Väreillä syksyyn

Syksyn värejä näkyy nyt puutarhassa. Mahtaisiko tässä olla komeimmat syksyn lehdet? Nämä ovat kiiltoheiden lehtiä.

Pensaat antavat punaista sävyä polun reunalla. Tässä on japaninkelta-angervoja ja kuunliljan keltaisia lehtiä.

Japaninhappomarja vaihtaa värejään syksyllä (alla).

Syksyn yllärinä sattui löytymään tällainen "kakku":

Joku hyönteisporukka on rakennellut keramiikkatetran sisälle huokoisen kakkaran, jonka materiaalina on pelkästään jotain hienonhienoa kasviainetta, ihan kuin ruskeina perunalastuina. Veikkaan tekijöiksi muurahaisia, koska tetran alle ei isompi eläin mahdu. Näin syksyllä tässä kehitelmässä ei enää ollut yhtään elukkaa. 
PS: aikaisemmin luulin, että rakennusaine olisi hiekkaa, mutta ei se ole: aine kellui veden pinnalla, kun pesin tuon alustan.

Puuta pitkälleen

Viime päivinä olen puuhastellut tukkityössä. Olen sommitellut puupölleistä polkujen reunuksia. Siinä työssä tuntuu, että puupölli on oikea tukki - mutta eihän se ole, pituutta pöllillä on parhaimmillan vain 150 cm. Paksuus sitten vaihtelee, mikä saattaa tuntua selkärangassa, kun noita pöllejä vähän nostelee.
Puupöllit ovat kaadetun ison raidan rungoista. Aiempina vuosina olin jo hiukan laitellut toisen raidan rungosta ja oksista samanlaisia polkureunuksia (elokuun alussa 2016). Nyt olin sitä mieltä, että muutamat niistä joutaa uusia, koska entiset olivat kovin ohutta tavaraa  verrattuna näihin uusiin pölleihin. Enin osa pölleistä menee ihan uusiin paikkoihin polkujen reunoille. Tällaiselta rupeaa sitten näyttämään useammassakin kohdassa, kun projektista tulee valmista. Tämä on osa sitä lahopuutarha-ajatusta. Ja toimii hyvin!

Tässä kuvassa on uusia reunapuita ja alinna vanha raita reunuksena; sen havaitsee siitä, että siinä on lahosieniä näkyvillä.

Kumpu kohoaa

Monien projektieni seassa on kumpuprojekti, projekti nro 2/2018. Tontin pohjoisreunalle  on tekeillä pari lahotuskumpua. Niissä kaikenlainen risu- ja puuaines alkaa lahota pikkuhiljaa humukseksi. Alimmaiseksi olen kerännyt risut, herukoiden ja muiden pensaiden leikkatut versot, omenapuun oksat ja kaikenlaisen vihreän jätteen, jota on kitkiessä löytynyt. Osa tippuneista omenistakin meni kumpuun. Nyt viimeksi olen saanut köijättyä puupöllit päälle makaamaan kummun suuntaisesti - viimeinkin nyt, kun ne pöllit sahauksen jälkeen ovat hiukan kuivuneet kevyemmiksi. Ja viimeiseksi niiden päälle tulee vielä nurmituppaita nurin niskoin aseteltuina. Nurmituppaita olen saanut projektista nro 3, jonka aikana olen repinyt nurmikon pois vanhan omenapuun tienoolta. 
Tällaista tavaraa piiloutuu lahotuskumpuun:

Ja tältä kumpu näyttää sitten, kun roipe on peitetty nurmituppailla.

 Sitten vaan odottamaan, kuinka luonto hoitaa maaduttamisen omalla aikataulullaan. Ei passaa hötkyillä.
Siinä touhutessa huomasin maassa tämän syksyn komeimman lehden, joka on pudonnut rusotuomesta.

Kaivopumppu-Sepen viime vaiheet

Aikaisemmin kehuin kaivopumppu Pikku-Sepeä. Tänä kesänä se teki tenän. Nyt purin pumpun ja katsoin sen sisuksiin: alatiiviste oli irronnut väliköstään, repsahtanut ja katkennut.

En ruvennut tilaamaan osia, vaan laitan Sepen nyt koriste-esineeksi kannon päähän.
Sepe olikin aika hidas nostamaan vettä, ja voimaa siinä kysyttiin varsin paljon ennen kuin saavi oli täynnä. Tukeva hankakeppi sankon jatkeena on parempi konsti - ja nopea.

Kyllä puukin haluaa

Keskellä pihaa kasvanut omenapuu sai kovaa kohtelua alkukesästä, kun sahasin siltä oksat pois. Tarkoitukseni oli jättää semmoinen taiteellinen torso seisomaan uuden kasvialueen keskelle. Puun ja alueen isojen kivien ympäriltä raavin nurmet pois, kaivoin pintamaatakin poistettavaksi. Tämä työmaa on vielä kesken. 

Omenapuu kuitenkin osoittaa mieltään jo tänä kesänä. Se on kasvattanut uusia versoja hirmuisen paljon. Versoja lähtee sekä rungosta että ylhäältä muutamasta haarasta. Lisäksi maasta pukkaa juuriversoja. Kaikki tämä siitäkin huolimatta, että olen maata möyhiessä katkonut ja paljastanut omenapuun juuriakin suuren määrän. Kasvun hinku on kova.
Onhan näitä halukkaita muitakin: myyrä tai sen kaveri kontiainen.

Olen suhtautunut asiaan rauhallisesti; jos kerran myyryläiset haluavat täällä elää, niin olkoot. Mitä minä sitä mestaroimaan. Haittahan on pelkästään esteettinen.