ja arvioinnin siitä voin nyt tehdä. Kovasti tuli puuhasteltua: erityisesti polkujen teko oli ajankohtaista. Nyt polut ovat valmiit, ja kerran olen jopa lakaissut niiltä syksyn lehtiä pois. Kiva niillä on kuleksia.
Kauden alussa sain istutettua uudet ruusut ja pionit paikoilleen. Talvivauriot veivät yhden ruusuntaimen melkein heti istutuksen jälkeen ja toinen sinnitteli syksyyn asti pienen pienenä. Sen kohdalla ensi kevät ratkaisee. Muut ruusuntaimet osoittautuivat erittäin elonvoimaisiksi. Myös muutamat muut kukat kärsivät talvesta, esim. puuliljat kuolivat kaikki.
Pari varjoliljaa istutin myös, mutta eikös vaan jänis tai kissa mennä romistellut niiden yli heti kun liljat olivat nostamassa päätään. Siitä suuttuneena laittelin esteeksi risuja ja oksia moneen paikkaan. Enkä enää pidä oksia ruman näköisinä - toimivuus ratkaisee!
Peittojen alla olleet multakasat eivät olleetkaan täysin maatuneita; sen takia annan peittojen olla paikoillaan edelleen ensi kevääseen asti. Laitoin jopa lisäpeittoja päälle, jotta valo ei varmasti pääsisi läpi. Rikkaruohojen valta vaikuttaa olevan todella voimakasta muillakin aloilla, esim. keskellä tonttia olevan alueen olen edellisenä kesänä mennyt jo läpi kitkemällä, mutta aika reuhottavan näköistä siellä oli taas kesän loppupuolella. Peittäviä perennoja on liian vähän.
Mukava oli keräillä metsämansikoita suuhun; mansikka toimii kuin maanpeiteperenna muutamilla paikoilla. Myös herukoista tuli makoisia. Omenapuiden sato täytti sitten koko pakastimen. Kasvilavoihin olin laittanut liian paljon salaatteja ja herneitä; vähemmälläkin tulisin toimeen.
Kivitöitä oli keväällä ja kesällä ihmeen paljon: luulisi, että ne joskus loppuisivat. Syksyllä kerkesin vielä talikolla peraamaan uutta kukkaisalaa ihan tuolla tien reunamalla pensaiden välissä. Sekin alue on odottamassa ensi kevättä ja uusia suunnitelmia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti