Pari kolme päivää on ollut lumisateita, ja maahan on kertynyt noin 10 cm:n lumikerros. Ennen tätä lumista jaksoa ehdin siirrellä muutamia laakeita, isoja astinkiviä, joilla parantelin entisiä polkujani. Kivipoluilla on näköjään hankalaa, että astinkivi on liian pieni tai kapea; kesäinen kasvu pyrkii piilottamaan kiven, ja sittenpä onkin vaikeaa tonttujen siellä koikkelehtia. Pitää siis korvata näitä ensimmäisiä pieniä kiviä vähän isommilla - jos sellaisia vaan löytyy.
Taas tuli todistetuksi se, ettei pidä hötkyillä hommissaan. Joskus syyskuussa löysin mullasta isohkon kiven aivan tuolta tontin itärajalta. Sain sen nostettua maan pinnalle, mutta siirtäminen olikin mahdotonta.
Jätin sen könköttämään pienten kivien varaan siihen paikoilleen. Ajattelin, että jospa joku sukulaistonttu sen nostaisi kottikärrille. Vaan tulipa tuo lumisade sitä ennen. Juolahti mieleen, että saattaisiko tuo liikkua ja liukua lumikolan päällä. Ja ei kun kokeilemaan. Liikkuihan se. Vaikeinta oli saada se kivikönkkö siihen kolaan. Sitten kun se nuljahti siihen, niin siinäpä pysyi.
Kola kulki tyylillä "vetäisy oikealta ja sitten vetäisy vasemmalta - liikkuu". Perille päästiin tulevan kivireunuksen työmaalle.
Olipas kätevää :) Hyvää marraskuuta :) Terkuin Viherrilli
VastaaPoista