Tää on pitkä kevät. Ainakin siltä tuntuu, kun lunta ei ole maassa - mutta routaa on sen verran, ettei mitään pysty tekemään. Siispä kaivelin tänään maata tuossa terassin kupeessa, jossa on ohut kerros nurmikkoa kivien päällä. Siihen suunnittelen puolivarjon kasveille pientä kukkapenkkiä. Yhden ison, laakean kiven olen siitä jo siirtänyt pois (siitä tulee mainio astinkivi). Tänään yksi iso kivenjytkylä siinä montussa köllötti, alkujaan ajattelin sen siihen jäävänkin. Mutta sitten kanki tarttui kiven semmoiseen nokkaan, josta nostaminen tuntui helpolta, kun kangen alla oli rotina toinen isompi kivi. Kivi lähti - ihme kumma - vähän pyörähtelemään montussaan.
PS. Olen laittanut tien poskessa olevaa kiviaitaa uuteen uskoon. Nyt se kiertää vanhan kannon kahdelta puolelta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti