Väriä puutarhassa

Tänä vuonna kokeilin eka kertaa kasvattaa yksivuotisia kukkia suorakylvönä. Kukat alkoivat kukkimaan vasta heinäkuun lopulla. Tällaista väriä on nyt sillä saralla. Edessä näkyvät miniauringonkukat eivät vielä ole valmiita.

 Ahkeraliisoista vain nämä kukoistavat niin kuin niiden kai pitäisikin:

  Väriä on tullut muuallekin lisää, kun syyskukkivat alkavat aukoa nuppujaan:

  Näin hehkeältä näyttää ruusu 'Morden Blush' yhdessä liljojen kanssa:

  Kivien värit ja kuviot ovat nekin omanlaisiaan: tämän kiven päälle suunnittelin tämmöisen lintuaiheen keramiikasta värinään pronssi.

Pikkupensaat maassa

Tänään just ennen lounasta sain istutettua maahan viimeisenkin niistä pikkupensaista, jotka ostin viimeksi. Nyt ensi kevättä ovat odottamassa kelta-, lamo- ja rusovuohenkuusamat, verho- ja loistoangervot, keltajapaninangervot ja kääpiöpunapajut. Lisäksi istutin kuninkaanangervoja lisää niiden aikaisempaan ryhmään. Siinä sivussa löytyi kolme aika isoa kiveä. Yhden kiven jättämä tyhjä monttu oli niin iso, että suunnitelma muuttui sen osalta; pitänee ostaa siihen joku ruusu ensi keväänä.
Liljat kukkivat tähän aikaan. Tässä pari liljaa, jotka istutin vasta keväällä; 'Golden Stone' ja 'New Wave'.

Liljat kukkivat

Nyt ovat menossa heinäkuun helteet - tommosta yli 30 astetta varjossa vaan. Ei tonttukaan jaksa oikein puuhastella. Sillä aikaa voin kuvata kukkivia liljoja, jotka nyt topsottavat penkissään toista vuottaan. Ne ovat kasvaneet pituutta verrattuna viime vuoteen.
Vaalea 'Sweet Surrender'  (tekee useita kukkia samaan varteen tiiviisti)  ja tumma 'Night Flyer' (tekee 2 - 3 kukkaa varteen haarovasti). 

Uusia suunnitelmia pukkaa

Tuli mieleeni taas uusia suunnitelmia - nimittäin lisätä pikkupensaita sinne tänne. Kun sain siivottua tonttia noista vuohenputken raadoista, saatoin katsella alueita vähän kriittisesti. Onhan siellä monessa paikassa ammottavaa tyhjyyttä, joka odottaa lisäystä kasvivalikoimiin. Aikasemmin taisin ajatella, että perennat siellä täyttäisivät paikkoja. Mutta eipä se niin olekaan helppoa - niitä pitää hoitaa ja kitkeä! Paljon helpompaa on täytellä aukkoja pikkupensailla.
Eilen kävin ostamassa Heikkisen Kukkatalosta 27 pikkupensasta ja 4 perennaa. Mukaan tuli angervoja, vuohenkuusamia ja kääpiöpajua, kaksi pionia ja kaksi syysmaksaruohoa. Niissäpä riittääkin puuhaa lähiviikoiksi. Helle ja vähät sateet laittavat nyt rajoja touhulle.

Uusia ruusuja

Uusista ruusuistani, siis tänä keväänä istutetuista, pari kanadalaista on avannut kukkiaan. Rosa 'Morden Centennial' tekee kauniita, hiukan karamellinpunaisen värisiä kukkia. Yllättävän kaunis!

  Rosa 'Champlain' taas tekee hiukan pienempiä, täyspunaisia kukkia, joita näkyy kehittyvän paljon yhteen varteen. 

Muista kukkijoista karamellinpunaa muistuttavat loistoangervon kukat. Sen tertut painavat niin paljon, että varret lakoontuvat. 

  Kovaa kukkimisintoa osoittaa pieni kukkanen, kaukasiankellokki, joka tässä kasvaa sarviorvokkien välissä.Se ei ole kellokukka (Campanula) ollenkaan, vaan Symphyandra pendula -sukuinen.

 Arovuokko on jo kukkinut ja saanut siemenetkin tehtyä; nyt sen kiinteä, pallukkamainen siemenkota aloittaa siementen pursottamisen ulos  -  kuin vaaleana vanutuppona.    

  PS. Eilen aukesi ensimmäinen liljan kukkanen; se on yksi viime vuonna istutetuista liljoista.

Vaalea terttu

Japaninlikusterisyreeni on pitkään kehitellyt kukkaterttuaan. Nyt tertussa pienet kukkaset  ovat avautuneet ja kukkaterttu on tullut mahtavasti esille.

  Puu on istutettu vasta tämän vuoden keväällä, joten tämä kukkiminen on ensikertainen täällä. Pieni puu ei toistaiseksi jaksa tehdä muuta kuin tämän yhden tertun, mutta se jo lupailee puun kukkimisesta juhlallista ilmiötä. Likusterisyreeni viihtyy vyöhykkeellä IV asti. Se on syreeninsukuisista se, joka kukkii heinäkuussa.

Uutta kivityömaata ja kivireunaa

Rupesinpa kaivelemaan polkua ison perennaympyrän ja pilvikirsikkapuun väliin. Ajattelin, että polun pinta voisi olla himppusen verran entistä alempana. Tökkäsin siinä kiveen, jota luulin mahdottoman isoksi, mutta nytkähtihän se kangella kopaistessa. No joo, kaivamaan sitä ylös sitten. Sen alta löytyi useita pienempiä murikoita. 
Sen jälkeen kokeilemaan, suostuuko polun varrelle aikoinaan (kaivinkoneella) asetettu iso kivi liikkumaan parempaan paikkaan. Suostuihan se, varsinkin kun järjestin sen vierimään vähän alamäkeen. Iso kivihän pitää "istuttaa" pieneen kuopaan; niin teinkin. No, sitä jenkatessa uudelle paikalleen kanki töksähti vähän sivuun: parin sentin syvyydestä löytyi taas ihan uusi kivipaasi. Nostelin sitä vähän ylemmäs näkösälle siihen siirretyn kiven viereen. 
Vasta tämmöisen kivityön jälkeen pääsin asettelemaan perennapenkin uutta kivireunaa. Penkki hieman laajeni ja kivireuna nousi entistä ylemmäs. Se ensimmäinen iso kivi pääsi reunukseen mukaan. Tämä kivisavotta kesti kolme päivää. Tässä kuvia savotasta:   toisena kuvana loppunäkymä tänään, kun muutamat koivunjuuret on vielä repimättä polulta.