Olin eilen rakentelemassa kivireunusta ruusukolmioon. Totesin, että isot kivet loppuvat ennen kuin reuna on valmis. Multaa kärrätessä muutama päivä aikaisemmin olin kuitenkin havainnut nurmikossa keskellä pihaa ruskean läikän ja ihmettelin, mistä se johtuu. Ajattelin sitten, että siinä alla täytynee olla kivi tai kallio. Näin kuivana aikana kallion päällä oleva nurmikko kuivuu enemmän kuin muualta. Sittenpä kivipulan tavoittaessa kokeilin talikolla sitä kohtaa: kivihän sieltä kolahti vastaan. Rupesin sitten eilen sitä kaivamaan ylös.
Osottautui, että nurmen alla makasi laakea, kolmion muotoinen, iso kivi, oikea jytky. Ensin vaikutti, ettei se nouse siitä, mutta kun sain reunoja putsattua kuivasta hiekasta, alkoi se jo antamaan periksi ja nousi hissunkissun. Kovan raatamisen jälkeen lopetin kello 19; kivi jäi kenkottamaan kuoppansa reunalle.
Ikävä kyllä tällä kivellä on tuolla kuopassa iso "maha", joten kiven toista päätä on aika vaikea kangella nostaa. Mutta tänään jatketaan kiviurakkaa. Toivon saavani tästä kivestä sen puutuvan reunapalasen ruusukolmiooni.
Ja tässähän tämä kivi nyt seista topottaa oikealla paikallaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti