Viime päivinä olen rapsinut omenapuiden pikkuoksia ja sahaillut mäntyjä. Hyvä hankiaiskeli auttoi asiassa. Jokavuotisessa omenapuiden leikkaustouhussa päätin nyt leikata vain pieniä oksia varjoisista paikoista ja poistaa ylöspäin kasvaneita vesiversoja. Tätä ennen piti kuitenkin käydä eräänlainen omenasouvi: toiseen omenapuuhun oli jäänyt syksyisiä omenia kiinni aikamoinen määrä. Moni omena näytti kantavan muumiotautia pinnassaan. Yksi sankollinen putoili ravistelemalla. Toinen sankollinen oli tiukemmassa. Ne piti haroa irti pitkävartisella oksaleikkurilla. Oksien leikkaamisen jälkeen hangella on aikamoinen kasa risuja jäniksille syömisiksi.
Sahauksesta innostuneena jatkoin mäntyjen alla. Parissa männyssä oli paljon oksantynkiä jäänteinä siltä ajalta, kun ei oikein välitetty sahatun oksantyngän jäämisestä runkoon. Ripusteltiin vaan linnunpönttöjä niihin. Nyt hinkkasin oksasahalla (joka toimi yllättävän hyvin) näitä tynkiä pois, jotta männyn kaarnankasvu pääsee umpeuttamaan oksahaavan kohdan tulevina lähivuosina. Paljon niitä puutappeja löytyikin - ensimmäisestä puusta heti parikymmentä! En olisi uskonut, jos en itse laskenut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti