Kasvualaa paljastetaan

Keskellä tonttia on iso kivikko, jonka eteen suunnitelman mukaan pitäisi saada hieno kukkapenkki. Onhan sitä alkua jo huuhailtu, mutta kesken se nyt vaan on. Kiven puolelta kasvualaa valloittaa metsämansikka. Jokunen päivä sitten raivasin pois peitteet, joiden alla piti rikkojen lakastua. Rupesin myöhentämään ja kitkemään rikkakasveja pois; mokomalla alalla oli vanhoja puunjuuria aikamoinen kasa. Ihan hiki otsalta lenteli.

Möyhennettyyn maahan laitoin sitten pieniä kukantaimia, joita olin laittanut siemenistä kasvamaan lavapenkkiin. Voi, kun muistaisi nimet; ehkä harjaneilikkaa ja huopakaunokkia näiden pitäisi olla. Saapihan nähdä ensi vuonna, tuleeko noista mitään. (Myöh.huom; olivat harjaneilikkaa ja mariankelloa ja tulihan niistä jotain v. 2017.) Siirrän sitten menestyvät taimet pois ensi vuonna ja jatkan suunnittelua.

Kasvu rehottaa

Tässä kuva täpläliljasta (Lilium hansonii), jonka kukkiminen on nyt jo ohi.

 Rehottavaa kukkimista on ilmennyt nyt, kun sateita on saatu jatkuvasti. Valkoinen peurankello ei jaksa pysyä pystyssä. Syynä voi olla myös se, että jänis on saattanut loikata siitä keskeltä.

 Rehottavilta näyttävät myös kasvatuslavani. En taida jaksaa syödä salaattia tarpeeksi.

Toinen juttu on se, että taimikasvatuksessa tässä minulla on hirmuinen liuta kukkia, joita pitäisi ehtiä joko siirtämään kasvupaikalleen tai kitkemään pois.

Tänä kesä huomaan, että keltavuohenkuusama, jonka pitäisi olla kohtuullinen pikkupensas, pyrkii ihan tosissaan leviämään kuin jyrä yli kivireunuksen kohti perennapenkkiä. Korkeutta tällä pensaalla on 110 cm.Hätäisesti piti jo siirtää idänunikko ja korallikeijunkukka sen alta pois. Pitänee ottaa versoja ja tuikata uutta pensasta jonnekin muuallekin.            

Onko tämä kerroksellisuutta?

Olisikohan tämä sitä kerroksellisuutta, kun

helminukkajäkkärä kasvaa loistoangervon lomassa ja samasta rytäkästä nousee joku harakankello tai muu sellainen. Takana itsekseen on sitten pihlaja.
Sanovat, että nukkajäkkärä ja vuohenkello olisivat liian hirmuisia leviäjiä puutarhassa. Minulla ei ainakaan vielä.  Tässä kuvan paikassa loistoangervon oksat ovat levinneet arvioimaani laajemmalle ja lumpsahtaneet alaspäin, niin kuin ne tekevät kun painoa tulee kukinnasta. Toisaalta taisin istuttaa helminukkajäkkärän "heittämällä" tähän pensaiden väliin.

Sointu-ruusu ja muuta kivaa

Sataa - taas. No, laitanpa sitten tähän kuvan ruususta 'Sointu', jonka olen istuttanut viime vuonna.

Kohta puoleen 'Sointu' tekee latvoihin useita näin nättejä kukkaryhmiä. Huomasin vaan toisissa pensaissa katkottuja nuppuja, eli vattukärsäkäs tuli uudelleen tähän uusintakukkimisaikaan katkomaan nuppuja. Varsinkin uudelleenkukintaa hommaillut ruusu 'Lac Majeau' oli menettänyt melkein kaikki nuppunsa. Sen siitä saa, kun ruusupuska kasvaa tontin laidalla  -  ei sitä ehdi aina tarkkailemaan. Eilen illalla ehdin sateen välissä ruiskuttelemaan, mutta tehoaakohan se kun sade huuhtelee aineet heti perään pois?

Liljoista ensimmäisiä ovat 'Lollipop'-liljat. Niiden reipas valko-punainen ryhmä possottelee nyt polun reunalla.

Vanhassa kukkaryhmässä silmään pisti oranssi kukkanen, leimurakkaus. Viime vuonna se oireili hyvinkin kovasti; ajattelin että siinä on joku tauti, kun vain muutama lehti nousi pinnalle, nekin kuivuivat. Annoin sen kuitenkin olla siinä vaan. Nyt siitä on pullahtanut useampia komeita kukkia. Netissä sanottiinkin, että tämä on hyvin lyhytikäinen kasvi (2 - 4 v), mutta saattaa siementää. (Kuvassa takana olevat lehdet eivät ole leimurakkauden lehtiä.)

Polun pätkät valmiina

Eilen sain pari polun pätkää valmiiksi. Eli soraa on kärrätty ja reunakiviä vieritelty. Enää puuttuu pienen pientä viilausta niissä reunakohdissa, joissa juuriestematto repsottaa jonnekin päin. Ne aion parannella pikkukivillä tai tuomalla multaa sinne kasvipenkin puolelle.

Tässä kuvassa polku menee kivikon takaa kohti etelää. Vasemmalla puolella reunuksena on kaadetun raidan oksa, oikealla on kiviä, joista suurimmat istutin keskellä rehottavan seppelvarvun alapuolelle. 

Ja tässä edellisestä polunpätkästä (joka kuvassa kaartuu ylävasemmalle) jatkona oleva osa, joka tulee keskelle tonttia. Siinä reunuksina ovat melko pienet kivet. Vasemmalla näkyy peitteen alla oleva, tulevaisuuden kasvipenkki.
Seuraava polun osa, jota joskus pitää alkaa laatimaan, jatkuu yllä olevasta mutkasta oikealle eli kuvassa näkyvä pätkä tulee olemaan T-risteyksen kanta.

Kerkesin kuvaamaan ruusuja

Vielä pari kuvaa lisää ruusuista, jotka tekevät ensimmäisiä kukkiansa minun katseltavaksi.

Ruusu 'Emily Carr' on kasvanut viime vuodesta muutamalla pitkällä versohuiskilolla, joihin kukkia alkaa nyt ilmestyä. Onkin hieno kukka - kestääköhän tuo sateita. Kuvan otin suoraan yläpuolelta, eli sivusta se näyttää

ihan eri jutulta. Versolla on pituutta enemmän kuin 80 cm, ja koko puskan piti tulla tietojen mukaan vain 90-senttiseksi.

Tänä keväänä pistin maahan taimen ruususta nimeltä 'Rosa Mundi'  eli kirjoapteekkarinruusu. Onpa se nyt innostunut tekemään kukkasia! Ja koreita ovat!

Uusia ruusuja

Tässä taas muutama uusi kuva ruusuista, joita istutun viime vuonna.

'Morden Snowbeauty' ei pensaana näytä vielä paljon miltään (matala), mutta muutamia kukkia se on tehnyt.

'Sointu' -ruusu sen sijaan pukkaa itseään aika isoksi pensaaksi ja kukkiin muutamin kukin. Sen kukat ovat aika pieniä, alkavat vaaleanpunaisina ja muuttuvat valkoisiksi.

Näiden kahden välissä minulla on hento pensas, Rosa 'De Montarville': sen kukka on kaunis, vaaleanpunainen söpöläinen - todella ihailtavan kaunis.