiko kelmukka. Ei se varmaan ole myöskään orvakka, rypykkä tai käsnäkkä. Mutta sudenmaito olisi kiva! Hauskoja nimiä on sienimaailma täynnään; niitä löytyy kuvien kera mm. sivustolta  https://eskonkuvat.kuvat.fi/kuvat/Suomen+sienet++2009-2018/  .  Pinnaltaan tämä minun otus oli vielä eilen hyvin pehmeä, tänään on jo kovahko. Pieni etäpesäke napotti voikukan lehdillä vieressä.

Räkättirastaan pesä tuottikin yllätyksen. Kun uteliaana menin katsomaan

räkätin entistä asuntoa poikasten lähdettyä, oli minulle yllätys että pesä on siisti, ympyrjäinen ja reunoiltaan kova kuin mikä. Eipä tuommoisesta penskat päässeet tippumaan. Räkätti teki pesänsä vajan päädyssä kasvavan kärhön ylimpien versojen sekasotkuun katon lappeen alle. Eipä siellä satanut, ja kärhötuki antoi sekin jotain turvaa.

Luontoretkellä Seuralan ylätontilla

Seuralan yläpuolella on alue, jossa nyt kasvaa monenlaisia kasveja omenapuun, mäntyjen, koivujen ja vaahteroiden alla.

Siellä kulkiessa näet alkavan kesän terveisiä tuomassa puna-ailakit, niittyleinikit, harakankellot, koiranputket ja yllätyksenä pienet punaiset ruusut. Tontin reunamalle karanneen ruusun kukka on pieni, vaaleanpunainen ja yksinkertainen (viisilehtinen) ja kukkii nyt kesäkuun alussa.

Olisikohan kyseessä orjanruusu, koiranruusu vaiko metsäruusu? Tämä ruusu kertoo vanhasta ajasta, jolloin tällä tontilla oli ns. postitalo eli talo, jossa oli postitoimisto ja asuntoja, ehkä kauppakin ja pihalla ruusupensas. Mutta miksi nämä ruusut ovat maanrajassa, tuskin havaittavissa? Olisiko niin, että joitakin vuosia sitten tehty raivaus oli tehty niin tarmokkaasti, että kaikki vihreä sai katketa? Sen jäljiltä ovat nyt noin 60 vuotiaat ruusupensaat hädin tuskin 20 senttisiä. Voi kauhistus!

Muita kasveja, joita näemme siellä, ovat mm. meille tavalliset karhunputket, ohdakkeet ja takiaiset, pörriäiskasvit. Muutamissa kohdissa yrittää menestyä Euroopan hienoin kasvi niittymesiangervo. Senkin menestys näyttää olleen ihmisen armoilla; kasvit ovat kovin pieniä eivätkä kuki – tosin paikka on kuiva. Niittymesiangervo onkin niin hieno kasvi, että se kukkii siemenvaiheesta vasta yhdeksäntenä vuonna. Siispä opiskelemme tunnistamaan sen lehdet.

Tontin kulmalta, ison kiven pohjoispuolelta löytyy lämpäre kivan näköistä imarretta ja pihlajan versoja. Vieressä näemme lahoamisen ja elämisen jälkiä, kun muinoin katkottujen puiden juuret vanhenevat, mutta vierestä lähtee uusi pihlaja.

Uusinta uutta on tontin keskellä pienesti kohoava, pitkulainen lahotuskumpu. Siihen keräsimme alimmaisiksi isojen ruusupensaiden piikkiset oksat. Päälle laitettiin havuja ja muutamia oksanköllyköitä, jotta piikkioksat eivät lähde liikkeeseen.

Näiden kasvien seassa lupiinit yrittävät valloittaa koko alueen. Voi kauhistus, miten paljon lupiinin pieniä versoja on joka paikassa! Lupiinit saivat alustavasti lentävän lähdön, kun katkoin niitä pikkuviikatteella. Lupiini on vahva vastus, se yrittää vallata tontin kahdesta suunnasta Taivalmäentieltä ja Koskentieltä päin. Kuka voittaa tämän taiston? Lupiinilla on voimakas porkkanamainen juuri, johon se varastoi kasvuvoimaa. Samoin sen siemenet ovat hyvin itäviä. Näillä eduillaan ja myrkyillään se valtaa alaa kaikilta muilta kasveilta. Jos jotain pitää katkoa, niin lupiinia. PS: syyskuun alussa kävin taas vihaamassa lupiineja Seuralan tontilla. Huomasin, että varsinkin kuivimmilla paikoilla oli heikkokuntoisia lupiineja, mutta polun varressa varjoisassa oli rajua kasvua. Taas viikate teki tuhojaan. Katsotaanpa seuraavana keväänä!

Seuralan tontti on mukava retkikohde vaikkapa pienten lasten kanssa. Kasvien ihmettelyä kannattaa harrastaa kaikenikäisten.

Tämmöinen oli tontin talo, silloin kun lupiinista ei ollut vaivaa.

Ekotekoja tontillesi 26.5.2024

 Tonttu kun olen, niin olen pystynyt sopimaan Sorsakosken kyläyhdistyksen kanssa yhteistoiminnasta: olen voinut mainostaa yhdistyksen nimellä opetustapahtumaa, jota olen markkinoinut nimellä "Ekotekoja tontillesi".  Ensimmäinen tapahtuma on su 26.5. klo 14 ja paikka on tontun piha eli Taivalmäentie 7, Sorsakoski. Sinnepä sitten rientävät ne muutamat... Autot voi jättää mm. koulun parkkipaikalle. Tapahtuma on ilmainen eikä sisällä tarjoilua. Säävaraus ilmeisesti pitää laittaa.

Seuraavat tapahtumat ovat sitten su 30.6. ja su 21.7. klo 14. Silloin katselemme vielä kriittisemmin, miltä se touhu oikein näyttää.

Kiertokävelyn aikana katselemme, miltä näyttää kun ekotekoja on toteutettu. Eihän se hyvältä näytä - kamalaa räpöstelyä. Keväisellä pihalla käyskely sisältää "ekosaarnan". Tulen selostamaan, miksi näitä ekotekoja olen harrastanut. Yritän selvittää, mihin näkökulmiin, tietoihin tai arvoihin toimeni perustuvat.

Tässä lista ekoteoista:

1. Kasvata keto.

2. Pienennä nurmikkoa.

3. Tee lahotuskumpu. Älä polta mitään. Harrasta vain hidasta polttamista eli lahottamista. Lahotus edistää mm. sienien toimintaa. Sienien toiminta tukee kasvien hyvinvointa. Sienet askaroivat myös humuksen lisäämisessä.
   

4. Jätä pöllit ja oksat lahottajille.

5. Älä pyri siisteyteen. Älä haravoi. Ajattele matosia: ne syövät vain irtonaista vihreätä, ne etsivät sapuskaansa vain yöllä. Kuolleen kasviaineksen palautuminen lahoamisen tai matosten syöminkien kautta takaisin multaan on tärkeätä.
   

6. Ripsuttele pikkujätteet sinne tänne pensaiden tykö, esim kahvinpöröt. Syö perunat ja omenat kuorineen. Älä osta (lentokoneella tuotuja) appelsiineja tai banaaneja. Pyri vähäisen biojätteen tuottamiseen.

7. Kasvata mieluummin maanpeitekasveja kuin pidät pensaiden alustat mustalla mullalla. Maapohjan kuivuminen on pienempää ja on tilaa monimuotoisuudelle.

8. Ruohonleikkurisi toimii sähköllä.

9. Suvaitse elukoita. Myyrän tekosista ei kannata suiviintua.

10. Anna luonnonkasvien kasvaa: kevättaskuruoho, leskenlehdet, voikukat, nokkoset, karhunputki, pajut, ym.

11. Jätä marjoja linnuille: saskatoonit, herukat, aroniat, koristeomenat,... Järjestä niin, että näitä marjapensaita on tontillasi, esim. isotuomipihlaja, pilvikirsikka, kiiltoheisi.

12. Järjestä niin, että sinulla on mesikasveja: yksinkertaiset pionit, vaahtera, lehtoängelmä, niittymesiangervo ja sen sukulaiset, syyskukkivista kissanminttu  ja nauhukset, mesipensaat kuten keltavuohenkuusama, ym.

13. Tutustu kimalaisiin, myyriin, perhosiin, sieniin, matoihin, kasvien ja varsinkin puiden ja maaperän biologiaan. Lainaa kirjoja kirjastosta.

14. Mieti, mikä on kauneuskäsityksesi, suhteesi ilmastonmuutokseen ja monimuotoisuuteen, sitoutumisesi ihmisten kulttuurikäsityksiin. Millainen puisto on kaunis? Milloin nurmikko on kaunis? Onko ihmisen nurmikko kauniimpi kuin luonnon nurmikko? Painaako ihmisen kauneuskäsitys enemmän kuin luonnon monimuotoisuus?

15. Tutki, onko sinulla tarpeeksi tietoa luonnon toiminnasta. Oletko lukenut kirjan Kirsi Lehto: Astrobiologia ? Tajusitko, mistä se kertoo? Se kertoo kasvien tärkeydestä planeetallamme.

16. Mieti, mitä haluat osaltasi olla tekemässä. Pieniä asuintaloja on Suomessa noin 1 250 000. Jos jokainen ruokakunta istuttaisi yhden uuden pensaan tai puun, sehän tekisi siis...yli miljoona kasvia lisää monimuotoisuudelle! Vai haluatko olla se, joka ei tee mitään?

    Tässä voin viitata myös aikaisempaan (23.11.2023) postaukseen, jossa enemmän kirjoitin nurmikoista.
    

     PS:  Kutsu tapahtumaan ei tuottanut kummoista tulosta: yksi vierailija. Taidanko heittää kirveen kaivoon? Onneksi ei ole kaivoa - on vain pikkukirves.

 

Aurinko paistaa, nyt kaikki penskat ulos!

 Tänään huusi muurahaiskuningatar :  Aurinko paistaa, kaikki penskat ulos! Tottelevaiset, mustat muurahaiset mylläytyivät keon päälle aurinkoon. 

Tonttu tuli katsomaan: huomasi keon aivan mustana, kuhisevana kumpuna. Oikein piti tarkkaan tiirata, ovatko nuo kaikki todella muurahaisia. Ovat ne: muurahaisia toinen toisensa päällä. Pienimmät jäivät alle. Tomerimmat vartijat hyökkäsivät valokuvaa ottavan tontun kengille.

Tänään tonttu näki eka kerran eläissään lieron menevät madonreikään. Ensimmäinen havainto oli, että pitkä, noin 20 senttinen liero hitaasti matkaa jonnekin. Noin metrin pituisen maallisen matkan jälkeen pysähdys, ja liero oikein körmisti etuosaansa ruvetessaan suunnistamaan alaspäin. Parin kymmenen sekunnin päästä liero oli häipynyt omaan koloonsa. Madonreikä oli maassa aivan huomaamaton paikka.

Pensaiden talvi 4

Taitaa pensaiden talvi olla lopullaan. Takatalvi hyinen on kuitenkin heittänyt uusia lumia pensaiden päälle. 

Kyllä tästäkin toivutaan. Nyt voitiin jo ennen tätä takatalvea nähdä, kuinka hyvin mm. viirukanukat ovat oikaisseet itsensä. Talvellahan ne olivat aivan köntällänsä. Nyt niiden punaiset varret odottelevat toukokuuta.