Näin talvella tontutkin kuuntelevat radiota ja sieltä he kuulevat jänniä asioita. Kuten vanhan kunnon laulun Muksujen esittämänä: "Miten mielelläni, miten mielelläni". Runon on kirjoittanut Anselm Hollo (1934 - 2013). Nykytonttu sitten huomaa, että Anselmi on ollut kaukaa viisas näkijä-tonttu: hän huokailee tässä runossaan vihreän, elävän maton perään. Ihan niin kuin me nykytontut nyt teemme. Anselmi ja Muksut tekivät näin muinaisella 1960-luvulla.
Miten mielelläni, miten mielelläni
puhuisinkaan suuresta ilosta.
Maan ja taivaan mehuista
ja rakkaudesta.
Miten mielelläni, miten mielelläni
liimaisin pyöreän auringon
keskelle taivasta,
keskelle taivasta
levittäisin rehevän ja vihreän maton,
elämää kihisevän vihreän maton.
Miten mielelläni, miten mielelläni.
Kuvassa mattona ketohanhikkia kukkimassa. Ketohanhikki on vaatimaton luonnonkasvi, joka erottuu hopeanhohtoisilla lehdillään. Se viihtyy monenlaisilla paikoilla, kuivassa tai multavassa maassa, ja kestää hyvin kulutusta eli päältä kävelyä. Se etenee maarönsyillään. Suosikkini.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti