Karhunputki on tärkeä ravintola öttiäisille. Siitä todisteena eiliset
Yksi ruokailupaikan kävijöistä oli (samalla hetkellä viereisessä varressa) kimalaiskuoriainen ja toinen oli joku oranssinen hyönteinen. Hämähäkki taisikin olla liian vanhassa varressa, joka ei enää ollutkaan yleisömagneetti.
Samaan aikaan toisaalla ahdekaunokkien luona vieraili hiukan kohmeisia kimalaisia.
Nyt heidet ovat jo tekemässä siemeniään, kun on jo heinäkuun loppupuoli. Lännenheisi tekee tunnetusti ruskean tertun, joka on kovin "riippuvainen".
Sen sijaan värimuunnossukulainen heisi ´Jefim´ tekee punaiset töpökkäät, jotka ovat hieman pystyssä.
Tänään tapasimme terassilla, minä ja Hämyri. Näitä tyyppejä minä kutsun talvisin kotieläimiksi, kun silloin satumme kohdakkain.
Hämyri edestä ja takaa (oli helppo kuvata, kun Hämyri roikkui terassin keskellä):
Hämyri, aitoristikki, odottelee ruokapaikkansa keskustassa terassilla:
Marjoja tuottavat kasvit ovat niitä, jotka osaltaan pitävät pörriäiset ja linnut tyytyväisinä. Kukkiessaan ja tuottaessaan siitepölyä sekä mettä ne ovat pörriäisille - myös koppakuoriaisille - tärkeitä ruokapaikkoja. Sitten kun hedelmät kypsyvä marjoiksi, ovat linnut hanakasti ottamassa suupalojaan. Nyt elämme juuri aikaa, jolloin räkättirastaat keikkuvat marjatuomipihlajan kimpussa ja napsivat ihan raakoja marjoja. Kirsikanmarjatkin taisivat mennä raakoina viime viikolla.
Laitanpa tähän luettelon näistä marjovista kasveistani:
sinikuusama, rusokuusama ja luumupuu,
kirsikka ja pilvikirsikka,
herukat: musta-, viher-, kultaherukka sekä taikinamarja,
hunajamarja eli makeasinikuusama,
aronia ja marjatuomipihlaja (saskatooni),
omenapuu ja koristeomenapuu,
kiiltoheisi ja koiranheisi,
pihlaja ja isotuomipihlaja,
purppuratuomi ja orapihlaja,
ahomansikka ja lillukka,
japaninhappomarja ja mustakonnanmarja,
ja marjan näköiset kodat kasvattavat vuohenkuusamat; kelta-, ruso- ja lamovuohenkuusamat. Näillä pitää pärjätä. Ihmismäinen ahneuteni ei yllä moneenkaan näistä, mutta olen kyllä ahne yhden omenapuun omenille ja mustaherukoille. Orapihlajasta ei köydy marjoja, koska leikkaan sitä aina ennen juhannusta.
Vieraimmalle näistä tuntuu varmasti mustakonnanmarja (kuvassa), joka on luonnonkasvi ja kalkinsuosija. Sen marjat ovat myrkyllisiä. Olisiko niin, että linnut niitä voivat reippaasti syödä?
Aika kummallista soosia ilmestyi kastelukannuuni tässä muutama päivä sitten. Vihreää munakkelia?
Nyt jää kastelukannu ilman käyttöä, kun pitää tutkia, mihin suuntaan tämä ilmiö kääntyy. Onneksi minulla on toinen kannu.
Ps. Monen viikon tutkailun jälkeen huomasin, että tuotuotos hajoaa tummiksi riekalieksi. Mitään ei siis syntynyt tästä kokkelista.
Pioni Nymphe aukoo kukkasiaan juuri nyt.
Voi, jospa kaikki kukkaiset tekisivät kukkimisensa näin keskittyneen jämptisti kuin pikkuinen kaunokainen-Bellis.
Samaa onneksi yrittää ahomansikka. Molemmat suvaitsevat kukkia kävelypolullani, kun ovat niin vaatimattomia. Kumpaakaan en ole kutsunut pihalleni. Kiitos nyt kuitenkin, kun tulitte!
Varmaankin ruusu Ilo sanoo itseksensä, että onpa ilo kukkia - on niin paljon punaisia kukkia tuossa puskassa.
Heisipensaissa (Viburnum) on juuri nyt kukkaterttuja. Minun koiranheisipensaassani on epämuotoisia, jotenkin repaleisia terttuja ja vain yksi, jota voin verrata naapurin kauniisiin ja siroihin terttuihin. Ylempänä tässä on se minun ainoani ja alempana naapurin kauniit yksilöt.
Kiiltoheisi kukkii myös omalla tavallaan vaaleina terttuina:
Lumipalloheisi oli heisistä ensimmäinen kukkija.
Yleiskuvassa tässä alla monimuotoisuutta: puna-ailakkia, saniaisia, voikukkia, jalopähkämöitä pilvikirsikan alla.
Onpa mojovata kasvua näin keväällä tuolla nurkimmaisessa nurkassa Koskentien vieressä: vanhimmat kotkansiivet nostelevat itseänsä jo yli metrin korkeudella ja vieressä kaksi jättimesiangervojen kasvustoa muhjottaa tosi isoina. Kolmas jätti on kiemuroissaan, jotta kuolisiko vai mitähän tekisi. Ja onhan sitä vuohenputkeakin ihan tarpeeksi asti kasvussa.
Laettoo pässäytin pihani mukaan Avoimiin puutarhoihin, jotka avautuvat su 5.7.2026. Teemana tapahtumalle on "ilmastoviisas puutarha". No, kuinkahan tuo olisi tontun kohdalla? Mitä se ilmastoviisaus on minun tapauksessa? Siitä aion kuvallisesti kertoa ja keskusteluttaa kuulijoitani Sorsakosken Seuralassa ke 1.7.2026 klo 18. Kerron mm. lahotuskummuista; miksi ja miten, pensaat; miksi ja mitkä, perennat; miksi ja mitkä, marjakasvit: miksi ja mitkä, keto; miksi ja kuinka, luonnon elukat; miksi ja miten, luonnonkasvit suosikkeina, yms. Tämmöisen luennoimisen perästä onkin sitten kiva kierrellä sunnuntaina klo 12 - 17 pihan polkuja pitkin ja tehdä just semmoisia huomioita kuin Tonttu haluaisi sinun tekevän. No, näitä viisaustuumailuja olen kirjoitellut tähän blogiin mm. tunnisteilla lahopuutarha, lahopuu, monimuotoisuus, pensaat. Tervetuloa molempiin tapahtumiin.
Tänä vuonna aikainen kevät ja lumien sulaminen ovat siivittäneet monien ajatukset kevätsiivoukseen puutarhassa. Kevätsiivous on turhaa - varsinkin liian aikaisin tehtynä. Aina kun haravoit lehtiä, siirrät pikkuötököiltä niiden suojat pois. Kylmyys tulee sitten seuraavana yönä näille ötököille. Maatuvat heinät ja lehdet antavat niille suojaa myös linnuilta. Olethan nähnyt, kuinka viisaat linnut, mm. rastaat, osaavat käännellä ja heitellä lehtiä etsiessään ravintoa, eli juuri niitä pikkuötököitä. Toisen elo on toisen kuolo, mutta itse olen mieltä, että luonnonmukainen todennäköisyys on ihan hyvä tässä asiassa. Toimikoon sitten se minun tontillani.
Sain juuri luettua kirjan Juhana Torkki, Järkevä onni, stoalainen tie mielenrauhaan, Otava 2025. Samana päivänä oli uutisissa maininta, että viimeisin vuosikymmen oli kuumin maapallon lämpötilojen mittaushistoriassa. Siinä sitten ihmeekseni huomasin, että stoalainen ajattelu passautuu myös ilmastonmuutoksen vastustamiseen aivan hyvin. Juhana Torkki tuo omassa tekstissään monesti esille nykyisen maapallon tilan ja ihmisten ajattelemattomuuden sekä välinpitämättömyyden vaikutukset. Samalla hän tietenkin kirjassaan antaa stoalaisia neuvoja asiaan suhtautumiseksi. Kun aikoinani 1980-luvulla eka kerran luin Marcus Aureliuksen mietelmät (silloiselta suomennetulta nimeltään ”Itsetutkiskeluja”, uusi suomennos nimellä ”Itselleni”), en arvannut, että tämä filosofia olisi niin selvästi sattuva myös tähän elon piiriin.
Esimerkki Torkin tekstistä sivulta 336: Kohtuullisuuden puute ilmenee kulutuskeskeisessä kulttuurissa, jossa jatkuva kasvu ja materiaalinen vauraus ovat ensisijaisia tavoitteita. Ympäristön kantokykyä rasitetaan jatkuvalla ylikulutuksella, ja ekokriisi johtuu pitkälti siitä, ettei ihmiskunta ole pystynyt asettamaan rajoja omille haluilleen. Elämäntapaa pitäisi yksinkertaistaa ja luonnonvaroja käyttää säästeliäämmin, mutta nykyaikana tällainen nähdään usein menestyksen vastakohtana.
Torkin kirjassa stoalaisuus esittäytyy laajemmin kuin Marcus Aureliuksen tekstissä. Nyt siis teidän senkin. Siispä monimuotoisuutta lisäämään ja lajikatoa vastustamaan käymme nyt puutarhoissamme näin ennenaikaisen kevään kynnyksellä, hop-hop.
Aurinko paistaa ja lumet ovat jo sulaneet muurahaiskeon päältä. Siis ulkoilupäivä. Muurahaisten keossa riemukkaat ulkoiluryhmät näkyivät tummina läikkinä, joissa murkut vieri vieressä nökköttäen ja toistensa päällä könyten viettävät kevätpäivää. Keossa näkyy monttu kyljessä; olisikohan tikka käynyt rovehtimassa.
Tiede Luonto -lehdestä (8/2025) huomasin jutun, jossa esiteltiin mikrometsää. Sen idea on, että pienikin pläntti metsämäistä luontoa toisi eläville olioille mahdollisuuksia elämiseensä. Onpa kiva: arkkitehdit ja rakentajat saavat tottua uuteen asiaan. Me pikkutonttien puutarhurit tiedämmekin jo edut, joita luonnonmukaisuus ja monilajisuus (ilmeisesti toiselta nimeltään siivottomuus ja sotkuisuus) antavat olioille. Etuja ovat mm. pörriäisten, lintujen ja kaikkien muiden olioiden elävyys ja toiminta, siinä sivussa kauneus pensaiden kukkiessa, rehevyys ja vähätöisyys. Siihen päälle mukavat yllätykset, joita toimiva luonto sitten järjestää tarhurin hoksattaviksi.
Artikkelissa pohditaan ihmisen estetiikkaihalua: ”Mikrometsätyyppinen kasvillisuus ei ole samalla tavalla siistiä kuin perinteinen istutettu kaupunkikasvillisuus. Villinä kasvava mikrometsä voi herättää ajatuksen hoitamattomasta pusikosta tai pöheiköstä.” Niinpä. Monien kohdalla opitut, vanhat kuviot tekevät tepposensa ajatteluun. Kaatunut puunrunko herätti ennen ajatuksen rumuudesta, mutta nythän sen pitää panna ihminen ajattelemaan hidasta lahoamista ja sen tuomaa elon monimuotoisuutta sienineen, mikrobeineen ja hyppyhäntäisineen.
Niitä mukavia yllätyksiä ovat mm. pensaassa laulava viitakerttunen, puskan alla menestyvät mustakonnanmarja ja syyläjuuri, komeat karhunputket, makoilevat kultakuoriaiset, reippaat matoset, sienet ja jäkälät, muurahaisten polku ja nouseva muurahaiskeko, harmaapäätikan vierailu kannon kyljessä, pensaista löyvät linnunpesät. Ikäviä yllätyksiä olivat ne kuolleet jäniksenpojat. Semmoista on elo olioiden keskuudessa.
Kovin graafiselta näyttää tammikuussa otettu yleiskuva pihalle päin.
Joulu tulla jolkotti, vaan eipä tullut lunta. Vaikuttaakohan tämä vähälumisuus ensi kesän kasvuun: jos juuret vahingoittuvat, kun ei ole lumikerrosta suojana?
Vähillä lumilla kameraan osuvat melko omituiset kuvat, jotka tonttu otti jouluna.
Näin siinä käy, kun antaa pöllien vain lekotella. Raitapölli on saanut asukkaikseen lahottajasieniä oikein roppakaupalla. Kyllä siellä pöllin sisällä käy nyt kuhina! Toiset raitapöllit eivät tähän asti ole moista määrää ilmaisseet.
Lueskelin tuossa uutta kirjaa geologiasta nimeltä Suomen muinaiset tulivuoret - kallioidemme salaisuuksia. Sen ovat kirjoittaneet Jussi S. Heinonen ja Elina Lehtonen. Hyvin juohevasti kirjoitettu kirja, vaikka aiheet ovat lievästi sanottuna monimutkalliset.
Se innoitti hieman katselemaan oman pihan kiviä, joita olen asetellut sinne tänne, polkujen reunoihin enimmäkseen.
Panee ajattelemaan, kuten kuvan kivet: minkälaisesta sedimentistä tuo toinen on alkujaan saanut materiansa, millaisten vaiheiden jälkeen se nyt makaa minun nurmellani. Entäs toinen "punaisen sekasotku": minkä kieputuksen kautta se on jähmettynyt tuollaiseksi ja toisten kieputusten takia sitten pirstoutunut melko pieneksi kiveksi. Ja kysymys: kaksi niin erilaista?
Mainitussa kirjassa kerrotaan, että tieteilijät ottavat kivestä selville myös alkuaineiden suhteet ja niistä määrittävät myös kiven ikää.
