Taitaapi orapihlaja nyykistyä lumen ja marjojen painosta. Suunnitelmissa on kahden pitkän nuokkuva oksan sahaaminen pois ensi keväänä. Silloin tähän pusikkoon jää kasvamaan nuoria versoja suoraan ylös, niitähän aion kasvattaa ilman sivuoksia niin kauan, että ovat tarpeeksi ylhäällä - eivätkä raavi pipoa päästä.
Pihan keskialueella on viime kesän ajan ollut peitto, jotta vuohenputket kuolisivat. Siihen kahden omenapuun välimaastoon olen aikonut rakennella aurinkoisen oleskelutilan.
Sen lähellä polut risteilevät suuntaan jos toiseenkin, mutta sopisi siihen jokunen ruusupensaskin. Kuvassa punaisella kysymysmerkillä on esitetty uusia kasveja tarvitsevat alat läheltä tulevaa oleskelupaikkaa. Toistaiseksi olen ajatellut matalia ruusupensaita, jotta niiden yli voisi nähdä takana nousevan perennakeskuksen. Nyt ruusujen vaihtoehdot ovat nämä: 'Morden Snowbeauty' (valkoinen), 'Sointu' (vaal pun/valkoinen), 'Bill Reid' (keltainen), 'Emily Carr' (punainen) ja 'De Montarville' (punainen). Lisäksi vielä yksi iso ruusu eli suomalainen ruusu 'Ilo' (vaal.pun.). Tilaus on tehty (27.2.2015).
Tontumpikin kai huomaa, että tässä on puolikerrottuja ruusuja. Nehän ovat kyllä tarpeeksi kauniita tontuille. Mietiskelen tässä, että nuppujen mätätauti jyllää kovimmillaan täyskerrotuissa ruusuissa (niin kuin viime syksynä). Olisiko niin, että nämä puolikerrotut pärjäisivät vähän paremmin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti