Lisää perennapenkkiä

Tänään saimme köijättyä oksarangat keskeltä pihaa hiukan sivummalle. Siitäpä aukeni uutta alaa heti perennojen keskusympyrän vierestä.

Koskapa kivenmurikoita oli jemmassa, aloin laittella niistä uutta, laajempaa reunusta perennoille. Aluksi hiemen kuokin pintaa ja yritin noukkia melkein kaikki vuohenputken juuret pois. Sitten laitoin märkiä sanomalehtiä ja niiden päälle uutta multaa. Sitten olikin jo vuorossa kivien pyörittely paikoilleen. Tältä näytti päivän työ:

Huomiseksi jää kivien viimeistely ja mullan kärrääminen.

Liian hieno

Taitaapi siitä kosteikosta tulla liian hieno. Pohjalle laitoinkin muovia, kun ei ollut sitä savea. Ihan tavallista pakkausmuovia, kaksinkerroin - ja melko pienen alan laitoin. Kuvassa muovi on pohjalla ja rukkaset mittakaavana.

Tältä  kosteikko näyttää ikään kuin ylhäältä kuvattuna:

 Tässä vaiheessa olin jo hiukan kastellut reunoja - niinpä rapakko alimpana heijastelee taivaan sineä.
Nyt jää vaan nähtäväksi, miten routa ja vesi ensi keväänä kohtelevat näitä minun kivireunuksia ja niiden takana makaavia multia. Taitaapi kasvien laittaminenkin jäädä ensi kevääseen.
  PS. Vuonna 2016 otin pois kuopan alle laittamani muovin, koska tämä kosteikko ei kesäisin toiminut kosteikkona. Se oli yleensä tyhjä. Kuoppa kerää vettä vain kevättulvapäivinä ja talvisin, jos sataa vettä. Kivet olivat pysyneet hyvin reunoilla. Heittelin pois pohjimmaisia kiviä. Pohjalle oli muodostunut humusta ja rikkakasveja.

Kosteikon koverrusta

Tontin reunalla on vanha ojanpohja, joka kerää keväällä vettä aika laajalta alalta. Ajattelin rakennella siitä jonkinlaisen kosteikon kasveille. Nyt kun on ollut satamatta, oja on aivan kuiva. Viime vuonna oli toisin.
Pari päivää tässä olen kaivanut ojan pohjaa ja laajentanut reunaa. Pohjalta tietenkin löytyi kiviä, juuria ja tiilenpalasia. Löytyipä yksi vanhanmallisen pullon suuosa: varmaankin entisen heinämiehen särkynyt maitopullo.

Teen pienen syvennyksen ojaan (kuvassa lapion kohdalle) ja siitä muutamia eritasoisia reunuksia nousemaan ylemmäs kohti pihan tasoa. Kuvassa on jo kaksi tasoa oikealla (niiden reunassa kiveystä). Kuvassa näkyy oikeassa yläkulmassa kivetty kumpare, jossa kasvaa purppuratuomi. Oja kulkee kuvassa vasemmasta yläkulmasta oikeaan alakulmaan. Olen istuttanut ojaan joitakin keltakurjenmiekkoja, joita sain naapurilta (näkyvät lapion takana). Syvennys on nyt noin puolisen metriä syvä. Toivottavasti oja ja kosteikko keräävät keväällä vettä oikein kunnolla. Pitäisi vaan saada jostain savea, jota laittaisin sinne syvennyksen pohjalle estämään liian nopean veden kuivumisen. Nyt sieltä pohjalta löytyy soraa.

Sadetta tuli

Vihdoinkin saatiin sadetta. Ei sentään sunnuntaina, kuten tiedotus lupaili, vaan maanantaina. Silloin sataa tihkutti melkein koko päivän. Kastuin kolmesti, mutta sainpahan laitettua penkkeihin viimeiset ostokset Varkaudesta: valkoista karpaattienkelloa, punapäivänkakkaraa, harjaneilikkaa ja kolme pikkupäivänliljaa.
Noita laitellessa en sentään kastunut kuin yhdesti, mutta jatkoin työtä kivikon luona. Aloin perata vuohenputkia pois kivikon reunasta, jotta saisin sinne pari kotkansiipeä. Etupihalla on laajeneva kasvusto kotkansiipisaniaista - siitä sain hyvät palat irti.
Oli tuo perkaaminen hirveetä hommaa: oli tuhottomasti vuohenputken juuria ja seassa puolenkymmentä männyn juurta ja yksi iso kivi. 

Siinä multaa raapiessa huomasin kallion reunan muodostavan aika kivoja kuvioita. Ne kaikki kuviot olivat siellä mullan alla piilossa, nyt ne jäävät näiden kotkansiipien suojaan piiloon. Kuvassa oikeanpuoleisin jumpula on männyn juuri, ja siitä seuraavat muodot ovat kallion reunaa (ylhäältä otettu kuva). Vasemmassa alakulmassa on männyn kanto.
Saman kallion toiselle puolelle olin jo aikaisemmin laittanut seppelvarvun. Sen vieressä on jännittävä, irronnut pystykivi, jonka takana ja edessä vuohenputken juuret myös ilakoivat reippaasti.

Kasvien kanssa

Minulla on muutama juuripistokas ketohanhikkia (Potentilla anserina) nousemassa. Ketohanhikki on suosikkini. Yritän saada sitä leviämään, jotta saisin siitä kivaa maanpeitettä. Se menestyy kuivalla, aurinkoisella paikalla vaatimattomassa maassa. Edellisellä tontillani sain sen mukavasti leviämään; siellä se hyvässä mullassa kasvoikin oikein juhlaviin mittoihin keskelle pihaa - niin pitkäksi, että tallaaminen oli jo arveluttavaa. Ketohanhikkihan on siitä kiva maanmyötäinen kasvi, että se sietää tallaamista jonkin verran. 
Nämä pikkukasvini toin viime kesänä Iitistä; erään bussipysäkin vierestä kaivelin ylös ja laitoin rasiaan. Silloin ne juuri kukkivat juhannuksen edellä. Täällä Sorsakoskella olen yrittänyt silmä tarkkana etsiä tätä kasvia, mutta olen löytänyt vain yhden kasvupaikan: uimarannan vieressä.

Nukkeruusu (Rosa nitida 'Kebu')on toinen kukkija ruusuistani. Näkyy olevan pörriäisten suosiossa. Kovin nopeasti kukat nyt kuihtuvat, kun on ollut niin mahdottoman kuivaa ja kuumaa. Taivaalta ei ole tullut tippaakaan moneen viikkoon. Toivon, että huomenna tulisi - ja toivon, että säätiedotukseen voisi edes nyt uskoa. Parikymmentä pikkutainta on minulla vielä odottamassa istutusta. En näin kuumalla rupea niitä istuttelemaan.

Pikkujasmike (Philadelphus x lemoinei) aloitti kukintansa. Sillä on pienoiset, hentoiset kukat.(myöh. kuollut).
Tänään leikkasin saksilla pienestä männystä vuosikasvuja lyhyemmiksi. Tavoite on saada tämä puu hiukan tuuheentumaan. Se voi olla vaikeaa, mutta yrittäähän sopii. Mänty kasvaa kituliaasti pienen kiven päällä, ja sen juuri vongertelee kiven alle. Ensi vuonna pitää tehdä sama temppu nyt istutetuille kuusille. Nyt se olisi liian suuri stressi juurtumassa oleville, pienille kuusille.
Etsiessäni erästä kukan nimeä, hokasin netistä tämän Särkän perennataimiston luettelon, joka antaa perennan tieteellisen nimen mukaisesti suomalaisen nimen tietoomme.

Uusia puskia tarttuu matkaan

Olin käymässä Iitin musiikkijuhlilla ja siellä liikkuessa kävin myös Kuusankosken Viherpisteessä, taimikaupassa. Ihan kateeksi kävi, kun siellä taimet olivat ainakin kolme kertaa pitemmät kuin täällä. Kaikki niin hyvinvoivan näköisiä, että! Ja niitä oli runsaasti. Oltiin henkilöautolla, joten ostohillintä oli koetuksella. Jotain kuitenkin ostin matkaani. Kokeeksi otin mustaherukka Mortin (FinE-taimi). Siitä sanotaan, että sen marjat ovat kovakuorisia. Omenassakin se terveellisyys on kuoressa, joten eipä muuta kuin odottamaan Mortin muhkeita marjoja. Sitten otin näitä perinnekasveja, joita siellä olikin kivasti tarjolla: särkynyt sydän, töyhtöangervo, punakärsämö ja kanadanpiisku. Vielä mukaan tulivat kivikkokurjennokka, kirjosiniheinä ja peittokurjenpolvi. Tämä viimeksimainittu sen takia, että viime kesänä minulta kuoli neljä samanlaista - noin vaan kuolla kupsahtivat. Kirpputorilla kierrellessä osuin ostamaan lisäksi rönsytiarellat.
Joten nyt on taas pariksi päiväksi kaivelutöitä tiedossa. Kotiin tultua huomasin ensimmäisen ruusun puhjenneen kukkaan: siinä kukertaa Teresanruusu.

Uusia kasveja

Uusia kasveja, joita olen ostanut ja istuttaen ripsotellut  sinne tänne, ovat:
pallohortensia Bella Anna (kuoli), lamopensasangervot (2), marjasinikuusamat (2)(toinen kuoli), punakukkainen pensashanhikki, grönlanninhanhikki ja seppelvarpu. Kolme viimeksimainittua istutin luonnonkivikon reunalle.
Perennoja olen ostanut yhden tai kaksi kutakin mm.: idänkurjenpolvi, verikurjenpolvi, idänunikko, alppiasteri, kultakaari, pikkupäivänlilja, kultatyräkki, syyshohdekukka, pari akileijaa, korallikeijunkukka, syyskaunosilmä, sininata, leimurakkaus, kaukasiankellokki, kääpiöpeurankello. Ja vielä semmoinen matala kasvi, jonka suomenkielinen nimi on sinilemmiö: Lithodora diffusa ´Heavenly blue´ (lemmikkien sukua, kylmänarka, kuoli myöhemmin).  Suomalainen nimi löytyi vaivattomasti puutarha.netistä - höh, kun olin ensin vaivalloisesti etsinyt sitä nettimaailmasta ilman tulosta.