Nyt hän on kaatunut lopullisesti: laho koivun pöllikkä, joka seisoi naapurissani ns. kunnan maalla eli tonttien välikössä, kaatui maahan.
Sanon pölliä häneksi siinä tarkoituksessa, että hän ei ole mitätön osa luontoamme vaan yhä edelleen - pötkällään ollessaankin - merkittävä olio. Puun lahoaminen normaaliin tapaansa tarjoaa monenlaista syötävää, kolopaikkaa ja suojaa monille eliöille. Onhan siinä tätä touhua ollut jo aika monta vuotta, mutta jatkukoon yhä edelleen. Ainoa siirto, jonka tein, oli nostaa viereisen pihdan alle jääneet oksat ylös.
Tyvipuolen repeämä, joka on ilmestynyt kaatumisen seurauksena, on lahoa pitkänomaista höttöä jo valmiiksi. Se maatuu hyvin nopeasti. Jään kuuntelemaan, kuinka tikat tulevat hakkaamaan pölliä edelleen tohjoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti