Pihavarastoko pitäisi olla?

Hiukan on tässä tuumailtu, jotta pitäisikö olla olemassa pihavarasto. Näkyy olevan niin, että nykyinen pieni vaja täyttyy polttopuista niin tarkkaan, ettei sinne paljon muuta mahdu. Tavaraa on kuitenkin paljon: on kesäkalusteita, auton renkaita, lumilinkoa ja ruohonleikkuria sun muuta roinaa. Paikkaakin olen katsellut. Tuonne pohjoisrajalle se saattaisi mahtua niin, ettei se häiritse ketään eikä mitään. Siellä se olisi kätevästi saatavilla.
Mutta millainen? Siinäpä se: tilattuna valmistajalta esim. osina vaiko paikalle rakennettuna. Miltä valmistajalta? Ja millä hinnalla? Netissä näkyy olevan valmistajia aika paljon.

Perennojen unelmointia

Perennapenkkien suunnittelu tuntuu työläältä. Mutta jostakin se on aloitettava ja voihan sen aloittaa näin talvella.

Ihan ensin on siirrettävä viime kesänä tuodut kasvit auringosta hieman enemmän varjoon: esikko, jaloangervot ja pikkutalvio viihtyvät paljon varjommassa kuin se paikka, johon ne viime kesästä jäivät.

Ensimmäinen perennapenkki on varmaankin aloitettava keskeltä pihaa, siitä grillin ja purppuratuomen takaa. Se on aurinkoinen paikka.

Seuraavassa hieman niitä perennoja, joita ainakin haluaisin löytää ensikesänä istutettaviksi ja joista minulla on jo kokemusta.

Aurinkoisen paikan perennoja:

Kurjenpolvi on pitkään kukkiva ja kaunis melko suurena kasvustona. Edellisellä pihallani se tarvitsi tukea reunoilleen.

Kultatyräkki on oma suosikkini. Se on värikäs niin alkukesästä kukkiessaan kuin myöhäiskesälläkin.

Tarha-alpi on melko korkea perinneperenna, kukkii komeasti, pyrkii leviämään reilusti, jos on hyvää multaa.

Pionit olisivat hienoja kukkiessaan. Myös niiden lehdet ovat komeita.

Syysleimut taas ovat komeita isona ryhmänä syyskesän kukkijoina.

Varjon (puolivarjon) perennoja, joista on kokemuksia, ovat:

Pieni särkynyt sydän on oiva varjon kukkija ja peittää maata hyvin.

Varjolilja taas on komea ja korkea, kukkivana hienon näköinen. Vanhalla paikalla pääsin jopa jakamaan varjoliljan juurakkoa, joka oli iso pallero. Sitä piti hakata lapiolla halki. Kyllä se hyvin lähti kasvuun semmoisena ”raadeltuna” puolikkaanakin.

Jalopähkämö on melko matala, mutta hienon lila kukkiessaan. Jostain luin myös, että se saattaisi viihtyä myös kosteikon laidalla.

Keltapeippi on hyvä maapeittokasvi, kivan näköinen. Olemassa on mm. hopeatäpläpeippikin, joka antaa omaa väriään ja erikoisuutta penkkiin.

Rönsyansikka taas on yksi minun suosikkini: se on ainavihanta maanpeittokasvi, joka rönsyillään alkaa peittää tienoota (ei kuitenkaan mitään salamavauhtia).

Siperian kurjenmiekkaa varten täällä olisi pieni kosteikko valmiina.

Koivu pakkasessa

Nyt olen sen päättänyt: tämä koivu saa mennä!

Vaikka koivu on kaunis ja komea varsinkin näin pakkaspäivänä, olen päättänyt että se kaadetaan. Olen pyytänyt, että kun seuraavan kerran tässä puita kaadetaan, niin tämä koivu kaadettaisiin myös.  Onhan se kyllä kaunis, mutta sillä on pituutta melkoisesti. Kun katselen sen oksien laajuutta, näen kuinka suurelta alalta se ottaa vedet ja ravinteet itselleen. Samalla alalla ei sitten muuta saa kasvamaan. Mieluummin kasvattelen jotain peittävää tämän koivun kohdalla tien laidassa.

Linkkejä tiedonjanoisuuteen

Näitä nettisivuja olen tässä talven tullen lueskellut: Karoliinan puutarha-blogin luettelo ja Puutarha-netti. Karoliinalla on mukavasti kasvualueittainen linkkiluettelo niistä puutarhablogeista, jotka siihen luetteloon on ilmoitettu. Ja paljon on! Siitä luettelosta on kiva valita ja käydä katsomassa, mitä toiset ovat saaneet aikaan. Kasvualueittainen jako on oikein kätevä.
Puutaha.net  on sitten laaja sivusto, jonka parasta antia lienevät keskustelupalstan keskustelut eri aiheista ja kasvikortisto. Jostain syystä oma blogiluetteloni ei suvaitse antaa yhteyttä suoraan Puutarha-nettiin, vaan tarjoaa vain Rakentaja-netin. Sieltä Puutarha kuitenkin löytyy: näkymän ihan ylimmästä palkista.

Kuoppageolokijaa

Näin kun nyt olen pyrkinyt syventämään näitä ensimmäisiä istutuskuoppiani, olen pakostakin törmännyt paikallisiin geologisiin oloihin. Enkä nyt ihan justiinsa tiedä, vaikuttaako läheisen tien rakentaminen jollakin tavalla näihin oloihin. Mutta kuopista olen kuitenkin löytänyt a) kiviä ja b) mielenkiintoista soraa ja hiekkaa. Normaalia - OK. Humusta on kaikissa kuopissa noin 20 - 30 cm ensimmäisenä kerroksena.
Kiviä löytyy täältä tien läheisyydestä rutosti paljon. Yleensä ne ovat tuollaisen valkoisen rantahiekkakerroksen alla heti seuraavina. Ja siellä ne nököttävät ihan vieri vieressä. Ne eivät ole pyöreitä palleroita, vaan aika kulmikkaita ja osa on melko vaaleita. (Maallikon arvaus: moreenia.)

Useimmissa kuopissa on humuksen alla vaalea hiekkakerros - hyvin ohutta hiekkaa, hyvän rantahiekan tapaista. Vieressä olevassa kuvassa näkyy tumman humuksen alla vaalea hiekkakerros, jonka alla on vielä toinen, tummempi kerros hiekkaa.

Muutamassa kuopassa alla oleva kerros onkin ruskeaa  (punaruskeaa) soraa - paljon suurempi raekoko kuin edellisessä.

    Tässä kuvassa nämä hiekat ovat vierekkäin: vasemmassa yläkulmassa ruskeaa hiekkaa, keskellä vaaleaa ja ihan oikeassa alakulmassa vertailun vuoksi humusta mustanharmaana lapionmuotioisena paakkuna.

Viereisessä kuvassa on kuoppa, jossa  humuksen alla on ensin kerros vaaleaa hiekkaa ja sitten  punaruskeaa hiekkaa. Alimmassa kerroksessa näkyy olevan iloisia pensaiden juuria. Kiviä en vielä tavannut tästä kuopasta - luuraavat mokomat jossain.
Paikka on korkeuskäyrällä 110 metriä meren pinnasta, kallioinen mäki ja lähellä sen korkeinta kohtaa. Ja seutukunta on semmoisella alueella, jossa hyvin on voinut lainehtia muinainen Ancylusjärvi - tai ainakin joku jäätikköjärvi - semmoiset 10 500 - 9 000 vuotta sitten (8500 - 7000 eKr).
Ovatko kivet a) muinaisjärven rantakivikkoa, b) moreenikiviä vaiko c) tienrakentajien levittämä kivikasa? 

Kangertamista

Tänään jatkui leuto syksy. Päätin vielä kaivaa muutamaa istutuskuoppaa syvemmäksi. Niissä olikin kivi kiven vieressä. Käytin kankea niiden pikkukivien irrottamiseen. Vaikutti siltä, että olin jonkun kivikasan päällä  kaivelemassa. Sain yhdellä urakoinnilla kolmesta pikkukuopasta kottikärrillisen kiviä!

Tämmöinenkin tetrapakkaus-kivi löytyi siellä kaivellessa:

Kantoja pihalla on nyt useita. Niistä se riesa syntyy keväämmällä. Ensimmäisessä kuvassa on kanto isosta koivusta (keskeltä pihaa) ja siitä jäänyt kaksihaarainen metrinen pölli, josta pitäisi joskus tulla "taidetta". Ja viimeisessä kannot, jotka ovat jäljellä koivuryhmästä tien vieressä.

Marraskuun valoja

Lumet sulivat taas toisen kerran. Menin pihalle siirtelemään oksia toiseen kasaan - kun ei ollut muutakaan tekemistä. Sainpahan sieltä tien vierestä kasaa vähän matalammaksi. Siinä toljaillessa otin kuvan tästä pihan ykköskivikosta, kun se siinä loisteli marraskuisen aamuauringon kilossa. Se on etelän puolelle näin komea ja pohjoisen puolelle loiva.

   

Sama kivikko tasaisemmassa valossa:

 Alakuvassa näkyy pihan vallanneet oksakasat.

Seuraavassa on yhden puun rungosta jätetty tuoli. Sen edessä on pieni "kiviaihe", koska siinä oli semmoinen teräslenkki istutettuna maahan niin, ettei sitä saatu siitä pois. Siispä kivet sen päälle! Edessä on myös yksi syreenin istutuskuoppa.