Tonttukansa koolla syyskuussa

Syyskuun viimeinen päivä ja tonttukansa kokoontui lähelle pihavajaa.

Odottelevat siinä kauden päätöstä eli pesua. Sitten marssitan heidät sisälle vajaan.

Ruusuista 'Ritausma' ja 'De Montarville' keräävät katseita edelleen. Myös 'Blanc Double de Coubert' tekee kukkia.

Melkein valmista päädyssä

Seinän vierellä on nyt hieman tasoiteltu ja heitelty kiviä.

Tämä projekti on melkein valmis. Kiviä riittää vielä heiteltäviksi. Kuten kuvasta näkyy, nyt on kaatoa seinästä pois päin. Vielä pitää alueen molempiin päihin laatia jonkinlaista loivuutta. Juuria löytyi aika paljon:

tämmöinen läjä kasvoi kiskomistani juurista.

Seinän vierellä

Rakentelin seinän viereen viistoutta eli kaatoa nurmen pinnalle. Siinä repiessäni haavan juuria pois halusin katsastaa, miten on seinän laita. Kaivoin seinän luota ja totesin, että siinähän on tuotu hyvää multaa kiinni talon perutukseen semmoiset 15 senttiä ainakin.

Sainpa ajatuksen, että täytyy ottaa mullat pois ja korvata ne soralla. Soraa on vielä pikkuisen jäljellä. Sain tämän homman tehtyä eilen kovalla tohinalla, koska luulin, että kohta tulee sadekeli. Ensin seinän vierelle kertyneet pikkukivet pois, sitten talikolla isoimmat multaklöntit kasaan pois, vielä lapiolla putsaus. Aika paljon oli haavan juuria täälläkin, lisäksi rikkaruohoja. Mullan alta paljastui keltaiseen vivahtavaa hienoa hiekkaa. Sen päälle kärräsin soraa.
Luulen, että multamäärä seinän vierellä on vuosien saatossa kohonnut, kun kaikki haavat ja koivut ovat saaneet rauhassa pudottaa lehtensä nurmelle. Niinhän ne saavat edelleenkin; en harrasta lehtien haravointia.

Haapapuun juuret riesana

Viime päivinä olen raatanut haavan juurien kanssa. Talon pohjoispuolella on varjoinen alue, jonne olen suunnitellut pensaita. Siellä ruohikon pinta, joka oikeasti on sammalikkoa, on aivan tasaista, eikä ns. kaatoa ole ollenkaan. Pintavedet keväällä sulavat siis aivan suoraan alas päin. Siispä touhuan siihen pienen pintaviistouden seinästä pois päin.

Mutta tässä työssä törmään haavanjuuriin. Niitä on sitten tuhottomasti! Ja ovat tiukassa! On ohutta ja paksua juurta, syvässä ja matalassa sekaisin.

Muutamia pikkutaimiakin olen tavannut terhakasti nousemassa juurista. Nämä juuret eivät lähde liikkumaan muuten kuin talikon, kangen ja lapion yhteisheilutuksella. Haavat saavat alkunsa naapurin (kunnan) puolella kasvavista nuorista puista. Rajan omalla puolella kasvaneet puut olen jo sahannut pois. Viime vuoden lopulla kunnan miehet kaatoivat emäpuuna toimineen ison haavan. Ikävä kyllä naapurin puolelta nuoret haavat varmaankin kasvattavat aina vaan uusia juuria minun multa-alueelleni. Mitenkähän pensaiden istuttamisen käy?

Sipulikukat multiin

Syksyiset sipulien istutukset  on nyt tehty. Luulisi, että tämä työ olisi helppoa, mutta kyllä minua ainakin huokasutti ja tulipa välillä hikikin. Laitoin maahan 25 tulppaania, 29 narsissia, 25 krookusta (eli sahramia) ja 20 isohelmililjaa.
Tulppaaneista takimmaisiksi istutin sinivioletit (ainakin kuvan perusteella) 'Violet Beauty', seuraavaksi puna-keltaiset 'Suncatcher' ja niiden eteen, matalimmat, oranssiset 'Princess Irene'-tulppaanit. Kolmeen eri paikkaan laitoin narsissit 'Kedron', 'Scarlet Gem' ja 'Sunlover'. Yhteen penkkiin lähelle terassia tulivat krookukset 'Goldilocks' ja isohelmililjat.
Narsisseissa oli parissa pussissa semmoisia sipuleita, joilla oli tytärsipuli vieressä kiinni. Muutamia pikkusipuleita uskalsin irrotella niiden neuvojen mukaan, joita olen lukenut Doradin sipulikukkasivuilta. Niinpä sain istutettua neljä ylimääräistä sipulia. 

Sivupolkua on laitettu

Viimekertaista polkutyömaasta jäi vielä tähteelle materiaaleja; ihan pikkuisen jäi käyttämätöntä juurimattoa ja soraa jäi hulppeasti. Päätin laittaa vielä yhden pienen sivupolun soralle.

Kuvassa sivupolku lähtee kärrin kohdalta oikealle kohopenkin takana. Tämä sivupolku kulkee perennakeskuksen takana, ohittaa mm. keltavuohenkuusamapensaan ja päätyy keskelle tonttia lähelle koristeomenapuuta. Alkuosa polusta tuli siis sorapintaiseksi, ja loppuosassa on astinkiviä. Tästä polusta ja sen kivistä kerroin 6.10.2015.
Vähän jouduin poistamaan multaa pinnasta. Sitä työtä tehdessä taas kävi niin, että matkan varrelta löytyi kaksi isoa kiveä.

Kivet olivat tällä kertaa helppoja, mutta niiden ylle kasvaneet juuret toivat hien otsalle. Kuvassa, jossa sivupolku on valmis, kaikki löytyneet kivet möllöttävät kultaherukkapensaan alla talikon kanssan. Vuohenkuusama näkyy vihreänä kuvan oikeassa yläkulmassa. Tästä sivupolusta tuli muita polkuja kapeampi.

Polun loppupää on valmis

Tänään sää oli mitä mainioin, niinpä sain valmiiksi tekeillä olleen polun loppupään.

Siihen se tössää polku. Ei sitä varmaankaan enempää tarvitse olla; tästä eteenpäin hoitelen ruohonleikkurilla. Mustana kekona näyttäytyy vieressä se rikkaruohojen multakasa, josta eilen kirjoitin, että se pitää peittää. Peitelty on - ja peiton päälle laitoin keramiikkasorsan vahtimaan. Toivottavasti kasasta muhii hyvää multaa tulevana vuonna.

Toisesta suunnasta aihe näyttää tältä. Tämä viimeisin polun pätkä erkanee muusta polusta multakasan kodalta oikealle ja tekee tiukan kaarroksen.