Kiven kimpussa

Tämä päivä meni yhden kiven kimpussa puurtaessa. Sain ajatuksen oikaista polun pohjaa läheltä ruusu 'Morden Blushia' siten, että poistin penkin kiveystä pikkuisen. Mutta sieltä alta ilmestyi mollottava iso kivi, joka olisi jäänyt siihen polun pohjalle ihan keskelle. Tuumaustauko - ollako vai eikö antaa olla - toi ajatuksen poistaa se kivi siitä mollottamasta. Välillä tuntui mahdottomalta, mutta se ennakkoaatos että jos kivi hiukankin liikkuu jostain nurkasta kangettaessa, niin kyllä sen sitten pystyy siirtämäänkin, antoi yritykseen pontta. Lopulta päätin siirtää sitä siellä montun pohjalla sen verran, että se jää polun viereen. 
No, koko päivähän siinä vierähti, mutta vierähti kivikin.

Ensimmäinen kuva kertoo alkupuuhista, jolloin kivi on kääntynyt ja noussut noin 20 cm ylemmäs. Sitten siirtelyä rapakon suuntaan.

 Toisessa kuvassa välitulos: kivi kölöttää hieman vinossa tulevan polun reunassa.

Lopputulos polulla tämän ja muiden kivien kera näyttää nyt tämmöiseltä:  

 

Tulva on ohi

Tulva on (ehkä) ohi tältä keväältä. Veden pinta alkaa alenemaan, mutta multa on aikamoista lellua esim. tuolla polkuntekeleen pohjalla. Pitänee odotella kuivumista vielä jonkin aikaa, ennen kuin alan kärräämään sinne soraa.
Lintuja on lennellyt melkoisesti: peipposet ryhminä, mukana vain muutama järripeippo, seassa myös vihervarpusia, punakylkirastaita enemmän kuin räkättejä. Punarintakin on lennellyt ahkeraan. Yhtenä aamuna näin valkoselkätikan (koiras) paukuttavan minun kantojani. Innostuin kovasti. Parin päivän perästä yhdessä kannossa kolkotteli naarasvalkoselkätikka! Havaintoni kiikarilla olivat todella hyvät, ja lajin tunnistaminen oli kirjan ja netin avulla aivan selvä. Luulisin, että nämä linnut ovat vaelluslintuja matkalla jonnekin. 
Mutta varpusia ei näy, eivätkä tiaiset ole vielä pesäpuuhissa. 

Tulvii

Tontin pohjoislaidalla tulvii. Lämpimät säät sulattavat nyt  hankia kovaa vauhtia, mutta routa ei vielä sula. Pohjoisreunan vesiputerossa veden pinta on todella korkealla; vettä tuntuu olevan joka paikassa.

Tämä vesi ei mene minnekään, koska tienreunan ojassa vedenpinta on samalla korkeudella. Ei auta kuin odotella vaan. Kuvan etualalla on keltaisena se alue, johon tulee polku.

Koristeomenapuun alla oleva kumpu on mukavasti sulanut ensimmäisenä. Siinäpä on oppia minullekin kummulle istuttamisesta.

Kevätkö myöhässä? Suunnitellaan nyt kuitenkin.

Verrattuna viime vuoteen kevät näyttää olevan hiukan myöhässä. Nyt vasta ensimmäiset krookukset pilkistävät maasta. Lumipenkat eivät ole paljoakaan sulaneet. En mene heittämään oksapainoja omenapuuhun, koska saapasvarsi ei riitä kinoksessa.
Kauhistuttaa minua suuresti nämä omat uudet suunnitelmat: uusia ruusupensaita pitäisi saada muka 8, vuohenkuusamia 3, kuutamohortensioita 2-3, tuijia 3, pioneja ainakin 3, lisäksi kärhöjä ja liuskavaleangervoja sekä kuinkahan paljon vielä kaikenmaailman perennoja! Blomqvistille meni jo pikkutilaus. Muita tilauksia en ole hirvinnyt tehdä vielä.

Puiden huoltoa talvella

Viime päivinä olen rapsinut omenapuiden pikkuoksia ja sahaillut mäntyjä. Hyvä hankiaiskeli auttoi asiassa. Jokavuotisessa omenapuiden leikkaustouhussa päätin nyt leikata vain pieniä oksia varjoisista paikoista ja poistaa ylöspäin kasvaneita vesiversoja. Tätä ennen piti kuitenkin käydä eräänlainen omenasouvi: toiseen omenapuuhun oli jäänyt syksyisiä omenia kiinni aikamoinen määrä. Moni omena näytti kantavan muumiotautia pinnassaan. Yksi sankollinen putoili ravistelemalla. Toinen sankollinen oli tiukemmassa. Ne piti haroa irti pitkävartisella oksaleikkurilla. Oksien leikkaamisen jälkeen hangella on aikamoinen kasa risuja jäniksille syömisiksi.

Sahauksesta innostuneena jatkoin mäntyjen alla. Parissa männyssä oli paljon oksantynkiä jäänteinä siltä ajalta, kun ei oikein välitetty sahatun oksantyngän jäämisestä runkoon. Ripusteltiin vaan linnunpönttöjä niihin. Nyt hinkkasin oksasahalla (joka toimi yllättävän hyvin) näitä tynkiä pois, jotta männyn kaarnankasvu pääsee umpeuttamaan oksahaavan kohdan tulevina lähivuosina. Paljon niitä puutappeja löytyikin - ensimmäisestä puusta heti parikymmentä! En olisi uskonut, jos en itse laskenut.

Puutarhakerholle

Sorsakosken puutarhakerhon ensimmäinen kokoontuminen on to 17.3.2016  klo 16 Seuralassa.  Kyläyhdistyksen sihteeri-Katjan kanssa tuumailimme, että tuo voisi olla hyvä aloitusaika. Katsotaan sitten myöhemmin, tuleeko muutoksia.

Ehdotin kyläyhdistykselle, että perustaisimme oman kylän puutarhakerhon. Ja sehän onnistuu, jos mukaan tulevaisia on olemassa. Ilmoitus on myös Faceboookin Sorsakoski -ryhmässä. Tarkoitus on, että kerho on puutarha-asioiden ympärillä kokoontuva vapaa keskustelukerho. Jos innostumme, voimme sitten myöhemmin suunnitella muutakin kuin kokemusten vaihtoa ja toisten virheistä oppimista: esimerkiksi taimivaihtoa, yhteisostoja ja pieniä retkiä, ehkäpä avoimiin puutarhapäiviin osallistumistakin.
Tervetuloa siis ensimmäiseen kokoontumiseen! Silloin itse kukin saa sanoa omat ideansa julki tämmöisestä kerhoasiasta.

On lunta ja ajatuksia

Niin kuin Salvatore Adamo laulussaan laulaa "lunta, lunta, lunta vaan...", niin

samoin alkaa taas meillä olla lunta vaan. Kuvassa aurinko nousemassa aamulla koulurakennusten välistä ja omenapuun takaa. Kovasti nämä säät vaihtelevat - tosin sadetta tuntuu aina olevan tarjolla joko vetenä tai lumena. 
Pitäisi sopia tuonne sekaan laittamaan kevätsuojat tuijille. Tuleepi olemaan todellista rämpimistä hangessa.
Suunnitelmat kihertävät päässä: ajattelin jo isoja ruusupensaita pohjoisrajalle kun luin Leif Blomqvistin kirjan "Pohjoisen ruusut", mutta top-top tykkänään! Tyrkkäänpä ruusupuskat hieman etualalle ja sinne taakse saan ajatuksissani esimerkiksi pilvikuusamia. Pilvikuusama on minulle tuntematon kasvi, mutta siitä kirjoitetaan, että se menestyy I-VII vyöhykkeillä auringosta puolivarjoon (joku mainitsee jopa varjoon) ja kasvaa nopeasti pyöreähköksi kaksimetriseksi ja tiheäksi pensaaksi. Semmoisesta minä tykkään! (Myöh.huom: sitä ei ikävä kyllä löydy kaupoista.)