Siemenistä sikisi

Keväällä laitoin siemenistä tulemaan ruiskukkia, sarviorvokkeja ja ...

krasseja ja unikoita. Hyvin ovat nousseet ja kukkivat nyt loppukesästä.

Lisää löytöaarteita

Maata kuopiessa olen löytänyt lisää mielenkiintoisia ihmiskulttuurin tuotteita sieltä kivien seasta.

Kivikon kolosta löytyi punaiset koululaisen villasukat  - joku riiviö kiusaaja varmaankin on heittänyt toisen sukat hankeen. Toinen sukka oli toisen sisällä.
Löydöistä useimmat ovat lasinpalasia: yksi on vanhanmallisen pullon suu. Kaikkia lasinpaloja en ottanut edes kuvaan, mukana oli vihreää, ruskeaa ja kirkasta lasia. Löytyi myös yksi ehjä, erittäin pieni pullo (lääkepullo?), jonka pohjassa on maagiset luvut 2017. Keramiikan palasia on löytynyt myös: mm. sokerikon särkynyt hattu sekä "korva". Nykyaikaisuutta edustavat yksi kuminpalanen ja yksi muovinpalanen, rahtiosoitelappunen (tehtaalle oli tavara ollut menossa), useita nauloja. Hauska esine on kynän näköinen, kellertävä kappale, joka vaikuttaisi leikkinuolen päältä -  toinen pää on metallia. Metallipalasia olen löytänyt viisi. Yksi niistä on oikein pahasti ruostunut veitsi (terä on poikki). Yksi on metallisuikula-pallukka, josta en arvaamallakaan osaa sanoa, mikä se on ollut. Ja sitten yksi iso, ruostunut esine, joka vaikuttaisi vanhalta lukon osalta, mutta enpä mene vannomaan...
On hauska ajatella, miten nämä esineet ovat saattaneet peltoon päätyä. Heinämiesten kahvitauolla sokerikko putosi kädestä ja särkyi. Ei nääs silloin sokeripalasia laitettu muovipussiin, kun kahvitarpeita koottiin koriin pellolle vietäväksi.

Liljat ovat kukoistaneet

Keväällä istutetut liljat ovat nyt melkein kaikki kukkineet. Viimeisenä tiikerililja Flore Pleno kehii varovasti auki oransseja kukkiaan - siinä näkyykin menevän päivä jos toinenkin. Eilen otetussa kuvassa kehiminen on vielä kesken. Tämä on korkein lilja näistä minun liljoistani.

Ensimmäisenä kukki matala värililja Lollypop (alla).

Sitten oli vuorossa mukaan tullut tuntematon, punainen tiikerililjan tapainen.

Kolmantena aukaisi komeat kukkansa melko korkea tiikerililja Night Flyer.

Värililja Elgrado oli vuorossa neljäntenä. Se on melko matala.

Ja siis toiseksi viimeisenä kukki tämä valkoinen, kaunis tiikerililja Sweet Surrender.

Lisää istutuksia

Elokuulle käännyttäessä sain ajatuksen, että pitääpä käydä ostamassa lisää perennataimia. Nyt niitä saa hiukan alennettuun hintaan. Ja löytyihän niitä 54 kappaletta! Paikka, josta löytyy yhtä ja toista puuta sekä perennaa, on Kuopiossa Vehmasmäessä Heikkisen Kukkatarha.
Sittenpä minun piti raivata maata vapaaksi näitä kasveja varten. Sain aikaan pienen pläntin, johon istutin nämä taimet odottamaan ensi kesää. Istutuspenkin takana nousee tuuheana pihajasmike.

Joukon mukana oli muutama varjon tai puolivarjon taimikin: niille laitoin pienen kohopenkin puun alle. Siinä taitaa toistaiseksi olla ainoa varjopaikka.

Välillä siirtämistä

Kun kaikkea en jaksa yhteen putkeen tehdä, niin välillä harrastin kasvien siirtämistä. Etupihalla on vanha kotkansiipisaniainen tehnyt itselleen paljon uusia lähtöjä. Otin niistä puolentusinaa ylös ja siirsin ne ison raidan alle.

Muuten on tässä pari päivää mennyt repiessä vuohenputkia pensasistutusten ympäriltä. Huomasin omenapuun alla niitä repiessäni, että ne kuolevat mustaksi muhjuksi, kun jättää ne naatit siihen auringonpaisteeseen. Eikä semmoisen kasan alta sitten nouse paljon mikään. Niinpä kokeilen nyt niin, että jätän vuohenputken naatit ympäröimään pensasta - jos ne vaikka tukahuttaisivat samalla uutta vuohenputkikasvustoa.

 

Saattaahan olla niinkin, että ensi vuonna vuohenputket taas rehottavat.

  

Kuvassa takana oleva vihreä on rehevästi kasvavaa vuohenputkea. Nyhtämistä kyllä piisaa!

PS: nyhtäminen ei auttanut yhtään - loppukesästä kaikkialla nyhdetyllä alueella rehotti vuohenputkea! Totaalinen peittäminen lienee ainoa konsti.

 

Kivikon kaivelua

Olen nyt siirtynyt kaivelemaan kivikon reunaa - siis sitä luonnonkivikkoa, johon pitäisi tulla kivikkokasveja ja muita kaunistuksia. Vuohenputket ovat työntäneet juurensa kivipaasien viereen oikein innolla. Siinä onkin puuhaa, kun koetan raivata kivikon reunat puhtaiksi vuohenputkesta. 
Keväämmällä jo aloitin perkaamalla  tämän kivikon laen: nyt siinä kiven päällä rönsyilee oikein kivasti mansikkaa. Mutta onpahan niin kuiva paikka mansikalle, ettei marjoista ole tietoakaan. Joku viikko sitten siirsin pari kotkansiipeä tämän kalliopaaden viereen pohjoisen puolelle. Itäpuolelle olen istuttanut seppelvarvun (kuvassa edessä).

Eteläpuolelta olen siirtänyt pari isoa kiveä pois ihan tämän kivikon edestä.

Rikkojen putsaamista riittää tämän kivikon luona - en ole vielä päässyt putsaten kiertämään ympäri koko kivikon.

Kivet riviin

Perennapenkin uusi reuna on nyt valmis. Kivet ovat kylläkin eri järjestyksessä kuin viime blokkauksessa, mutta ei se tahtia haittaa. Kuvan oikeassa laidassa näkyvät purppuratuomen rungot. Niiden ja rivireunuksen väliin jätin pienen polun.

Näissä reunuskivissä on monenlaista mölkeröä: viivallista, kerroksittain...

 sekoittunutta...

tasaisen harmaaata...

 pienemmistä kivistä koostuvaa (konglemeraatti)
keramiikkaiguaanien kera...

viirullista...

erikoisen väristä...

 

 pikkuinen hattupäinen...

pintamuotoja saaneet kivet...

 ... ja pinnaltaan pikkureikäinen kivi.