Häirintää vuohenputkelle

Kesäkuun puolella sain laitettua kaikki taimet ja siemenet maahan. Sen jälkeen koitti taistelu vuohenputkea vastaan - taas kerran. Nyt strategiani on aiheuttaa suurta häirintää kääntämällä talikolla maata ja heittelemällä juuristoa pois. Kun saan talikolla multapaakun irti, heittelen sitä ilmaan, mullat tippuvat alas, ja juurakko jää talikon piikkeihin. Juuret heitän kuivumaan pihalle pressun päälle.
Aikaisempina vuosina en kerennyt paljoa tälla tavalla raivaamaan, koska istutettavia oli paljon. Nyt vihdoin olen päässyt kääntämään kolmen ruusupensaan väliset alueet, jotka ennen iloisesti kasvoivat vuohenputkea. Siinä samalla olen pystynyt yhdistämään keskitontilla olevia kukkapenkkejä yhtenäiseksi alueeksi.

Kuvassa on näitä alueita kivikko, perennakeskus  ja koristeomenapuun tienoo (väritetty vihreällä). Perennakeskuksesta oikealle on uusi terassi ja ruusukaari, joiden alue oli peiton alla viime vuoden ajan. Samoin oli peitettynä omenapuun yläpuolinen E:llä merkitty alue. Toukokuun puolella ehdin perkaamaan A-alueen ja nyt "häirintäperkauksena" olen tonkinut B-alueen, C-alue odottaa vielä muutaman päivän käsittelyyn pääsyä. D-alue on nyt vuorostaan peiton alla; se on ehkä rikkaruohotonta ensi vuonna.
Ongelma on siinä, että "häirintäperkauksella" lähtevät suurimmat periyttäjä-juurakot, mutta pieniä juuren paloja jää multaan paljon. Mistä löytyisi se aika, joka menee tarkkaan kitkemiseen?

Rusakko ryökäle ja muuta juhannustapahtumaa

Rusakko ryökäle on käynyt napsimassa palasiksi maariankellojen varret. Minä juuri odottelin, että näen eka kertaa eläissäni tämän kaksivuotisen kellokasvin kukat kohtapuoliin, niin ei! Muutaman tulppaanin rusakko oli myös taittanut. Talvella se oli katkonut yhden loistoangervon varret: tämä ei sinänsä ollutkaan vaarallista, koska loistoangervot piti leikata muutenkin. Ikävä kaveri on tämä rötkäle-rusakko, iso kuin mikä. On nähty.
Nyt on juhannus:

tontilla on muutama töpsö luonnonvaraista metsäkurjenpolvea, jota ennen  nimitimme juhannuskukaksi. Hyvin kukkivat juuri nyt. En ole vielä uskaltanut niitä siirrellä, kun vaikuttavat niin hentoisilta. 
Kävin tutkimassa kosteikkoa, ja sieltä silmään sattui tämmöinen:

Kuoriainen oli hiukan jäykän oloinen liikkeissään - varmaan tämä kylmyys jäykisti sitäkin.

Torilla tapahtuu

Aurinkotorin tienoo alkaa olla valmis. Kuvassa on juhlavasti esillä ruusukaarteen kivireunus, jolla tehtiin ruusuille kohopenkki. Takana häämöttää aikaisemmin rakennettu perennaympyrä, jonka reunalla laikkukirjokanukat loistavat melkein valkoisina. 

Kuva toisestakin suunnasta:

Terassille on köijätty vanhat tuolit sekä pöytä ja penkki.  Alemmassa kuvassa ruusukaarre on vasemmalla, oikeassa reunassa näkyy kaksirunkoinen omenapuu. Terassin ja ruusukaarteen väliin tehtiin kulkuväylä.
Tämän toritoiminnan suunnitelma oli alkujaan tämän näköinen: 

Tori tekeillä

Tätä keskialueen aurinkoterassia olen suunnitelmissani kutsunut toriksi.

Rakennelma on tässä tänään tekeillä. Pressun alla ovat soran päällä kehikon jalat vanhoista betonilaatoista, jotka löytyivät "yllärinä" pihanurmelta. Kehikon päälle tässä ruuvataan jo kansilautoja.  Ja valmista tuli tästä lautahommasta.

Takana näkyvät tulevan ruusupenkin reunuskivet ja mullat. Taustalla kukkivat valkoinen pilvikirsikka (kukinta melkein ohi) ja punainen koristeomenapuu ´Hopa´. 

Toimintaa omenapuiden kukkiessa

Nyt omenapuut ovat parhaassa kukassaan. Kylmä toukokuu sai aikaan sen, että kukinta on ainakin kaksi viikkoa myöhässä. Pientä touhua on tonttu topparoitellut omenapuun alla: ensin piti siirtää yksi iso kivi uudelle paikalleen. Luulin, että siihen menee kaksi päivää, mutta eipä mitään - homma tuli tehtyä yhdessä aamupäivässä. Kello 10:15 kivi nokotti sillä paikalla, johon sitä mielinkin. Puunrankojen päällä kangella nytkyttämällä iso kivi liikkui aika kivasti.

Pitihän siinä välillä vähän huilatakin ja istua omenapuun alla ihailemassa niitä kukkia.
Homman nimi on terassin ja ruusupenkin rakentaminen keskelle pihaa. Ensimmäinen työ oli viime vuonna peittää maan pinta pressuilla. Nyt sitten pressu pois, ja siirtämään se mainittu iso kivi sieltä omenapuun takaa tulevan ruusupenkin reunakiveksi. Toiset kivet odottelivat jo melkein oikeilla paikoillaan. Sitten lapio kouraan ja heittelemään multaa tulevan terassin alalta sinne ruusupenkkiin. On siinä niin hyvää multaa, ettei sitä raaski jättää terassin alle oleilemaan: ei kun hyötykäyttöön vaan. Ja peittämisen ansiosta rikkakasvien juuria ei mullassa nyt näy.
Sitten tasoitellaan aluetta, laitetaan joku pressu alle ja hiukan soraa päälle. Sittenpä ryhdytään nikkaroimaan terassia ja laatimaan ruusupenkkiä sen viereen. Tällai toteutetaan suunnitelmaa tämän blogin päiväyksestä 14.1.2015.
Tänä vuonna kukkii eka kertaa  punainen koristeomenapuu `Hopa` - tässä kuvassa yllä kuvatun työmaan vieressä. 

Toukokuun lopuksi

Enpä ole kerinnyt paljon kirjoittelemaan blogiin tässä toukokuussa. Uusien penkkien perkaaminen, perennojen istuttaminen ja pensaiden paikkojen ihmettely ovat vieneet energian. Nyt kuitenkin huomaan, että ostamani perennat ovat nyt kaikki maassa "kasuamassa". Osa pensaistakin on jo paikoillaan, mutta vielä 14 pensasta nokottaa suojassa puun alla. Koko ajan laskeskelen, riittääkö kasteluvesi istutustöihin.
Suunnitelman mukaisesti kadun puoleiset uudet puskat ovat paikoillaan: siellä on pari mustilanhortensiaa, pari kultaherukkaa ja nurkimmaiset koivuangervot. 
Huomasin tuossa, että pitäisi minunkin uskoa kirjoitettua sanaa: eräässä oppaassa mainittiin, että vuohenputkea peratessa kannattaisi lähestyä työmaata talikko kourassa mieluummin kuin lapion kanssa. Äsken juuri kitkin pientä plänttiä talikolla, ja työhän kävi sillä nopeammin kuin uskoinkaan. Tosin kyllä viimeistelevä juurien etsintä piti tehdä pikkuharalla.
Nyt kukkii mm. purppuratuomi. Sen sijaan omenapuiden kukintaa pitää hiukan vielä odottaa. 

Toukokuun tohinaa

Melko kylmää on ollut tämä toukokuun alku. En ole uskaltanut istuttaa kaikkia pikkutaimia penkkeihinsä, koska ison puun alla näyttäisi olevan ruukuille lämpimämpi paikka - varsinkin harson alla. Kova työ on perata uusia penkkejä: on sitä vuohenputkea joka paikassa. Muutaman penkin pätkän olen saanut valmiiksi.
Suurin osa liljojen sipuleista on nyt piilotettu. Parikymmentä tosi-punaista liljaa on vielä varastossa. Vaikuttaisi siltä, että uusia liljoja ei ihan lähivuosina tarvitse ostella. Joitakin pensaiden taimia olen ehtinyt istuttamaan: hommassa auttoi se, että kahdelle monttu oli kaivettu jo syksyllä. Nämä ensimmäiset olivat kolme marjatuomipihlajaa, yksi mustaherukka (löysin vihdoin sen 'Pohjan jätin') sekä yksi kultaherukka. Kultaherukka näyttää olevan kiva kasvi: kasvattaa lehdet aikaisin ja pitää ne myöhäiseen syksyyn, lisäksi se kasvaa aika nopeasti ja ryhdikkäästi. Loput pensastaimet odottavat puun juurella. Kaikki tilaamani kasvit ovat tulleet.