Suunnitelma 3

3. Lähellä liiteriä kasvaa tuija, joka on ehkä Tuija Smaragd ja korkeudeltaan noin 180 cm. Sen  lähellä näkyy nousevan jonkun vanhan syreenin alku vanhasta juurakosta.

Ajattelin siirtää tuijan siitä pois ja antaa syreenin nousta (kuvassa punaisella syreeniä). Tuija menee sitten tontin koillisnurkalle sinne, missä on mongolianvaahteroiden välisijoituspaikka; siinä on iso monttu ja hyvät mullat valmiina. Täytyy vaan kysyä "pentissä", miten tuijan siirto kannattaisi tehdä.(Myöh.huom; tuijaa ei ole siirretty.)

 Kuvassa punaisella on paikka, jossa nyt mongolianvaahterat rinnakkain odottavat siirtoa. Sinisellä on merkitty pieni oja, joka antaa keväisin vettä tontun kurjenmiekoille. Keltaisella on merkitty purppuratuomen kumpare. Edessä kasvaa tuija.

Suunnitelma 2

Nyt on talvi aikaa tehdä uusia suunnitelmia. Erityisesti minua mietityttää havupuiden vähyys tontilla - näyttää aika "aakeelta laakeelta" talvella. Listailen tähän muutamia uusia näkemyksiä puutarhastani.

1. Vanhan suunnitelman mukaan ensi keväänä pitää siirtää kaksi mongolianvaahteraa paikoilleen eteläreunalle. Samoin on tehtävä kahdelle lännenheisiangervolle. Pari keltaista pensashanhikkiakin odottelee uusia paikkojaan. Samalla siirrän vanhan hanhikkipensaan pois etupihalta. Pensashanhikeille olen ajatellut kaivaa kuopat tien reunaan isojen puskien väliin. Sinne ostan lisää punakukkaista pensashanhikkia. Siellä ne sitten somasti ilahduttavat ohikulkijoita syksyllä kukkiessaan.
2. Etupihan pensashanhikin tilalle pitää kaivaa isompi istutuskuoppa, laittaa mullat ja kalkit ja istuttaa esim. syreeni.

Kuvassa punaisella pari etupihan pensashanhikkia samassa ryppäässä ja sinisellä niiden edessä patjarikkoa, joka levisi ja kukki viime kesänä oikein hyvin.

Ruusunen syksyllä

Tässä vielä kuva ruususta, joka haluaa avautua marraskuun ekana päivänä. Se on Teresan ruusu (Rosa 'Thérése Bugnet'). Puskan muut lehdet ovat jo pudonneet, vain tämän yhden verson huipussa sinnittelevät ovat tallessa. Toinen vielä innokkaampi uusintakukkija on neilikkaruusu (Rosa 'Pink Grootendorst'); siinä on paljon kukkasia - ne vaan eivät ole näin "freesin" näköisiä.

Tänään painelin maahan myyräkarkotteen pillereitä kukkien ja puiden lähelle. Toivottavasti tepsii. Lisäksi aion laittaa valkosipulin kynsiä sinne tänne tehon varmentamiseksi.

Kiviaitaa rakentamassa

Menin lapion kanssa tienposkeen katselemaan ison koivun kantoa. Muistelin, että siellä oli joitakin kiviä. Ja olihan niitä. Siinä minulla hurahtikin kaksi päivää kaivellessa kannon ympärillä. Iso koivu oli valinnut kasvupaikakseen kivikasan kupeen: kannon vierellä ja alla oli hirmuisesti monenmoisia kiviä, joista monet olivat juurien nahnikassa. Kivet on varmaankin kasattu siihen joskus, kun on korjattu tietä - osa kivistä oli särmikkäitä kuin dynamiitin jäljiltä.

Kuvassa isoimmat kasan kivet olen jo nostellut kuopistaan ylös, ja kannon takana häämöttää niitä "ampukiviä". Pähkäilin, minne oikein panen ne kaikki kivet. Aikaisempiakin kivikasoja oli muutamassa paikassa tontilla odottamassa toimenpiteitä. Siinä sain aatoksen, että teenpä kiviaitaa pikkupätkän tuo kannon pohjoispuolelle: sitten joskus kun saan multaa, nostan sillä pienen kumpareen kannon ympärille ja se kumpare tulee loivasti kohti etelää (ja siis kiviaita tukemassa pohjoisen puolelta). Hyvä. Yhden päivän köijäsin niitä aikasempia kiviä tänne aitatyömaalle ja toisena päivänä rakensin aidan! Isot kivet alle ja pienempiä tukemaan.

 

Joo; nytpä kiviä onkin liian vähän: aidasta tuli tuommoinen ylöspäin kapeneva. Pitäisi olla määrältään toinen mokoma näitä kiviä. Ajatus oli, että aita olisi semmoinen "vanhanmallinen", päältä tasainen ja tutisematon. Siihen olisi hyvä laittaa kasvamaan sitä sun tätä.
Kuvassa kanto on oikealla ylhäällä. Punaisen kepin kohdalla tien poskessa kasvaa kiiltoheiden taimi. Siellä aidan toisessa päässä "lähtökivenä" on maassa makaava oikein iso kivi, joka ei minun kankeemisesta hievahdakaan. Toisessa päässä (näkyy kuvassa oikeassa alakulmassa kellertävänä heinäalueena) on juluma kivi, jonka päällä koittaa kasvaa nuori mänty.

Miten meni kesä 2013?

Nyt satoi jo ensilumen. Siispä on aika miettiä, miten mennyt kesäkausi onnistui.
Kaikki suunnitellut taimet istutettiin. Niistä vain muutama näyttää huonovointiselta: marjasinikuusamista toinen näytti jo elokuussa kuolevalta yksilöltä, toinen sen sijaan saattaa jäädä henkiin. Pionit eivät paljoakaan paikoiltaan turahtaneet, mutta se taitaa olla pionien luonteessa. Samoin isotuomipihlajan juurelta repimäni versot ovat hyvin kuivan näköisiä uusilla paikoillaan. Etupihan orapihlaja-aita teki jonkun mielenilmauksen, kun se keskikesän leikkauksen jälkeen ei lähtenytkään reippaaseen kasvuun.
Yksivuotiset ruiskaunokit ja unikot tuli ripoteltua vääriin paikkoihin. Mutta se teko oli sen hetken tilanteessa anteeksiannettavaa.
Kiviä ja juuria olen kaivanut ylös liian innokkaasti, koskapa kyynärpää on nyt aika "pipi".
Kesä oli aika kuiva, sateita oli vähän. Sen takia hiukan arveluttaa, tuliko puiden ja pensaiden taimia kasteltua tarpeeksi. No, sen aika näyttää.
Suunnitelman muut osat, kuten oksien sahaus ja varaston rakentaminen, onnistuivat yli odotusten.
Myös jotain yllättävää hyvää tuli eteen viime kesänä. Saimme kahdesta omenapuusta hyvän sadon. Saatoimme antaa omenia sukulaisille ja naapureille. Opimme, että toisen puun omenat ovat aikaisia, vaaleita ja miedonmakuisia, kun taas toisen omenat ovat myöhäisiä, punaisia ja kirpeänmakeita.

Sipulikukat

Tänään sain piilotettua viimeisenkin kukkasipulin maahan. Sattuikin oikein hyvät ilmat suosimaan tätä operaatiota, joten se meni kolmessa päivässä. Istutusputkilon vääntäminen tosin otti koville oikeaan käsivarteen, mutta kätevä peli se on kuitenkin.
Sipuleissa oli krookuksia, tulppaaneita, narsisseja, helmililjoja ja pikkulaukkoja. Tulppaaneista suurin osa oli ns. kasvitieteellisiä (villi)tulppaaneita, kuten metsätulppaani, joiden odotan lisääntyvän itsekseen tulevina vuosina (myöh.huom; eivät lisäänny). Tuntuvat nuo toiset hienot tulppaanit olevan niin niipukkaita - niitä pitää nostella ja laitella ja eivätkä sittenkään kestä montaa vuotta. Semmoinen ei oikein käy minulle.

Kivityötä

Nyt olen toista kertaa kiertämässä kivikkoani tarkoituksena vuohenputkien kitkeminen niin, etteivät ne pystyisi hyökkäämään kivikolle. No, arvatenkin tämä touhu muuttui kivityömaaksi melko pian. Löytyi pari uutta piilokiveä, ja pari näkyvää kiveä siitä liepeiltä suostui liikahtelemaan. Ei muuta kuin sommittelemaan näitä liikkuvia kiviä niiden maassa jököttävien kavereiksi.
Kangella kangertaen ja käsivoimin pyöritellen sain kaksi isoa kiveä mukavasti asettumaan kivikon itäpuolelle. Tältä se sommitelma nyt näyttää. Isojen kivien taakse, ison kallion eteen muodostuu kohopenkki kukkasille.

Tämän homman jälkeen pitää tantereen pintaa kivien edessä alentaa noin 20 - 30 cm (kuvassa vasemmalla lapion ja kangen kohdalla). Siihen tulee polku, joka kiertää kivikon. Näin polulta näkee kaikki mielenkiintoiset kivet siinä sivulla.
Poistettava maa on hyvää multaa, ja sitä voin käyttää jossakin muualla. On siinä vaan rutosti  vuohenputken juuria! Jätän ne multapaakut kasaan pakkasen käsittelyyn talven ajaksi - tottapa uskovat vuohenputkulat!