Aikansa kutakin

Aikansa kutakin, sanoi pässi kun päätä leikattiin. Tulipa tuo mieleen, kun katselin syyskukkivia kasvejani. Pensashanhikkeja minulla on oikein rivissä neljä kappaletta. Alkukesästä kerkesin jo ajattelemaan, että minä riipaisen nuo "raiskiot" ylös ja heitän jorpakkoon, koskapa ovat niin pahan näköisiä. Mutta entäs nyt! Kukkeina he nököttävät paikoillaan ja ajavat sen asian minkä pitääkin: kukkivat kauniisti. Ovat vaan niin erinomaisen myöhäisiä.

Kuvassa vasemmalla on polkualue, jolle olen viemässä isoja astinkiviä, mutta projekti jää kesken odottamaan ensi kevättä. Syynä on polun kohdalta löytynyt tosi iso kivi - aika syvältä. Sitä yritin pois, mutta luovutin ja jätän roudan käsiteltäväksi sen kiven. Autoin asiaa lyömällä poikki muutamia vanhoja juuria, jotka olivat pitelemässä kiinni tätä kiveä.
Vähän samaa kuin pensashanhikeista ajattelin kesällä koristekastikoistani; epäilin niiden jaksamista. Mutta nytpä ne heiluvat tuossa ihan oivasti.

Aikansa kutakin muotoa esittelee myös mantshuriankärhö. Kesällä se kukki hienosti valkoisissa kukissaan ja nyt se hömpöttää hauskan näköisenä tuppelona, kun kukat ovat tuleentuneet. Oikein hieno olio on tämä kärhö.

Komeamaksaruohot ovat ehdottomasti syksyn näyttävimmät kukkijat. Niiden väri ja tomera olemus saavat katselijan ihastumaan. Ja onhan niistä paljon iloa myöhäisille perhosille ja kärpäsille.

Ruskan värit ovat tänä syksynä oikein komeat.

Tässä kuvassa punaisina ovat pilvikirsikat ja keltaisena seisoo koristeomenapuu `Hopa`. Niiden edessä on vielä melko vihreänä keltavuohenkuusama. Edessä näkyy harmaana hopeatäpläpeipin valtaama alue.