Miten onnistui viime kesä?

Yleisarvio siitä, miten viime kesän touhut puutarhassa onnistuivat, on hyvä. Kuitenkin edelliskesän kasveista muutamat ovat kuolleet: pallohortensia 'Bella Anna', kivikkokurjennokka, ohotanmaruna, marjasinikuusama, sininata ja kuparisara. Leimurakkaus sai jonkun taudin vaivoikseen (lehdet aivan täynnä ruskeita laikkuja ja kasvu kituliasta).
Iloisia yllätyksiä olivat korallikeijunkukka, lumipalloheisi, jaloakileija, päivänsilmä, värimintut, nukkapähkämö ja yksivuotisista piiankieli: hyviä kukkijoita.
Ikävänä yllätyksenä koin sen, että monet istuttamistani liljoista (varjoliljojen sukulaisista) eivät edes nousseet esiin.
Työsuunnitelmista, jotka olivat luettelona blogissa päiväyksellä 10.11.2013, jotkut tulivat - ihme kumma - tehdyiksi.
Suunnitelma 1: pensashanhikin siirto on tehty. Pensashanhikit menivät etelärajalle.
Suun 2 (1.3.2014 ): etupihalle ei siirtynyt syreeni vaan rusokuusama.  Kirsikkapensaat on istutettu.
Suun 3: tuijaa ei siirretty, sen naapurina juuresta kasvavat syreenit kasvatetaan tulevaisuudessa yksivartisiksi (myöh.huom: niinkö? eipä ole tapahtunut niin).
Suun 4, 5, 6 : lumipalloheittä ei siirretty. Aidan eteen ei mitään muuta kuin yksivuotisten alue. Havupuita tuli kolme hiukan eri paikkaan kuin suunnitelmassa.
Suun 7 : entinen grilli on purettu ja tilalle on syntynyt laaja kivikkokasvien penkki, jossa on mukana pari pallotuijaa.
Suun 8 : etupihan keijuangervot on istutettu harvempaan ja liljoja sekaan.
Suun 9 : saniaisia ei ole siirretty.
Suun 10 : kivikon eteen tulevaa penkkiä en ole ehtinyt laajentamaan, mutta pienelle alueelle olen istuttanut ruusun, jaloangervoja, kurjenpolven, päivänsilmän (joka on väärässä paikassa) ja liljoja.
Suun 11 : isolta perennaympyrältä on siirretty elokuun asteria, syysleimua; mutta sininata ehti kuolla ja sarviorvokkia ei ole siirretty.
Suun 12 : uusia mustaherukkapensaita ei tullut, vaan kaksi viherherukkaa.
Suun 13 : säleikkövillliviiniä ei ole istutettu.
Suun 14 : taikinamarjasta ei ole kehitelty mitään.
Suun 15 : yrttipenkkiä ei ole tiilistä tehty.
Suun 16 ja 17 : keskipihan "toria" ei ole tehty mitenkään eteenpäin, pihalle on kyllä levitetty pressut kuolettamaan alueen vuohenputkistoa. Materiaaleista on betonilaatat käyneet ajatuksissa.
Suun18 : kiviaidasta on tehty "ruusumäki". Alue multineen on muuten valmis, mutta sinne ei vielä ole istutettu tarpeeksi perennoja. Kaksi ruusua on kuitenkin ja muutama pikkuperenna.

Viime viikkojen uurastusta

Syksyn säät ovat olleet melko mukavat: on ollut melko lämmintä ja sateita harvoin. Puut ja pensaat alkavat nyt olla syysväreissään. Toteanpa samalla, että mongolianvaahteroissa taitaa olla myynnissä semmoisia, jotka eivät saa räiskyvää oranssia lehtiinsä syksyllä. Nyt minulla on kaksi vaahteraa, ja toinen taitaa olla tätä vihreää tyyppiä, joka lisäksi pudottaa lehtensä aikaisemmin kuin toinen. Ennen minulla oli yksi samanlainen vihreä Kausalassa. Harmillista.
Syksyn päiviä olen käyttänyt kitkemiseen. Istun jakkaralla ja revin haralla vuohenputken juuria irti pensaiden juurialueilta. Käsi kipeänä. Aivan hirveää, miten vuohenputki on valloittanut viime keväänä ja kesällä istutettuja pensaita! Olisi pitänyt kesällä kitkeä vaikka aurinkovarjon alla niitä pois  -  mutta kun oli niin kuuma. Myrkytys ei paljoa auttanut. Nyt monesti tulee vastaan kuollut vuohenputkijuurakko, jonka tyngässä näkyy vihreitä silmuja yrittämässä uutta kasvua. Vuohenputket näkyvät kasvattavan juuristaan satalukuisen verkoston, joka on niin laaja, ettei myrkky millään riitä joka paikkaan. Aina jää joku pikkuinen vihreä lehti tuottamaan niitä yhteyttämistuotteita, jotka sitten menevät verkoston kautta juurille - ja sitten kasvu jatkuu. Voi turkanen, voitankohan milloinkaan tuota vuohenputkea? Juurimattoa pitää ruveta ostelemaan.

Metallissa löytyy

Nyt ovat ruokailuvälineet koossa, kun löysin mullasta lusikan ja veitsen. Aikaisemmin löysin haarukan. Nyt kelpaa pistellä sapuskaa! Molemmat ovat tosin hiomattomia ja viimeistelemättömiä. Lusikkaa ei ole kuperrettu ja veitsi on kahvaa vailla ja ilman terän ohentamista. Ne ovat keskentekoisia Hackmanin tuotteita  -  jotenkin eksyneet tehtaalta tänne peltoon. 
Omenat on nyt kerätty puista. Sato oli luvultaan oikein hyvä. Punaisissa syysomenissa on jonkun verran matoja. Muumio-omenia on kertynyt niitäkin, mutta hiukan vähemmän kuin viime vuonna.

Punarinta ihmettelee

Tonttu on tonkinut maasta vuohenputken juuria ja huomannut, että pieni punarinta seurailee tontun touhuja. Tänään punarinta uskalsi tulla peräti puolen metrin päähän tontusta. Onpa rohkea lintu. Punarinta katselee muokatusta mullasta pieniä ötököitä syödäkseen niitä. Ja vahtii tontun tekemisiä.

- Eipä täällä kukaan heiluta lapiota!

 - Eikä kukaan edes kangella kampea. No, johan nyt! Ei näytä hyvältä.

- Ja rukkasetkin on jätetty tähän!

- Voi hyvät hyssykät!

Tänään kivitöissä

Tänään tonttu touhuili kivien kanssa. Kesällä löytyneet isot kivet saivat paikkansa. Lopputulos on tämmöinen:

Ideana on, että kivien väliin jääviin kahteen "multalokeroon" istutan ensi keväänä lehtosalviat. Nyt lehtosalvia on entisellä paikallaan  rehevöitynyt, ja sen varret lakoontuvat ja tarvitsevat tukea.Tässä ne saavat tukea näistä kivistä.
Nyt on kukkaan auennut lilja 'Miss Feya': tämä yksilö on vaan vähän höntti - on kääntynyt pohjoiseen, kohti kalliota.

  Kukkapenkkiin on ilmaantunut yksi sikuri. Sillä on pitkä varsi ja harvassa kukkia. Sanovat tietoiskuissa, että sikuri ilmestyy vanhoihin maatalousmaisemiin.

Kitkemisestä kivitöihin

Eilen jatkoin vuohenputken kitkentää koristeomenapuun takana. Siitä sukeutui koht´siltään kivikaivos: löytyi nimittäin vanha sarkaojan  kohta, johon on joskus kaadettu kiviä oikein ropsauttamalla.

Vasemmalla kivikasan takana on harmaantunut pajun kanto, kivikasan edessä keväällä istutettu pensashanhikki. En ehtinyt kaikkia kiviä etsimään vaan pitää jatkaa tänään samaa harrastusta. Tässäkin ensimmäiset kivet olivat niin pinnassa, että eipä siihen narsissia olisi istutettu. Ja tietenkin vuohenputken juuret siellä kivien välissä suikertamassa - voihan täytinen! Täytyy keksiä näille kiville joku muu tehtävä kuin ojantäyttö.
Keväällä istutettu lilja 'Asiatic White' aukaisi vihdoin nuppunsa. Valkoisessa kukassa on pieniä mustia pilkkuja ja lehden alareunassa on punainen, ohut reunus:

Yksivuotisista sininen piiankieli on osoittautunut kivaksi, täyttäväksi ja pitkään kukkivaksi. Näin se jaksaa vielä syyskuussa:

  Yksivuotisten joukossa on tämä nätti kukkanen, jonka nimeä en tiedä. Sen alku oli vaaleanpunaisten kesäkukkien sekoituspussissa ollut siemen.

Kukka on vaan kovin myöhäinen, näitä nättejä kukkia on varressa muutama, ja varsi on kovin iso, röyhyväinen, vähän parsan näköinen. (= kosmoskukka)

Syksyllä kukkivat

Keväällä istutetuista liljoista eivät läheskään kaikki nousseet esille. Kukkiminen on aika myöhässä. Tässä esimerkkinä lilja 'Pink Perfection', joka aukaisi ensimmäisen kukkansa vasta nyt.

Muuta väriä näin syksyllä löytyy vaikkapa komeiden maksaruohojen luona

  ...tai miniauringonkukkien kohdalla.