Lumen tuontia - ei luontia

On tämä melko kummallinen talvi, kun joutuu lunta keräilemään sieltä täältä viedäkseen sitä jonnekin.

Kolalla työntelin lunta sipulikukkien penkkien päälle, kun näyttivät nämä penkit aivan kohta paljastuvan mullalle. Erityisesti liljapenkki sai ison satsin päälleen. Kuvassa on pikkusahramien penkki peitetty lumella.
Sitten kun katselin tarkemmin tätä kevään edistymistä, löysin ensimmäiset sahramien alut yhden ison kiven vierestä.

Ei kun lunta niskaan! Ensi viikolle on luvattu pientä pakkasta ja lunta.

Leikkaamista

Tänään leikkasin tuijia (thuja Brabant). Nämä tuijat ovat melko höröttäviä, mutta niitä saa leikata aika topakasti ja siitä ne yltyvät tuuheutumaan. Ihan keittiösaksilla leikkasin niitä pikkuoksien päitä.

Liljoja ja lukemista

Juolahti mieleeni, että jospa ostaisin lisää liljoja. Kauppa kävisi näin keväällä. Erään lehtijutun perusteella etsin netistä tietoa idänliljoista. Sillä googlauksella löytyi tietopuolinen sivusto mukula- ja sipulikasveista ja vähän muustakin: doradin piha ja puutarha . Sitä sivustoa olen tässä nyt lukenut niin kuin koululainen laiskanläksyä.

Sahausta

Tänään leikkasin omenapuita. Ajattelin, että parasta tehdä se näin aikaisin, koska tämä talvi saattaa lopahtaa koht´siltään. Oksia kertyi aikamoinen kasa. Jätin ne riipin raapin pihalle: varmaankin jänikset tulevat niitä järsimään.
Viime vuoden omenasadosta tekemäni hillo riitti helmikuun loppuun asti. Kyllä se oli makoisaa.

Siemeniä pusseissa

Kesäkukkien siemenhankinta on parhaimmillaan varautumista kesään. Tonttu ei ole suurestikaan harrastanut siemenistä kasvattamista, mutta nyt pitää yrittää. Siemenet ovat jo nettikaupasta tulleet. Valitsin siemeniä sitä silmällä pitäen, että ne voisi kylvää suoraan kasvupaikalle. Tonttulassa kun ei ole kovinkaan paljon ikkuna-alaa esikasvatusruukkuja varten. Yksivuotisista valitsin pensaskrassin, sinisievikin, tuoksupieluksen, piiankielen ja hilpan. Nämä ovat tontulle aivan uusia tuttavuuksia. Innostuin ostamaan myös monivuotisia: punahatun, kaukasiantörmäkukan, huopakaunokin, jaloritarinkannuksen ja päivänkakkaran siemeniä. Ulkolaisia ovat nämä pussukat.

Talvella suunnitellaan uutta

Helmikuussa säät olivat merkillisen leutoja. Jonakin yönä saattoi olla miinuksella neljä tai viisi astetta. Yleensä päivälämpötilat olivat lähellä nollaa. Lunta ei sanottavasti tullut lisää. Kestävätköhän minun kasvini tämmöisestä talvesta kevääseen siirtymistä?

Suunnitelmat tulevista töistä alkavat nyt saada uusiakin muotoja. Uusia haaveita ovat ruusut ja kirsikat. Kolme neljä uutta kanadalaista ruusua pitäisi saada sekä kaksi matalaa kirsikkapensasta. Näiden ”uutuuksien” paikat ovatkin mietityttäneet minua talven mittaan. Tarjolla pitäisi olla aurinkoista ja muhevaa tilaa. Vanhaan suunnitelmaan pitää siis laatia jotain uutta.

Uusi siirtelykierre alkaa ajatuksesta, että itänurkalta pitää siirtää pois kaunokuusaman pieni taimi. Tämä sen takia, että sen oranssiset marjat ovat myrkyllisiä. Naapurin lapset ovat kohta kouluiässä ja he tulevat koulutiellään kulkemaan aivan tämän puskan vierestä. Varmaan kauniit marjat houkuttelevat. Siispä siirrän puskan keskemmälle tonttia ja sen tilalle tulee mongolianvaahtera. Toinen mongolianvaahtera menee etupihalle entisen pensashanhikin tilalle, jossa sillä on erittäin hyvä paikka - kunhan kaivellaan hyvä istutuskuoppa. Eli suunnitelman 2 "syreeni" muuttuu mongolianvaahteraksi. Vaahteroille varatut paikat annan uusille, isommille ruusuille. Yhdelle matalalle ruusulle on jo syvä kuoppa kaivettuna vanhan koivunkannon viereen – siinä kun syksyllä kaivelin kiviä ylös kannon alta.

Kirsikat tarvitsevat aurinkoisen paikan. Se löytyy kivikon pohjoispuolelta: sieltä joudun varmaankin siirtämään vain kiiminginangervon jonnekin muualle pois kirsikan alta. Kirsikoissa on tarjolla noin kahteen metriin kasvat suklaakirsikka ja Latvian matala, jotka pölyttävät toisiaan. Toivotaan, että taimet löytyvät. Samoin pitää tässä vaiheessa sanoa myös ruusuista: Lac Majeau (valkoinen, 150 – 200 cm), Morden Centennial (punainen, 70 – 100 cm), Morden Blush (roosa, 50 - 80 cm) tai Champlain (tum.punainen, 100 cm) ja  Martin Frobisher (vaal.punainen, 100 – 150 cm). 

Uusiin suunnitelmiin kuuluu myös ajatus köynnöshortensiasta, joka lähtisi nousemaan isoon raitaan. Köynnöshortensian menestymisalue alkaa olla näillä rajoilla, mutta puutarhanetissä on uskaliaat kolmos- ja nelosvyöhykkeellä onnistuneet. Raidan alla voisi olla enemmän myös taikinamarjan alkuja, jotta niistä saisi joskus hauskan muotoillun pensaston sinne nurkalle. (Myöh.huom; ei ole toteutettu.)

Lumitöitä

Pakkaslunta on maassa noin 7 cm. Lapioin sitä pensaiden ympärille - nyt toistamiseen, koskapa se edellinen lapioitu lumi sulaa sutkahti pois tuossa joulun ja uudenvuoden tienoossa. No, kertaus tekee mestarin. On se tuo Fiskarsin lapiokola hyvä peli tähän työhön. Nyt pihalla kohoilee lumikekoja.

Lumikerroksen tarkoitus on suojata kasvien juuria pahemmalta roudalta ja jäätymiseltä - varsinkin näin eka vuonna, kun juuret ovat suhteellisen pinnassa.
Tämä lapiointi oli pikkuisen myöhässä tammikuun keskivälin koviin pakkasiin nähden, koska oli parin viikon lomamatkalla.Toivottavasti auttaa kumminkin.