Vihdoinkin sain viimeisen ruusun istutettua. Sille kaivettu kuoppa teettikin töitä oikein kunnolla: poista orapihlajia, kaiva niiden juuret pois, poista pintamaa kaikkine vuohenputkineen, kaiva syvälle että pääset hiekkakerrokseen, poista hiekkaa jotta kuopasta tulee noin 50 cm syvä, hae uutta multaa ja hevonkakkaa, sotke ne entisen hyvän mullan kanssa, välivaiheessa asentele juurimatto reunustamaan istutuskuoppaa, hae lisää multaa ja istuta ruusu 'Poppius', kastele.
Tämä touhu vei neljä päivää, ei ihan täysiä päiviä, koska helteen takia piti huilata hyvin.
Kaiveluista löytyneet hiekat olen kärrännyt polulle, jossa keväällä ja vuodenvaihteessa oli "tulva". Olen saanut polun pinnan nousemaan kivien ja hiekan kanssa aika kivasti. Kaikki ylimääräiset kivet olen myös kärrännyt tänne.
Kohta voin jatkaa polun lopullista täyttämistä soralla, joka tulee juurimaton päälle. Kuinkahan paljon tuo täyttö humpsahtaa alas vuosien mittaan?
Viimeistä istutuskuoppaa kaivellessa löytyi pari tällaista juurta:
Lienevät orapihlajan juuria. Olisinko minä joskus iskenyt kangella juuret poikki, ja siitä juuri on ottanut nokkiinsa? - Myöhempi korjaus: tämä syherö on haapapuun juurta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti