Voi, jospa kaikki kukkaiset tekisivät kukkimisensa näin keskittyneen jämptisti kuin pikkuinen kaunokainen-Bellis.
Samaa onneksi yrittää ahomansikka. Molemmat suvaitsevat kukkia kävelypolullani, kun ovat niin vaatimattomia. Kumpaakaan en ole kutsunut pihalleni. Kiitos nyt kuitenkin, kun tulitte!
Varmaankin ruusu Ilo sanoo itseksensä, että onpa ilo kukkia - on niin paljon punaisia kukkia tuossa puskassa.
Heisipensaissa (Viburnum) on juuri nyt kukkaterttuja. Minun koiranheisipensaassani on epämuotoisia, jotenkin repaleisia terttuja ja vain yksi, jota voin verrata naapurin kauniisiin ja siroihin terttuihin. Ylempänä tässä on se minun ainoani ja alempana naapurin kauniit yksilöt.
Kiiltoheisi kukkii myös omalla tavallaan vaaleina terttuina:
Lumipalloheisi oli heisistä ensimmäinen kukkija.
Yleiskuvassa tässä alla monimuotoisuutta: puna-ailakkia, saniaisia, voikukkia, jalopähkämöitä pilvikirsikan alla.
Onpa mojovata kasvua näin keväällä tuolla nurkimmaisessa nurkassa Koskentien vieressä: vanhimmat kotkansiivet nostelevat itseänsä jo yli metrin korkeudella ja vieressä kaksi jättimesiangervojen kasvustoa muhjottaa tosi isoina. Kolmas jätti on kiemuroissaan, jotta kuolisiko vai mitähän tekisi. Ja onhan sitä vuohenputkeakin ihan tarpeeksi asti kasvussa.
Laettoo pässäytin pihani mukaan Avoimiin puutarhoihin, jotka avautuvat su 5.7.2026. Teemana tapahtumalle on "ilmastoviisas puutarha". No, kuinkahan tuo olisi tontun kohdalla? Mitä se ilmastoviisaus on minun tapauksessa? Siitä aion kuvallisesti kertoa ja keskusteluttaa kuulijoitani Sorsakosken Seuralassa ke 1.7.2026 klo 18. Kerron mm. lahotuskummuista; miksi ja miten, pensaat; miksi ja mitkä, perennat; miksi ja mitkä, marjakasvit: miksi ja mitkä, keto; miksi ja kuinka, luonnon elukat; miksi ja miten, luonnonkasvit suosikkeina, yms. Tämmöisen luennoimisen perästä onkin sitten kiva kierrellä sunnuntaina klo 12 - 17 pihan polkuja pitkin ja tehdä just semmoisia huomioita kuin Tonttu haluaisi sinun tekevän. No, näitä viisaustuumailuja olen kirjoitellut tähän blogiin mm. tunnisteilla lahopuutarha, lahopuu, monimuotoisuus, pensaat. Tervetuloa molempiin tapahtumiin.
Tänä vuonna aikainen kevät ja lumien sulaminen ovat siivittäneet monien ajatukset kevätsiivoukseen puutarhassa. Kevätsiivous on turhaa - varsinkin liian aikaisin tehtynä. Aina kun haravoit lehtiä, siirrät pikkuötököiltä niiden suojat pois. Kylmyys tulee sitten seuraavana yönä näille ötököille. Maatuvat heinät ja lehdet antavat niille suojaa myös linnuilta. Olethan nähnyt, kuinka viisaat linnut, mm. rastaat, osaavat käännellä ja heitellä lehtiä etsiessään ravintoa, eli juuri niitä pikkuötököitä. Toisen elo on toisen kuolo, mutta itse olen mieltä, että luonnonmukainen todennäköisyys on ihan hyvä tässä asiassa. Toimikoon sitten se minun tontillani.
Sain juuri luettua kirjan Juhana Torkki, Järkevä onni, stoalainen tie mielenrauhaan, Otava 2025. Samana päivänä oli uutisissa maininta, että viimeisin vuosikymmen oli kuumin maapallon lämpötilojen mittaushistoriassa. Siinä sitten ihmeekseni huomasin, että stoalainen ajattelu passautuu myös ilmastonmuutoksen vastustamiseen aivan hyvin. Juhana Torkki tuo omassa tekstissään monesti esille nykyisen maapallon tilan ja ihmisten ajattelemattomuuden sekä välinpitämättömyyden vaikutukset. Samalla hän tietenkin kirjassaan antaa stoalaisia neuvoja asiaan suhtautumiseksi. Kun aikoinani 1980-luvulla eka kerran luin Marcus Aureliuksen mietelmät (silloiselta suomennetulta nimeltään ”Itsetutkiskeluja”, uusi suomennos nimellä ”Itselleni”), en arvannut, että tämä filosofia olisi niin selvästi sattuva myös tähän elon piiriin.
Esimerkki Torkin tekstistä sivulta 336: Kohtuullisuuden puute ilmenee kulutuskeskeisessä kulttuurissa, jossa jatkuva kasvu ja materiaalinen vauraus ovat ensisijaisia tavoitteita. Ympäristön kantokykyä rasitetaan jatkuvalla ylikulutuksella, ja ekokriisi johtuu pitkälti siitä, ettei ihmiskunta ole pystynyt asettamaan rajoja omille haluilleen. Elämäntapaa pitäisi yksinkertaistaa ja luonnonvaroja käyttää säästeliäämmin, mutta nykyaikana tällainen nähdään usein menestyksen vastakohtana.
Torkin kirjassa stoalaisuus esittäytyy laajemmin kuin Marcus Aureliuksen tekstissä. Nyt siis teidän senkin. Siispä monimuotoisuutta lisäämään ja lajikatoa vastustamaan käymme nyt puutarhoissamme näin ennenaikaisen kevään kynnyksellä, hop-hop.
