Kivi keskellä pihaa

Eilen oli vielä sellainen päivä, jolloin maa oli ihan pehmeää. Ei ollut pakkanen kovettanut sitä ollenkaan. Ajattelin, että menenpä tonkimaan keskelle pihaa sinne peiton alle, missä rikkaruohot peiton alla ovat kuolemassa. Mutta eipäs mitään; kurkistin peiton alle ja huomasin, että eihän täällä olla kuolleina, ei ollenkaan! Peitto on ollut kaksikertainen, vihreä tavarapeite. Päästääköhän se valoa läpi liikaa vai onko niin, että talvikausi vielä tulisi ja tainnuttaisi vuohenputket lopullisesti? Kuvassa näkyy oikein mojovasti valkoiset juuret mullassa. Luovuin multasouvista.

Siinä peiton nurkalla oli maassa iso kivi, jota rupesin sitten katselemaan. Kivi on yläkuvassa alkuasennossaan. Aikoinani ajattelin, että polku kulkee sen kautta, ja että kivi laakeana jää siihen niille sijoilleen, ja siitä vaan kävellään yli. Näytti jotenkin siltä, että kivi oli jo pikkuisen noussut omia aikojaan. Kangella kopaisten liikettä tuntui olevan. No mittailin siinä sitten ja totesin, että pikkuisen pitäisi ehkä nyhkäistä kiveä syrjään, niin saisin polun kulkemaan kiven vierestä.
Tuumasta toimeen. Iltapäivällä olin sitten saanut kiven sen verran syrjälleen, että siitä voi kävellä ihaillen sivuitse -

kunhan joskus saan kaivettua sen polun pohjan siihen viereen, tuohon vihreän peiton kohdalle. Oikealle puolelle muodostuu perennapenkkiä.