Rusakko ryökäle on käynyt napsimassa palasiksi maariankellojen varret. Minä juuri odottelin, että näen eka kertaa eläissäni tämän kaksivuotisen kellokasvin kukat kohtapuoliin, niin ei! Muutaman tulppaanin rusakko oli myös taittanut. Talvella se oli katkonut yhden loistoangervon varret: tämä ei sinänsä ollutkaan vaarallista, koska loistoangervot piti leikata muutenkin. Ikävä kaveri on tämä rötkäle-rusakko, iso kuin mikä. On nähty.
Nyt on juhannus:
tontilla on muutama töpsö luonnonvaraista metsäkurjenpolvea, jota ennen nimitimme juhannuskukaksi. Hyvin kukkivat juuri nyt. En ole vielä uskaltanut niitä siirrellä, kun vaikuttavat niin hentoisilta.
Kävin tutkimassa kosteikkoa, ja sieltä silmään sattui tämmöinen:
Kuoriainen oli hiukan jäykän oloinen liikkeissään - varmaan tämä kylmyys jäykisti sitäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti