6. Jokunen havu (tuija
Brabant) pitäisi saada näköesteeksi lähelle uutta pihavarastoa, jotta
kadulla kulkijat eivät näkisi vajojen välikköön, jossa voi olla vaikka
mitä rojua. (Myöh.huom; tuijia ei ole tänne tuotu vaan muita kasveja sekä pieni aita.)
Tässä blogissa eläkeläistonttu tekee muistiinpanoja puutarhastaan ja seuraa puutarhan kasvamista. Tonttu haluaa nyt kannustaa kaikki luopumaan nurmikoista ja kasvattamaan pensaita!
sunnuntai 10. marraskuuta 2013
Suunnitelma 4 ja 5
4. Samalla nurkalla on nyt pieni lumipalloheiden taimi; sen taidan siirtää jonnekin ja sen tilalle joku havupuu (kanadantuija).
Kuvassa punaisella on merkitty lumipalloheiden kasvupaikka, sinisellä pieni kuusi ja keltaisella tontin raja, joka kulkee ison raitapuun takaa.
5. Havupuita haluaisin myös sinne, missä ennen oli iso koivu ja nyt on kiviaita. Siellä voisi olla pari katajaa ja joku matalampi havu, esim. kääpiöserbiankuusi.(Myöh.huom; havukasveja ei ole tuotu tänne.)
Kuvassa punaisella on merkitty lumipalloheiden kasvupaikka, sinisellä pieni kuusi ja keltaisella tontin raja, joka kulkee ison raitapuun takaa.
5. Havupuita haluaisin myös sinne, missä ennen oli iso koivu ja nyt on kiviaita. Siellä voisi olla pari katajaa ja joku matalampi havu, esim. kääpiöserbiankuusi.(Myöh.huom; havukasveja ei ole tuotu tänne.)
Samalle tienoolle tulee myös kumpare, joka lähtee kiviaidalta ja peittää koivun kantoa. Vaalean sinisellä olen merkinnyt koivun kannon, punaisella havujen paikkoja, vaaleanpunaisella kasvavan hovijasmikkeen ja tummansinisellä kiven päällä kasvavan nuoren männyn (vasemmalla). Keltaisella olen piirtänyt tulevan kumpareen, joka nojaa kiviaitaan.
Suunnitelma 3
3. Lähellä liiteriä
kasvaa tuija, joka on ehkä Tuija Smaragd ja korkeudeltaan noin 180 cm.
Sen lähellä näkyy nousevan jonkun vanhan syreenin alku vanhasta
juurakosta.
Ajattelin siirtää tuijan siitä pois ja antaa syreenin nousta (kuvassa punaisella syreeniä). Tuija menee sitten tontin koillisnurkalle sinne, missä on mongolianvaahteroiden välisijoituspaikka; siinä on iso monttu ja hyvät mullat valmiina. Täytyy vaan kysyä "pentissä", miten tuijan siirto kannattaisi tehdä.(Myöh.huom; tuijaa ei ole siirretty.)
Kuvassa punaisella on paikka, jossa nyt mongolianvaahterat rinnakkain odottavat siirtoa. Sinisellä on merkitty pieni oja, joka antaa keväisin vettä tontun kurjenmiekoille. Keltaisella on merkitty purppuratuomen kumpare. Edessä kasvaa tuija.
Ajattelin siirtää tuijan siitä pois ja antaa syreenin nousta (kuvassa punaisella syreeniä). Tuija menee sitten tontin koillisnurkalle sinne, missä on mongolianvaahteroiden välisijoituspaikka; siinä on iso monttu ja hyvät mullat valmiina. Täytyy vaan kysyä "pentissä", miten tuijan siirto kannattaisi tehdä.(Myöh.huom; tuijaa ei ole siirretty.)
Kuvassa punaisella on paikka, jossa nyt mongolianvaahterat rinnakkain odottavat siirtoa. Sinisellä on merkitty pieni oja, joka antaa keväisin vettä tontun kurjenmiekoille. Keltaisella on merkitty purppuratuomen kumpare. Edessä kasvaa tuija.
Suunnitelma 2
Nyt on talvi aikaa tehdä
uusia suunnitelmia. Erityisesti minua mietityttää havupuiden vähyys
tontilla - näyttää aika "aakeelta laakeelta" talvella. Listailen tähän
muutamia uusia näkemyksiä puutarhastani.
1. Vanhan suunnitelman mukaan ensi keväänä pitää siirtää kaksi mongolianvaahteraa paikoilleen eteläreunalle. Samoin on tehtävä kahdelle lännenheisiangervolle. Pari keltaista pensashanhikkiakin odottelee uusia paikkojaan. Samalla siirrän vanhan hanhikkipensaan pois etupihalta. Pensashanhikeille olen ajatellut kaivaa kuopat tien reunaan isojen puskien väliin. Sinne ostan lisää punakukkaista pensashanhikkia. Siellä ne sitten somasti ilahduttavat ohikulkijoita syksyllä kukkiessaan.
2. Etupihan pensashanhikin tilalle pitää kaivaa isompi istutuskuoppa, laittaa mullat ja kalkit ja istuttaa esim. syreeni.
Kuvassa punaisella pari etupihan pensashanhikkia samassa ryppäässä ja sinisellä niiden edessä patjarikkoa, joka levisi ja kukki viime kesänä oikein hyvin.
1. Vanhan suunnitelman mukaan ensi keväänä pitää siirtää kaksi mongolianvaahteraa paikoilleen eteläreunalle. Samoin on tehtävä kahdelle lännenheisiangervolle. Pari keltaista pensashanhikkiakin odottelee uusia paikkojaan. Samalla siirrän vanhan hanhikkipensaan pois etupihalta. Pensashanhikeille olen ajatellut kaivaa kuopat tien reunaan isojen puskien väliin. Sinne ostan lisää punakukkaista pensashanhikkia. Siellä ne sitten somasti ilahduttavat ohikulkijoita syksyllä kukkiessaan.
2. Etupihan pensashanhikin tilalle pitää kaivaa isompi istutuskuoppa, laittaa mullat ja kalkit ja istuttaa esim. syreeni.
Kuvassa punaisella pari etupihan pensashanhikkia samassa ryppäässä ja sinisellä niiden edessä patjarikkoa, joka levisi ja kukki viime kesänä oikein hyvin.
perjantai 1. marraskuuta 2013
Ruusunen syksyllä
Tässä vielä kuva ruususta, joka haluaa avautua marraskuun ekana päivänä. Se on Teresan ruusu (Rosa 'Thérése Bugnet'). Puskan muut lehdet ovat jo pudonneet, vain tämän yhden verson huipussa sinnittelevät ovat tallessa. Toinen vielä innokkaampi uusintakukkija on neilikkaruusu (Rosa 'Pink Grootendorst'); siinä on paljon kukkasia - ne vaan eivät ole näin "freesin" näköisiä.
Tänään painelin maahan myyräkarkotteen pillereitä kukkien ja puiden lähelle. Toivottavasti tepsii. Lisäksi aion laittaa valkosipulin kynsiä sinne tänne tehon varmentamiseksi.
Tänään painelin maahan myyräkarkotteen pillereitä kukkien ja puiden lähelle. Toivottavasti tepsii. Lisäksi aion laittaa valkosipulin kynsiä sinne tänne tehon varmentamiseksi.
Kiviaitaa rakentamassa
Menin lapion kanssa tienposkeen katselemaan ison koivun kantoa. Muistelin, että siellä oli joitakin kiviä. Ja olihan niitä. Siinä minulla hurahtikin kaksi päivää kaivellessa kannon ympärillä. Iso koivu oli valinnut kasvupaikakseen kivikasan kupeen: kannon vierellä ja alla oli hirmuisesti monenmoisia kiviä, joista monet olivat juurien nahnikassa. Kivet on varmaankin kasattu siihen joskus, kun on korjattu tietä - osa kivistä oli särmikkäitä kuin dynamiitin jäljiltä.
Kuvassa isoimmat kasan kivet olen jo nostellut kuopistaan ylös, ja kannon takana häämöttää niitä "ampukiviä". Pähkäilin, minne oikein panen ne kaikki kivet. Aikaisempiakin kivikasoja oli muutamassa paikassa tontilla odottamassa toimenpiteitä. Siinä sain aatoksen, että teenpä kiviaitaa pikkupätkän tuo kannon pohjoispuolelle: sitten joskus kun saan multaa, nostan sillä pienen kumpareen kannon ympärille ja se kumpare tulee loivasti kohti etelää (ja siis kiviaita tukemassa pohjoisen puolelta). Hyvä. Yhden päivän köijäsin niitä aikasempia kiviä tänne aitatyömaalle ja toisena päivänä rakensin aidan! Isot kivet alle ja pienempiä tukemaan.
Joo; nytpä kiviä onkin liian vähän: aidasta tuli tuommoinen ylöspäin kapeneva. Pitäisi olla määrältään toinen mokoma näitä kiviä. Ajatus oli, että aita olisi semmoinen "vanhanmallinen", päältä tasainen ja tutisematon. Siihen olisi hyvä laittaa kasvamaan sitä sun tätä.
Kuvassa kanto on oikealla ylhäällä. Punaisen kepin kohdalla tien poskessa kasvaa kiiltoheiden taimi. Siellä aidan toisessa päässä "lähtökivenä" on maassa makaava oikein iso kivi, joka ei minun kankeemisesta hievahdakaan. Toisessa päässä (näkyy kuvassa oikeassa alakulmassa kellertävänä heinäalueena) on juluma kivi, jonka päällä koittaa kasvaa nuori mänty.
Kuvassa isoimmat kasan kivet olen jo nostellut kuopistaan ylös, ja kannon takana häämöttää niitä "ampukiviä". Pähkäilin, minne oikein panen ne kaikki kivet. Aikaisempiakin kivikasoja oli muutamassa paikassa tontilla odottamassa toimenpiteitä. Siinä sain aatoksen, että teenpä kiviaitaa pikkupätkän tuo kannon pohjoispuolelle: sitten joskus kun saan multaa, nostan sillä pienen kumpareen kannon ympärille ja se kumpare tulee loivasti kohti etelää (ja siis kiviaita tukemassa pohjoisen puolelta). Hyvä. Yhden päivän köijäsin niitä aikasempia kiviä tänne aitatyömaalle ja toisena päivänä rakensin aidan! Isot kivet alle ja pienempiä tukemaan.
Joo; nytpä kiviä onkin liian vähän: aidasta tuli tuommoinen ylöspäin kapeneva. Pitäisi olla määrältään toinen mokoma näitä kiviä. Ajatus oli, että aita olisi semmoinen "vanhanmallinen", päältä tasainen ja tutisematon. Siihen olisi hyvä laittaa kasvamaan sitä sun tätä.
Kuvassa kanto on oikealla ylhäällä. Punaisen kepin kohdalla tien poskessa kasvaa kiiltoheiden taimi. Siellä aidan toisessa päässä "lähtökivenä" on maassa makaava oikein iso kivi, joka ei minun kankeemisesta hievahdakaan. Toisessa päässä (näkyy kuvassa oikeassa alakulmassa kellertävänä heinäalueena) on juluma kivi, jonka päällä koittaa kasvaa nuori mänty.
lauantai 19. lokakuuta 2013
Miten meni kesä 2013?
Nyt satoi jo ensilumen. Siispä on aika miettiä, miten mennyt kesäkausi onnistui.
Kaikki suunnitellut taimet istutettiin. Niistä vain muutama näyttää huonovointiselta: marjasinikuusamista toinen näytti jo elokuussa kuolevalta yksilöltä, toinen sen sijaan saattaa jäädä henkiin. Pionit eivät paljoakaan paikoiltaan turahtaneet, mutta se taitaa olla pionien luonteessa. Samoin isotuomipihlajan juurelta repimäni versot ovat hyvin kuivan näköisiä uusilla paikoillaan. Etupihan orapihlaja-aita teki jonkun mielenilmauksen, kun se keskikesän leikkauksen jälkeen ei lähtenytkään reippaaseen kasvuun.
Yksivuotiset ruiskaunokit ja unikot tuli ripoteltua vääriin paikkoihin. Mutta se teko oli sen hetken tilanteessa anteeksiannettavaa.
Kiviä ja juuria olen kaivanut ylös liian innokkaasti, koskapa kyynärpää on nyt aika "pipi".
Kesä oli aika kuiva, sateita oli vähän. Sen takia hiukan arveluttaa, tuliko puiden ja pensaiden taimia kasteltua tarpeeksi. No, sen aika näyttää.
Suunnitelman muut osat, kuten oksien sahaus ja varaston rakentaminen, onnistuivat yli odotusten.
Myös jotain yllättävää hyvää tuli eteen viime kesänä. Saimme kahdesta omenapuusta hyvän sadon. Saatoimme antaa omenia sukulaisille ja naapureille. Opimme, että toisen puun omenat ovat aikaisia, vaaleita ja miedonmakuisia, kun taas toisen omenat ovat myöhäisiä, punaisia ja kirpeänmakeita.
Kaikki suunnitellut taimet istutettiin. Niistä vain muutama näyttää huonovointiselta: marjasinikuusamista toinen näytti jo elokuussa kuolevalta yksilöltä, toinen sen sijaan saattaa jäädä henkiin. Pionit eivät paljoakaan paikoiltaan turahtaneet, mutta se taitaa olla pionien luonteessa. Samoin isotuomipihlajan juurelta repimäni versot ovat hyvin kuivan näköisiä uusilla paikoillaan. Etupihan orapihlaja-aita teki jonkun mielenilmauksen, kun se keskikesän leikkauksen jälkeen ei lähtenytkään reippaaseen kasvuun.
Yksivuotiset ruiskaunokit ja unikot tuli ripoteltua vääriin paikkoihin. Mutta se teko oli sen hetken tilanteessa anteeksiannettavaa.
Kiviä ja juuria olen kaivanut ylös liian innokkaasti, koskapa kyynärpää on nyt aika "pipi".
Kesä oli aika kuiva, sateita oli vähän. Sen takia hiukan arveluttaa, tuliko puiden ja pensaiden taimia kasteltua tarpeeksi. No, sen aika näyttää.
Suunnitelman muut osat, kuten oksien sahaus ja varaston rakentaminen, onnistuivat yli odotusten.
Myös jotain yllättävää hyvää tuli eteen viime kesänä. Saimme kahdesta omenapuusta hyvän sadon. Saatoimme antaa omenia sukulaisille ja naapureille. Opimme, että toisen puun omenat ovat aikaisia, vaaleita ja miedonmakuisia, kun taas toisen omenat ovat myöhäisiä, punaisia ja kirpeänmakeita.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)







