Edellisessä tuumailussa 1.3. kirjoitin näin: (Mongolian)vaahteroille varatut paikat annan uusille, isommille ruusuille. Yhdelle matalalle ruusulle on jo syvä kuoppa kaivettuna vanhan koivunkannon viereen – siinä kun syksyllä kaivelin kiviä ylös kannon alta.
Nyt ajattelen niin, että ruusut menevät aurinkoisille tyhjille paikoille ja mongolianvaahterat aivan niille alkusuunnitelman mukaisille paikoilleen tontin etelärajan lähelle. Koivunkannon tarjoama paikkakaan ei ole tarpeeksi hyvä minun ruuusuilleni.
Muutamana päivän olen kaivellut kiviä - taas. Eilen päätin viskellä pikkukivet pois kivipaasien keskeltä. Aikasemmin ajattelin, että laitan siihen joitain matalia kivikkokasveja. Pikkukivet lähtivätkin kivasti irtautumaan kuvassa rajatulta alueelta.
Yllä "työnkuvaa": ensin ison paaden päällä seisten otettu kuva alas mustaan monttuun, sitten vastakkaisesta suunnasta otettu kuva, jossa työn tuloksetkin näkyvät. Tässä vaiheessa isoin kiven jytkylä oli vielä piilossa mustan mullan alla montussa. Vaivoin sain senkin ylös (tuli selväksi, mitä sana "vaivoin" todella tarkoittaa). No, siihenpä tulee syvä multapaikka yhdelle ruusulle. (Myöh.huom; tähän paikkaan laitettu ruusu 'Morden Sunrise' oli liian arka ja hento, se kuoli parin vuoden jälkeen. Syynä voi olla myös se, että lähellä olevat kivet heijastavat talvisin omaa kylmyyttään multaan.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti