Puiden huoltoa talvella

Viime päivinä olen rapsinut omenapuiden pikkuoksia ja sahaillut mäntyjä. Hyvä hankiaiskeli auttoi asiassa. Jokavuotisessa omenapuiden leikkaustouhussa päätin nyt leikata vain pieniä oksia varjoisista paikoista ja poistaa ylöspäin kasvaneita vesiversoja. Tätä ennen piti kuitenkin käydä eräänlainen omenasouvi: toiseen omenapuuhun oli jäänyt syksyisiä omenia kiinni aikamoinen määrä. Moni omena näytti kantavan muumiotautia pinnassaan. Yksi sankollinen putoili ravistelemalla. Toinen sankollinen oli tiukemmassa. Ne piti haroa irti pitkävartisella oksaleikkurilla. Oksien leikkaamisen jälkeen hangella on aikamoinen kasa risuja jäniksille syömisiksi.

Sahauksesta innostuneena jatkoin mäntyjen alla. Parissa männyssä oli paljon oksantynkiä jäänteinä siltä ajalta, kun ei oikein välitetty sahatun oksantyngän jäämisestä runkoon. Ripusteltiin vaan linnunpönttöjä niihin. Nyt hinkkasin oksasahalla (joka toimi yllättävän hyvin) näitä tynkiä pois, jotta männyn kaarnankasvu pääsee umpeuttamaan oksahaavan kohdan tulevina lähivuosina. Paljon niitä puutappeja löytyikin - ensimmäisestä puusta heti parikymmentä! En olisi uskonut, jos en itse laskenut.

Puutarhakerholle

Sorsakosken puutarhakerhon ensimmäinen kokoontuminen on to 17.3.2016  klo 16 Seuralassa.  Kyläyhdistyksen sihteeri-Katjan kanssa tuumailimme, että tuo voisi olla hyvä aloitusaika. Katsotaan sitten myöhemmin, tuleeko muutoksia.

Ehdotin kyläyhdistykselle, että perustaisimme oman kylän puutarhakerhon. Ja sehän onnistuu, jos mukaan tulevaisia on olemassa. Ilmoitus on myös Faceboookin Sorsakoski -ryhmässä. Tarkoitus on, että kerho on puutarha-asioiden ympärillä kokoontuva vapaa keskustelukerho. Jos innostumme, voimme sitten myöhemmin suunnitella muutakin kuin kokemusten vaihtoa ja toisten virheistä oppimista: esimerkiksi taimivaihtoa, yhteisostoja ja pieniä retkiä, ehkäpä avoimiin puutarhapäiviin osallistumistakin.
Tervetuloa siis ensimmäiseen kokoontumiseen! Silloin itse kukin saa sanoa omat ideansa julki tämmöisestä kerhoasiasta.

On lunta ja ajatuksia

Niin kuin Salvatore Adamo laulussaan laulaa "lunta, lunta, lunta vaan...", niin

samoin alkaa taas meillä olla lunta vaan. Kuvassa aurinko nousemassa aamulla koulurakennusten välistä ja omenapuun takaa. Kovasti nämä säät vaihtelevat - tosin sadetta tuntuu aina olevan tarjolla joko vetenä tai lumena. 
Pitäisi sopia tuonne sekaan laittamaan kevätsuojat tuijille. Tuleepi olemaan todellista rämpimistä hangessa.
Suunnitelmat kihertävät päässä: ajattelin jo isoja ruusupensaita pohjoisrajalle kun luin Leif Blomqvistin kirjan "Pohjoisen ruusut", mutta top-top tykkänään! Tyrkkäänpä ruusupuskat hieman etualalle ja sinne taakse saan ajatuksissani esimerkiksi pilvikuusamia. Pilvikuusama on minulle tuntematon kasvi, mutta siitä kirjoitetaan, että se menestyy I-VII vyöhykkeillä auringosta puolivarjoon (joku mainitsee jopa varjoon) ja kasvaa nopeasti pyöreähköksi kaksimetriseksi ja tiheäksi pensaaksi. Semmoisesta minä tykkään! (Myöh.huom: sitä ei ikävä kyllä löydy kaupoista.)

Lunta on tarpeeksi

Eilen satoi lunta oikein roipakasti. Näyttäisi että nyt lunta on ihan tarpeeksi.

Kuitenkin piti tontun lähteä lapioimaan lunta muutaman ruusun ja loistoangervon päälle. Jänis on käynyt syömässä omenapuun riippuvia oksia ja näytti, että yksi ruusukin oli vähän maistunut. Loistoangervoista ajattelin, että koetan peitellä niitä oikein mahtavasti lumella, niin ei kävisi kuten viime talvena, että jänis järsi kaikki puskan versot poikki. Luulisi että loistoangervo kestää katkaisemisen, koskapa siitä sanotaan:  "pensas kestää erinomaisesti leikkausta ja sen voi leikata alas jopa vuosittain varhain keväällä". Se siis ei ole edellisvuoden versoilla kukkiva.

Pionit peittoon ja kestävien listausta

Vihdoinkin tänä aamuna tuli lunta, oikein pyryttämällä. Ja läpötila oli noin -11 asteisena. Siitä sitten lumenluontiin pihalle: pionit ja uudet ruusut tarvitsevat lumipeitteet, joita olinkin jo aikaisemmin yrittänyt saada aikaiseksi. Mutta kun tätä lunta oli niin vähän... Saahan nähdä, oliko tämä lumetulo liian myöhäistä. Lapiokolalla heittelin melkein kaikkien kasvien päälle uutta lunta. Omat kulkuväylät jäivät huomisen töiksi.
Pimeän talven aikaansaannoksena  sain juuri valmiiksi luettelon hyvin kestävistä perennoista Särkän perennataimiston tietoihin pohjaten. Useimmat minullakin olevat perennat kuuluvat joukkoon "kestävät", eivätkä siis "hyvin kestävät". Tämä "hyvin kestävät" -lista on juhlallisesti 90 kasvia sisältävä, vaikka jätin pois minulla jo olevat ja semmoiset, joita en haluakaan.

Askarointia jouluna

Joulun alusviikot menivät askaroidessa mittausten ja piirtelyn kanssa. Kyllä oli vaikeata! Tavoitteena oli saada uusi kartta tontista valmiiksi. Nytpä jouluna annoin periksi ja laadin piirustuksen, johon on oltava toistaiseksi tyytyväinen - olkoot virheitä tai ei. Uusi tilannekartta näyttää tältä:

      
Valkoiset alueet ovat joko:
  - nurmikkoa
   - perkaamatonta ja kitkemätöntä maata
    - tai keskeneräistä ojanpohjaa.
Kun mittaukset eivät meinanneet tärpätä, hokasin ettei tontti olekaan suorakulmainen idänpuoleiselta reunaltaan. Jalkaisin kun siellä tarpoo, niin ei sitä huomaa.

Vesi lotisee

Vetinen joulu onpi tulossa. Tänään oli +7 astetta lämmintä. Pohjoisrajalla ojat ovat täynnä vettä, kun kaikki lumi sulahtikin pois. Ja siellähän kävi just niin kuin arvelin tehdessäni sitä polun pohjaa; vesi täyttää sen pohjan sillä hollilla.

 Nytpä siis uutta suunnitelmaa kehiin: keväällä tähän kohtaan on tehtävä pikkuinen mäki, tuotava maata tosi rankasti, laitellava se polku ylämäkeen ja melko paljon soraa alle.

Siinä vieressä (kuvassa oikealla vaaleat "risut") on kirsikkapensaskin kasvamassa: sille pitänee tehdä myös nosto-operaatio ja laitettava se todella nousevaan kohopenkkiin. Ei se kirsikka varmaankaan tykkään tuommoisesta veden lotinasta.