Eilen illalla satuin näkemään siilin lyllertämässä keskellä pihaa. Meninpä seurailemaan sitä. Siitä se löytyi siperianampaisyrtin juurelta; suuhunsa se otti pieniä versoja ja purra jurpitti niitä. Sitten se kellahti kyljellensä, paljasti ihan mahapuolensakin, käänsi päänsä niin että kuono osoitti taivaalle ja irvisti inhasti. Molemmat kyljenpuoleiset raajat nousivat ylös. Sitten näytti siltä, että se kielellään lipio kyljen piikkejä. Sama toistui useasti. Saattoi olla niin, että tämä lehtivälipala jäi kiinni kieleen tai kitalakeen, ja siili yritti puhdistaa kieltään omiin piikkeihinsä. Siperianampiaisyrtissä on oma jännä makunsa - siitä saattaapi joku saada irvistyksiä.
Hetkisen päästä siili jatkoi matkaansa. Se etsi ruohikolta syötävää; ja näkyipä löytyvän. Sadekuuro oli ajanut matosia ylös rei'istään. Sen takia se siili varmaan olikin niin aikaisin illasta liikkeellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti